Pelastusopiston toteuttama ja Palosuojelurahaston rahoittama Nollatoleranssi-hanke on selvittänyt epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyttä, vaikutuksia ja toimenpiteitä pelastusalalla. Tämä blogi on osa neljän julkaisun blogisarjaa, jossa käsitellään valtakunnallisen kyselytutkimuksen tuloksia. Seuraava blogi julkaistaan 18. joulukuuta 2024. Lue aikaisempi blogi täältä.

Nollatoleranssi-hankkeen tulosten toisessa blogissa käsittelemme epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun vaikutuksia. Millaisia vaikutuksia kohtelulla on henkilölle sekä organisaatiolle? Miten kohtelu vaikuttaa vastaajien haluun pysyä alalla?

Muistutamme, että kyselyn aihe voi aiheuttaa valikoitumisharhaa. Tuloksia tulee tulkita varovaisesti ja välttää yleistämistä koko alaan.

Henkilövaikutukset riippuvat kohtelun tekoympäristöstä

Kaikki vastaajat, jotka olivat kokeneet vähintään yhden epäasiallisen tai väkivaltaisen kohtelutilanteen viimeisen 12 kuukauden aikana, saivat vastata kysymyksiin kokemansa kohtelun vaikutuksista. Jaoimme vaikutukset kolmeen ryhmään: fyysiset, psyykkiset ja ammatilliset. Jokaiselle vaikutukselle esitimme tutkimuksen ja asiantuntijatyöpajan pohjalta työstetyt esimerkit lievälle, kohtalaiselle ja vakavalle vaikutukselle.

Fyysisiä vaikutuksia koettiin selkeästi muita vaikutuksia harvemmin ja vähäisemmin (Kuva 1). Noin puolet vastaajista kokivat ammatillisia vaikutuksia, kuten motivaation heikkenemistä, sairaslomia tai jopa tehtävien vaihtoja ja eroamisia. Jopa 60 prosenttia koki psyykkisiä vaikutuksia, vaihdellen epäluottamuksesta ja ahdistuksesta masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin.

Koetun epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun määrä on yhteydessä vaikutusten vakavuuteen, mutta yhteydet eroavat tekoympäristön mukaan. Organisaation sisäisen kohtelun määrä on yhteydessä nousseisiin psyykkisiin ja ammatillisiin vaikutuksiin, mutta laskeneisiin fyysisiin vaikutuksiin. Fyysisten vaikutusten lasku voi johtua sairaslomista, jolloin henkilö ei yksinkertaisesti voi kokea enempiä vaikutuksia työpaikkaväkivallan takia. Organisaation ulkopuolinen, asiakkailta tai sidosryhmiltä tuleva väkivalta on yhteydessä vain fyysisiin vaikutuksiin, mutta yhteys on kolme kertaa vahvempi kuin organisaation sisäiset yhteydet.

Työuupumus seuraa koetun kohtelun määrää

Epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun määrät ovat yhteydessä työuupumusmittariston pisteiden kanssa riippumatta ympäristöstä (Kuva 2). Yhteys on kuitenkin vahvempi organisaation sisäisen kohtelun osalta (r = 0,34) kuin ulkoisen kohtelun osalta (r = 0,19).

Jokainen lisäpiste organisaation sisäistä kohtelumäärää nostaa vastaajan todennäköisyyttä olla työuupunut 1.23-kertaisesti. Organisaation ulkopuolinen kohtelumäärä ei kuitenkaan ole yhteydessä työuupumuksen todennäköisyyteen.

Todennäköisesti työuupunut vastaaja on kohdannut jopa kuusi kertaa enemmän organisaation sisäistä epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua (Kuva 3). Organisaation ulkoisen kohtelun kohdalla ero ei ole merkitsevä uupumustilan mukaan.

Organisaation sisäistä kohtelua kohdanneet haluavat useammin muutoksia työkuvaansa

Kysyimme kaikilta vastaajilta, onko heillä ollut työ- tai harrastuskuvansa muutosaikeita viimeisen 12 kuukauden ajan. Aikeet kohdistuivat kolmeen eri ryhmään: tehtävien muutokset, organisaation vaihtaminen sekä alalta lähtö. Jokaisessa ryhmässä vastaajat saivat valita, jos he ovat harkinneet asiaa, ovat toteuttamassa tai ovat jo toteuttaneet. Kysymys oli monivalinta, eli vastaajat saivat valita kaikki yhdeksän mahdollista vaihtoehtoa.

Kaikista vastaajista noin 20 prosenttia on harkinnut jotain muutosta. Joka kymmenes on muuttanut tai muuttamassa tehtävänkuvaansa. 2–4 prosenttia on vaihtamassa organisaatiotaan tai lähtemässä alalta.

Mitä enemmän vastaaja oli kohdannut epäasiallista tai väkivaltaista kohtelua, sitä useamman muutosaikeen hän oli ilmoittanut kyselyssä (Kuva 4). Yhteys on keskivahva organisaation sisäisen kohtelumäärän ja muutosaikeiden välillä (r = 0,41), mutta pieni organisaation ulkoisen kohtelun osalta (r = 0,24).

Jokainen lisäpiste organisaation sisäistä kohtelun määrää nostaa vastaajan todennäköisyyttä valita melkein minkä tahansa muutosaikeen. Tehtävänkuvan muutosten toteuttaminen ei ole tilastollisessa yhteydessä kohtelun määrään. Todennäköisyydet nousevat noin 1,1–1,2-kertaisesti jokaisella lisäpisteellä.

Organisaation ulkoinen kohtelu ei ole yhtä selkeässä yhteydessä muutosaikeiden todennäköisyydelle. Mitä enemmän vastaaja oli kohdannut epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua organisaation ulkopuolelta, sitä enemmän hän oli harkinnut jotain muutoksista, mutta toteuttamisen ja kohtelun välillä ei nähty tilastollista yhteyttä. Todennäköisyyksien nousut ovat myös organisaatiosisäisen kohtelun yhteyksiä puolet pienempiä, vain noin 1,05-kertaisia.

Yhteenveto

Jo vuosikymmenten ajan tutkimukset ovat osoittaneet, miten työpaikalla tapahtuva epäasiallinen ja väkivaltainen kohtelu on yhteydessä moniin eri negatiivisiin yksilö- ja organisaatiotason vaikutuksiin. Nollatoleranssi-hanke vahvistaa näitä tuloksia, mutta vaikutuksissa on myös eroja kohtelun tekoympäristön mukaan.

Kyselyn vastanneiden kesken organisaation sisäinen kohtelu on tilastollisessa yhteydessä kaikkiin vaikutusmuotoihin, mutta organisaatioulkoinen kohtelu on yhteydessä vain fyysisiin vaikutuksiin. Selityksenä voi olla kenttäväkivallan odotukset: jos alan toimijat odottavat väkivallan kokemuksia asiakkailta ja potilailta, he voivat olla enemmän vastustuskykyisiä sen aiheuttamille psyykkisille ja ammatillisille vaikutuksille. Työpaikkasisäistä epäasiallisuutta ja väkivaltaa ei ehkä odoteta samoissa määrin, jolloin vaikutukset ovat myös vakavammat.

Todennäköisesti työuupuneet vastaajat kohtaavat jopa kuusi kertaa enemmän epäasiallisuutta ja väkivaltaa organisaationsa sisällä kuin muut. Todellisuudessa kausaalisuhde on luultavasti toisinpäin, eli mitä enemmän työpaikkaväkivaltaa pelastusalan toimijat kohtaavat, sitä todennäköisemmin he ovat työuupuneita. Työuupumus on vakava terveydellinen tila, jonka korjaaminen voi vaatia jopa kuukausi- tai vuosikausia kuntoutusta.

Jos kohtelua kohtaava vastaaja kuitenkin säilyy työkykyisenä, hänen halunsa pysyä tehtävissään nykyisessä organisaatiossa näyttää laskevan kohtelun myötä. Mitä useammin vastaajat olivat kohdanneet epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua työyhteisössään, sitä useammin he myös olivat harkinneet tehtävänmuutoksia tai jopa alalta lähtöä viimeisen vuoden aikana. Huomattavaa on, että yhteys koskee enimmäkseen työyhteisön sisällä tapahtuvaa kohtelua, eikä asiakasväkivaltaa: pelastusalan pitovoima voi heiketä oman työyhteisökulttuurinsa takia.

Epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun vaikutukset ovat vakavia, ja aiheuttavat niin inhimillistä kärsimystä kuin taloudellisia vahinkoja. Jotta organisaatiot voivat tehokkaasti puuttua työyhteisön ongelmiin, tarvitaan kuitenkin tietoa ongelmien olemassaolosta. Seuraavassa blogissa käsittelemme epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun ilmoituskanavien käyttöä ja niihin kohdistuvia asenteita.

Nollatoleranssi-hanke jatkuu helmikuun 2025 loppuun asti. Hankkeen tuloksia työstetään pelastusalaa osallistavissa asiantuntijatyöpajoissa, ja tuloksista vedostetaan toimenpide- ja jatkotutkimusehdotukset. Lue lisää hankkeesta osoitteessa https://www.pelastusopisto.fi/nollatoleranssi. Hankkeesta viestitään sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #PTNollatoleranssi.

Oliver Saal
Tutkija ja projektipäällikkö
Nollatoleranssi-hanke

Viestintä on pelastusalalle strateginen voimavara ja lain velvoittama tehtävä: pelastustoimella on velvollisuus viestiä ja yleisöillä on oikeus saada tietoa ja olla vuorovaikutuksessa viranomaisen kanssa. Lisäksi toimiva, strategiaan perustuva viestintä tukee pelastusalaa sen tavoitteiden saavuttamisessa, käytännön työstä selviämisessä ja toimintaedellytysten vahvistamisessa.  

Strategista tekemistä, viestintää tai kehittämistä ei kuitenkaan tapahdu ilman mittaamista ja arviointia. Vaikuttava viestintä vaatii selkeitä tavoitteita, niihin perustuvia toimivia mittareita, systemaattista tiedonkeruuta sekä dataan perustuvaa jatkuvaa kehittämistä. Viestinnän merkitys alan vaikuttavuuden lisäämisessä todentuu mittarien avulla. Vaikuttavuudesta on myös tärkeä viestiä aktiivisesti. 

Pelastustoimen vaikuttavuus -hanke kutsui pelastusalan ja verkostojen asiantuntijoita 12.9. Helsinkiin keskustelemaan viestinnän roolista pelastusalan strategisten tavoitteiden saavuttamisessa. Samalla pohdittiin alan viestinnän mittaamisen nykytilaa ja kehitystarpeita. Tulevaisuusorientoituneessa työpajassa visioitiin tulevia asiakastarpeita, mittaamismenetelmiä sekä arviointidatan tehokkaaseen hyödyntämiseen vaadittavaa osaamista. 

Viestintä tukee strategiaa ja lisää vaikuttavuutta 

Viestinnän merkitys organisaation strategisten tavoitteiden saavuttamisessa on kiistaton. Pelastusalalla viestintä ulottuu kaikkeen toimintaan ja jokaisen työhön: se on saumaton osa niin onnettomuuksien ehkäisyä, pelastustoimintaa, varautumista kuin väestönsuojelua. Lisäksi se tukee muun muassa muutosten läpi viemistä, toimintaedellytysten turvaamista ja luottamuksen rakentamista.  

Tämän päivän viestintä- ja turvallisuusympäristössä viestintä määritellään organisaation strategiseksi toiminnoksi. Valtionhallinnon viestintäsuosituksen (VNK 2023) mukaan ”viestintä on organisaation strategista toimintaa, jonka pitää olla päätöksenteon ytimessä, kuten edustettuna johtoryhmässä ja osa strategista johtamista.” Viestinnän strateginen funktio organisaation arvonluojana nousee esiin myös Orpon hallitusohjelmassa (VNK 2023). 

Viestinnän potentiaali pelastusalan vaikuttavuuden vahvistamisessa menetetäänkin, jos se nähdään tukitoiminnoksi ilman roolia tärkeissä päätöspöydissä. Pelastusalallakin viestintä on yleensä käytännön toimenpiteitä ja työtä organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Ideaalitilanteessa sitä kuitenkin johdetaan ja toteutetaan strategisesti, suunnitelmallisesti, johdonmukaisesti ja tavoitteita tukien.  

Viestintä on pelastusalalla suorituskyky, jota tulee mitata, arvioida ja kehittää systemaattisesti 

Tehokas viestintä on pelastusalalle yksi tärkeimmistä kyvykkyyksistä: onnistuessaan se tukee erilaisissa tilanteissa ja voi jopa muuttaa maailmaa alan tavoitteiden mukaisesti. Arvoa voidaan luoda paitsi julkilausuttuja tavoitteita tukevan alan strategisen viestinnän, myös lakisääteisen viestinnän avulla: avoin viestintä päätöksenteosta ja toiminnasta voi auttaa esimerkiksi maineenhallinnassa, resurssien varmistamisessa tai työnantajakuvan parantamisessa. Toimiva viestintä ei kuitenkaan synny sattumalta: kun viestinnän vaikutuksia ja vaikuttavuutta mitataan suhteessa tavoitteisiin, voidaan viestinnän merkitystä perustella ja viestintää suunnata ja kehittää koko ajan paremmaksi. 

Tavoitteissa kannattaa lähteä liikkeelle valtakunnallisista pelastustoimen strategisista tavoitteista (SM 2023) ja niihin nojaavista pelastustoimen viestinnän linjauksista (SM 2023). Dataa ja mahdollisia mittareita on valtavasti, joten on tärkeä löytää sellainen tietopohja ja mittarit, joiden avulla saadaan tietoa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisesta. Pelastusalan organisaatioissa viestinnän onnistumisen mittareina voisivat olla esimerkiksi henkilöstö- ja asiakaskyselyt, mainebarometrit, some-reaktiot ja verkkosivujen kävijämäärät, mediaosumat tai erilaiset tutkimukset ja selvitykset. 

Mittareiden valinnassa palataan siis lopulta strategiaan, siinä asetettuihin tavoitteisiin sekä viestinnän tärkeimpiin kohde- ja sidosryhmiin. Organisaation viestinnän onnistumisen lisäksi on tärkeä seurata viestintäympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia. Tällöin voidaan havaita esimerkiksi sellaisia, kohderyhmiämme koskevia keskusteluttavia teemoja, joista emme ehkä ole itse vielä ymmärtäneet mutta joista voisi olla tarpeen viestiä.  

Mittaamisen kohde tulee valita niin, että saatua dataa voi hyödyntää asioiden tekemisessä paremmin kuin ennen. Tavoiteltujen vaikutusten saavuttamisen lisäksi on tarpeen tarkastella myös mahdollisia ei-toivottuja vaikutuksia. Viestinnän arvoa punnittaessa voi esimerkiksi kriisitilanteissa pohtia myös, mitä olisi mahtanut tapahtua, jos ei olisi viestitty ollenkaan. 

Mittaaminen auttaa kehittymään – mutta vaatii aikaa, rahaa, tekijöitä ja sitoutumista 

Vaikka viestinnän mittaaminen on tärkeää, sitä ei tulisi tehdä vain mittaamisen vuoksi. Kun viestinnän mittareiden tuottamaa dataa peilataan asetettuihin tavoitteisiin, voidaan tehdä johtopäätöksiä ja suunnata toimintaa sen mukaisesti yhä vaikuttavammaksi. Datan ja mittaamisen tulee muuttua toiminnaksi. 

Myös mittareita on tarpeen arvioida säännöllisesti. Mittaammeko vaikuttavuuden kannalta olennaisia asioita? Ovatko mittarit ja data luotettavia? Onko mittareita helppo käyttää arjessa? 

Viestinnän mittaaminen vaatii myös resursseja sekä sitoutumista niin datan keräämiseen kuin hyödyntämiseen kaikilla organisaatiotasoilla. Parhaimmillaan mittaaminen ja arviointi ovat pelastusalallakin osa päivittäistä työtä. Selkeiden sovittujen tavoitteiden ja mittareiden lisäksi tämä edellyttää, että datankeruun ja vaikuttavuustyön hyödyllisyys tehdään näkyväksi, sekin viestinnällä.  

Tulevaisuudessa paitsi viestintä, myös sen mittaaminen haastaa meitä yhä enemmän. Data lisääntyy teknologian ja viestintäympäristön kehittyessä, mutta samalla sen hallinnasta tulee haastavampaa. Muutosten keskellä tarve dynaamiselle ja tulevaan suuntaavalle analyysille korostuu. Päivittyvä viestinnän tilannekuva vaatii jatkuvaa arviointia – ja ketterää reagointia tulosten mukaan. 

Pelastusalan viestintää mitataan ja kehitetään jo nyt, mutta mahdollisuuksia olisi enempäänkin 

Pelastustoimen vaikuttavuus -hankkeen viestinnän mittaamisen työpajassa oltiin yhtä mieltä siitä, että pelastusalan viestinnän mittaamiseen tarvitaan valtakunnallista koordinaatiota ja yhteisiä mittareita. Ongelmaksi koettiin organisaatioiden keskittyminen vain oman toimintansa seurantaan ilman valtakunnallista viestinnän tilannekuvaa. Olisiko sisäministeriön koordinoimassa pelastusalan viestintäverkostossa mahdollista määritellä muutamia yhteisiä viestinnän mittareita, joiden avulla viestintää voisi systemaattisesti seurata, analysoida ja verrata valtakunnallisesti? Esiin nousi myös kysymys, että vaikka asioista keskustellaan verkostoissa, tavoittaako ja kiinnostaako viestinnän vaikuttavuustieto lopulta tarpeeksi esimerkiksi organisaatioiden ja yhteistyökumppanien avainhenkilöitä. 

Tietoa toiminnasta ja viestinnästä kerätään pelastusalalla jo runsaasti eri järjestelmiin, joten toiveena nousi esiin myös esimerkiksi Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Pronton tehokkaampi hyödyntäminen. Hyvinvointialueiden viestinnän kyselyjen rinnalle toivottiin pelastusalalle omiakin kyselyjä. Pohdintoja herätti myös rahoitusmallin kannustavuus: miten löytäisimme turvallisuusviestintään sellaisia vaikuttavuusmittareita, jotka kannustaisivat aidosti onnettomuuksien ehkäisytyön vahvistamiseen?   

Toimiviksi pelastusalan viestinnän mittareiksi tunnistettiin media- ja someseuranta sekä henkilöstökyselyt. Hyvinvointialueiden tiedonkeruumallit ja osaaminen nähtiin myös mahdollisuuksiksi tehostaa pelastusalan viestinnän mittaamista. Tekoälyä kohtaan asetettiin paljon odotuksia. Lopulta vahva pelastusalan sisäinen ja ulkoinen yhteistyö nähtiin avaimiksi myös viestinnän mittaamisessa ja kehittämisessä. 

Aino Harinen 
Tutkija 
Pelastustoimen vaikuttavuus -hanke 

Pelastusopisto ja sisäministeriö toteuttavat Pelastustoimen palveluiden vaikuttavuuden mittaaminen osana hyvinvointialueita -esiselvityshankkeen 1.5.2024–28.2.2025. Hankkeessa kartoitetaan pelastustoimen palveluiden vaikuttavuuden mittaamisen nykytila ja tehdään suunnitelma sen kehittämiseksi. Nykytilaa kartoitetaan pelastuslaitoksille suunnatulla kyselyllä sekä avoimissa työpajoissa ja verkkopohjaisessa Delfoi-paneelissa. Yhteistä ymmärrystä vaikuttavuudesta ja sen mittaamisen merkityksestä vahvistetaan sekä näkemyksiä mittaamisen kehittämistarpeista kerätään hankkeen kohtaamisissa. Hanke kutsuukin kaikki teemasta kiinnostuneet mukaan keskustelemaan ja kehittämään pelastusalan palveluiden vaikuttavuuden mittaamista. Hankkeen päättävä avoin verkkopaneeli järjestetään 18.11.–20.12.2024, lisätietoja ja osallistumisohjeet löytyvät hankkeen verkkosivulta.