Vuosi vaihtui uuteen, ja sitä myötä myös uusi lukukausi on hyvässä vauhdissa Pelastusopistolla. Pelastusopiston Opiskelijayhdistys nimitti syyslukukauden päätösjuhlassa poikkeuksellisesti kaksi vuoden opettajaa. Kysyimme hätäkeskustoiminnan opettaja Emma Ruotsalaiselta ja ensihoidon opettaja Hannu Korkalta, mitä ajatuksia tämä tunnustus on herättänyt.

– Olen ihan äimänä. Häkepuolelta on harvemmin valittu vuoden opettajia, koska olemme pienempi, vain yhtä tutkintoa opettava porukka. Kun sain kuulla nimityksestä, en voinut uskoa sitä todeksi. Jotain on oikein tullut tehtyä, Emma naurahtaa.

Opiskelijayhdistyksen mukaan Emmassa yhdistyy vahva asiantuntemus, sopiva vaativuus, rento opettamistyyli ja humoristinen ote.

– Vaikka itseään välillä epäilee, on saanut välitettyä opiskelijoille sen, mitä on halunnutkin, Emma lisää.

Opiskelijayhdistys kuvaa Hannua ystävälliseksi ja auttavaiseksi. Hannu on pedagogisesti hyvä opettaja ja inhimillinen jokaista kohtaan. Hannullekin tunnustus tuli yllätyksenä.

– Tuli ihan yllätyksenä, mutta erittäin hyvältä tuntui. Tuohan on parasta, mitä voi opiskelijoiden suunnalta saada. Kyllä sitä miettii, kun jotain pakertaa ja yrittää tehdä jotain asiaa vähän eri tavalla, että onko tässä mitään järkeä. Opiskelijoilta saatu myönteinen palaute antaa paljon voimaa jatkaa, Hannu kertoo.

Hannu ja Emma haluavat kiittää opiskelijoiden lisäksi kollegoitaan. Työyhteisöllä on iso merkitys ja tuki.

– Iso kiitos kollegoille. Aika paljon olen saanut 1,5 vuoden aikana erilaisia neuvoja ja apua. Ei tähän pelkästään omalla osaamisella pääse, Hannu toteaa.

– Työyhteisö on iso asia. Se tukee ja mahdollistaa sen, että pystyy antamaan itsestään parhaansa, Emma kertoo.

Tunneilla opitaan puolin ja toisin

Emma on tehnyt töitä Pelastusopistolla hätäkeskustoiminnan tiimissä kahdeksan vuotta. Opiskelijat haluavat oppia ja ovat motivoituneita. Tämä haastaa opettajaa pyrkimään parhaimpaansa, kuinka opettaisi jonkun asian vielä paremmin. Kuva omasta opettajuudesta on vuosien varrella myös muuttunut ja vahvistunut.

– Perusajatus opettajuudessa on ollut se, että sinä olet se auktoriteetti ja tiedät kaikesta kaiken. Se ei onnistukaan täällä, koska opiskelijat tulevat niin eri taustoista ja voivat tietää joistain asioista paljon enemmän kuin minä. Iso asia oli päästää omasta epävarmuudestaan irti, että voinko sanoa opiskelijalle, etten tiedä jotain asiaa. Nyt ajatus on kääntynyt siihen, että hei, tietääkö joku täällä? Opiskelijoiden joukossa voi olla joku, jolla on tosi hyvää tietoa, mitä jakaa muille ja minä opin siinä samalla, Emma toteaa.

Hannu on tehnyt töitä ensihoidon tiimissä 1,5 vuotta. Hän on samaa mieltä Emman kanssa siitä, ettei kaikesta tarvitse tietää kaikkea.

– Se on vuoropuhelua puolin ja toisin. Rohkaisen opiskelijoita jakamaan tietoaan, kaikki hyötyy siitä. Nämä hetket ovat itselle sellaisia valopilkkuja, kun oppii opiskelijoilta jotain uutta. Se on mielestäni tärkeä asia opettajuudessa, Hannu kertoo.

Parasta opetustyössä opiskelijoilta saatu palaute ja heistä näkyvä kehityskulku

Vuoden opettajat ovat yhtä mieltä siitä, että parasta opetustyössä on opiskelijoilta saatu palaute ja kehityskulku, jonka he opiskelijoissa näkevät. Kaikki kulminoituu valmistujaispäivään.

– Harjoittava opetus on parasta, siitä minä nautin. Ja on kiva huomata, kuinka opiskelijat kehittyvät yhdenkin lukukauden aikana. Esimerkiksi Ensihoidon perusteet kestää koko lukukauden eikä suuremmalla osalla ole aloitettaessa aiempaa terveydenhuoltotaustaa, mutta lukukauden päätteeksi on päästy jo hyvälle alulle. Tärkeitä asioita on myös vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa sekä opiskelijoilta saatu positiivinen ja rakentava palaute, Hannu summaa.

– Kyllä, opiskelijoiden palaute on tärkeä juttu. Ja esimerkiksi jos opiskelijalla on ollut haasteita jonkun asian kanssa, ja sitten kun opiskelija oivaltaa, ne ovat niitä huippuhetkiä. Tietyllä tapaa valmistujaispäivä on parasta opetuksessa: Kun huomaa, että siitä epävarmasti pälyilevästä 24 hengen porukasta jokainen on kasvanut 15 senttiä pituutta, ovat itsevarmoja, uuden alan kynnyksellä ja intoa täynnä, Emma kuvailee.

– Ja esimerkiksi minusta oli aika hienoa, kun viime kesänäkin kävin tekemässä pari vuoroa kentällä, niin samalla asemalla tuli vastaan meiltä keväällä valmistuneita. Joskus voi käydä niin, että olen samassa ambulanssissa työvuorossa heidän kanssaan. Se on itselleni sellainen punainen lanka: Haluan opettaa niin, että kun kuka tahansa opiskelijoista kentälle tullessaan on samassa työvuorossa, pystyn luottamaan häneen, Hannu kertoo.

Emma ja Hannu pyytävät opiskelijoita jatkamaan opettajien haastamista ja palautteen antamista. Opiskellessa on myös tärkeää oppia erehdysten kautta, eikä opiskelun vastapainoa tulisi unohtaa.

– Jatkakaa meidän haastamistamme. Ja itsestä huolen pitäminen on tosi tärkeää. Se on tietyllä tapaa myös osa opintoja. Kun lähtee työelämään pelastuslaitoksille tai hätäkeskuksiin, se on tiukkaa hommaa. Se on vuorotyötä 24/7 ja siellä on oltava keinot, miten palautua, Emma vinkkaa.

– Pyrkikää tekemään niitä helppoja, tyhmiä virheitä opiskelun aikana niin paljon kuin mahdollista ja kysykää vaikka niitä hölmöiltä tuntuvia kysymyksiä. Muistakaa myös pitää itsestänne huolta, ja että opiskelun vastapainoksi löytyy itselle mieluista tekemistä ja kivoja asioita, Hannu komppaa.