Pelastustoimen toimintavalmiudella tarkoitetaan sitä, kuinka nopeasti pelastustoimi saavuttaa hätätilanteessa kohteen tehtävän edellyttämällä, suorituskykyvaatimusten mukaisella henkilöstöllä ja kalustolla.

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen tarkoituksena on antaa yhtenäiset periaatteet pelastustoiminnan ja sen valmiuden järjestämiseksi. Ohje antaa pelastustoimelle työkaluja pelastustoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä sen arviointiin. Tavoitteena on varmistaa, että pelastustoiminnan palvelut toteutuvat Suomessa yhdenvertaisesti ja laadukkaasti eri alueilla.

Sisäministeriö julkaisi uuden ohjeen helmikuussa 2025, ja se astui kokonaisuudessaan voimaan vuoden 2026 alusta alkaen. Ohje perustuu edeltäviin toimintavalmiuden suunnitteluohjeisiin (2003 ja 2012). Uudessa ohjeessa toimintavalmiuden suunnittelu ja toteuman seuranta on kytketty yhtenäisemmin toimintaympäristö- ja riskianalyysiin sekä onnettomuuksien ehkäisytyöhön. Tämä tuo yhdenmukaisuutta toiminnan ja tietojen seurantaan.

Vaadittavan toimintavalmiuden hahmottamista varten Suomi on jaettu alueittain riskiluokkiin I–IV. Riskiluokkaan I kuuluu tiheään asutut alueet sekä suuret teollisuuskohteet ja vastaavasti riskiluokkaan IV maaseutumaiset alueet. Riskiluokan I kohteet tulee saavuttaa ensimmäisellä vasteella 6 minuutissa, riskiluokassa IV alle 40 minuutissa. Tavoitteena on ollut, että toimintavalmiuden käsittely muuttuu ”minuuttien seuraamisesta” toimintavalmiuden kokonaisuuden ja suorituskyvyn suunnitteluun ja seurantaan. Minuutit pysyvät edelleen yhtenä kriteerinä, mutta tulevaisuudessa painottuvat hyvinvointialueen pelastustoimen toimintaympäristö- ja riskianalyysi sekä toimintavalmiuden suunnittelu.

Riskiluokkajako uudistui

Riskiluokkien määrittämiseksi Suomi on jaettu 1 km x 1 km kokoisiksi riskiruuduiksi. Tilastollisen mallin avulla jokaiselle ruudulle määritellään riskitaso, joka perustuu onnettomuusmäärän ennusteeseen. Riskitason perusteella voidaan määrittää ruudun riskiluokka. Tilastollinen malli kuitenkin muuttui siten, että riskitason laskemiseen käytetään kiireellisten (A- ja B-luokan), kohonneen pelastuspotentiaalin onnettomuuksien (= KoPPO) määrää ja kerrosalaa. KoPPO-onnettomuustyyppeihin on valittu yleisimmät onnettomuustyypit, pois lukien automaattisen paloilmoittimen hälytykset. Ennusteen luomisessa malli käyttää edellisen viiden vuoden onnettomuusmäärää ja alueen kerrosalaa.

Riskiluokkajako päivitetään jatkossa vuosittain siten, että onnettomuus- ja kerrosalatilastot kootaan menneeltä viideltä vuodelta lokakuun lopussa, ja uusi riskiluokkajako on käytössä seuraavan vuoden alussa.

Uusia käsitteitä käyttöön

Uutena käsitteenä tuli voimaan Pelastustoiminnan ensimmäinen vaste, jolle on määritelty suorituskykyvaatimukset. Yksikön tulee olla pelastustoimen tai muun viranomaisen yksikkö, jolla on sopimus pelastuslaitoksen kanssa ja joka on suunniteltu myös pelastustoiminnan tehtäviin. Yksikön minimivahvuus on kaksi pelastustoimikelpoista henkilöä. Aiemmin ensimmäiselle yksikölle ei ollut vaatimuksia, minkä takia toiminta on ollut hyvinkin erilaista valtakunnallisesti.

Toisena uutena käsitteenä on Tehtävän edellyttämän suorituskyvyn toimintavalmiusaika. Se tarkoittaa aikaa, joka päättyy, kun tehtäväpaikalle on saapunut pelastusmuodostelma, jolla on kyseisessä tehtävässä pelastustoiminnan aloittamiseen tarvittava suorituskyky. Suorituskyvyn toimintavalmiusaika voi koostua yhdestä tai useasta tehtäväpaikalle saapuneesta yksiköstä. Aiemmassa ohjeessa ollut määritelmä Tehokas pelastustoiminta jäi vanhentuneena pois.   

Miten uusi ohjeistus muuttaa toimintaa?

Vaikka minuuttitavoitteet eivät ole muuttuneet, oman arvioni mukaan toimintavalmiutta koskevat asiat nousevat esille entistä enemmän tulevaisuudessa. Vuoden 2012 ohjeen perusteella korostuivat haasteet toimintavalmiuden toteutumisessa riskialueella I pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Julkisuudessa on jo nyt ollut aluehallintovirastojen esittämiä vaatimuksia toiminnan kehittämisestä riskialueilla II ja todennäköistä on, että ne lisääntyvät tulevaisuudessa. Samoin nousee esille tehtävälle hälytetyn muodostelman suorituskyvyn vastaavuus suorituskykyvaatimuksiin.

Ohje laadittiin työryhmässä, johon kuului edustajia sisäministeriöstä, aluehallintovirastosta, Pelastusopistolta ja pelastuslaitoksilta. Oli todella mielenkiintoista olla mukana laatimassa ohjeistusta ja päästä vaikuttamaan siihen, miten pelastustoimi seuraavina vuosina kehittyy ja sen toiminta valtakunnallisesti yhdenmukaistuu.

Matti Hurula
Yliopettaja
Pelastustoiminnan johtamisen tiimi

Osaamisen ylläpitäminen on tärkeää pelastustoiminnassa

Tehokas ja turvallinen pelastustoimintaan osallistuminen edellyttää taidollista, tiedollista ja asenteellista osaamista. Osaamisen on vastattava tehtävän vaatimuksia. Esimerkiksi vetotikkaiden käyttö pelastusreittinä vaatii vuosittaista harjoittelua, jotta kerrostalon asukkaalle voidaan taata vaihtoehtoinen pelastautumisreitti tikkaiden kautta.

Toisena esimerkkinä pyrolyysiöljyjen torjuntatoimenpiteet, jotka edellyttävät ajankohtaista tietoa niiden ominaisuuksista ja riskeistä. Jos sopimuspelastaja on suorittanut öljyntorjuntakurssin vuonna 2009, hänen kurssilla hankkimansa osaaminen ei vastaa nykyisiä vaatimuksia. Siksi ajantasainen koulutusmateriaali ja mahdollisuus sen hyödyntämiseen ovat välttämättömiä.

Lisäksi pelastustehtävillä onnistumiseen vaikuttaa usein se, kuinka hyvin henkilöstö hallitsee toimintamallien taustalla olevan tiedon. Otetaan esimerkiksi siirtosammutustekniikka, jonka tehokas hyödyntäminen vaatii ymmärrystä menetelmän vaatimuksista sekä pelastusryhmän saumatonta yhteistyötä. Yhteistyö rakentuu toistuvan harjoittelun, yhteisten toimintamallien ja tiedollisen ymmärryksen varaan. Ilman riittävää tietopohjaa pelastustoiminta ei saavuta sille asetettuja tavoitteita.

Pelastusopiston koulutusmateriaaleissa korostetaan myös asenteellista osaamista. Se tarkoittaa kykyä arvioida omaa toimintaa kriittisesti ja kehittää sitä. Esimerkiksi tieliikennepelastustehtävissä pelastajan on osattava toimia työturvallisesti ja tunnistaa omat vahvuutensa sekä kehittämistarpeensa. Ammattimainen asenne näkyy haluna ylläpitää ja kehittää omaa osaamista, noudattaa yhteisiä toimintamalleja ja toimia johdonmukaisesti myös vaativissa tilanteissa.

Miehistötason osaamisen haasteet

Miehistötason taidollinen osaaminen perustuu pitkälti ammattihenkilöstöllä työvuorojen aikana tapahtuvaan harjoitteluun ja sopimushenkilöstöllä viikkoharjoituksiin. Lisä- ja täydennyskoulutusta on tarjolla, mutta pätevyyden päivittämiseen koulutusta ei juurikaan ole.

Tiedollinen osaaminen kehittyy alan kirjallisuuden ja koulutusten kautta, mutta sen arviointi on satunnaista. Palokuntien SM-kilpailuun osallistuminen on yksi harvoja järjestelmällisiä tiedollisen osaamisen mittareita.

Ajantasainen koulutusmateriaali Koulumaalissa

Pelastusopiston tuottama sopimushenkilöstön kurssimateriaali tukee omalta osaltaan sekä ammatti- että sopimushenkilöstön osaamisen kehittämistä. Kurssimateriaalien harjoitussuunnitelmia ja luentoaineistoja voidaan hyödyntää koulutusmateriaaleina käyttöehtosopimuksen mukaisesti.

Koulumaali on pelastusalan yhteinen oppimisalusta. Sieltä löytyy materiaalia ammatti- ja sopimushenkilöstölle sekä viranomaisyhteistyöhön. Viranomaisyhteistyöhön ja ammattihenkilöstölle tarkoitettu materiaali on osittain salassa pidettävää, joten sen jakamista tulee rajoittaa. Sopimushenkilöstön kursseilla oleva materiaali voidaan jakaa sopimusten pohjalta lisä- ja täydennyskoulutusmateriaaliksi. Käyttöoikeuksien hallinta on organisaatioiden vastuulla.

Yhteinen vastuu osaamisesta

Osaamisen ylläpitäminen on koko pelastusalan yhteinen velvollisuus. Osaamista ylläpitämällä voidaan varmistaa, että pelastustoiminta vastaa nykyajan vaatimuksiin inhimillisesti, ammatillisesti ja luotettavasti – turvallisesti, tehokkaasti ja ammattitaitoisesti.

Jari Ruotsalainen
Suunnittelija
Sopimushenkilöstökoulutuksen tiimi