Huoli pelastajien työllistymisestä

Uusi lukukausi on hyvässä vauhdissa Pelastusopistolla. Valtakunnalliseen pelastajatarpeeseen vastaamista on jatkettu, mistä konkreettisena merkkinä ovat nyt neljä aloittanutta pelastajakurssia eli 120 uutta pelastajaopiskelijaa (seuraavat 120 uutta opiskelijaa aloittaa syksyllä). Täysin huolettomana en heitä toivottanut tervetulleiksi. Tuoreessa muistissa ovat joulukuussa valmistuneiden pelastajien työllistymisluvut: yli puolella ei ollut valmistumispäivänä tietoa työpaikasta. Luku vaikuttaa kerrassaan käsittämättömältä: miten voi olla mahdollista, että Suomen valtio sijoittaa merkittävän (joskin riittämättömän) euromäärän opiskelijalisäykseen, mutta samainen valtio ei huolehdi siitä, että hyvinvointialueet palkkaisivat valmistuneet. Edelleen yhtälön logiikkaa häiritsee tieto, että valtion valvontaviranomainen samaan aikaan paukuttelee uhkasakkoja toimintavalmiuden turvaamiseksi.

Pelastusopiston tulisi nostaa vuonna 2027 pelastajien kurssikokoa 36:een, tällä hetkellä kurssikoko on 30. Onko kurssikoon kasvattamisessa mitään järkeä, kun tälläkään volyymilla kenttä ei pysty työllistämään kaikkia? Ei ole kenenkään etu kouluttaa pelastajia työttömyyskortistoon. Raadollinen tosiasia on, että pelastajatarve ei ole hävinnyt mihinkään, mutta kun ei ole rahaa palkata, miksi kouluttaa liikaa. Toki reserviä tarvitaan, mutta puolet valmistuneista on ehdottomasti liikaa reserviin.

Pelastajakoulutuksen kehittämistarpeet

Samaan aikaan, kun arvuuttelemme oikeita kurssikokoja ja painimme tuottavuustavoitteiden (lue säästöjen) kanssa, tulee eri suunnilta paineita pelastajakoulutuksen kehittämiseksi. Perustellustikin on nostettu esiin Ukrainan sodan opit, esim. Pelastus- ja ensihoitoalan unioni JHL:n puheenjohtaja Petteri Häyrinen blogissaan 21.11.2025. Hän on huolissaan mm. siitä, että pelastajilla ja ensihoitajilla ei ole luotiliivejä, eikä heitä kouluteta aseen käyttöön. Pelastusopisto opettaa ensihoidon opinnoissa toimimista uhka- ja väkivaltatilanteissa normaalioloissa. Tähän liittyen Pelastusopistolla ovat myös suojaliivit ensihoitoyksiköissä. On laajemman keskustelun paikka, tarvitaanko pelastajakoulutukseen sisällyttää aseen käyttöä, eikä se ole oppilaitoksen päätettävissä oleva asia. Itse harkitsisin asiaa todella tarkkaan, enkä tässä hetkessä ole tämän kannalla. Ukrainan oppien pohjalta Pelastusopistolla on käynnissä sortumapelastamisen hanke, jossa tuotetaan valtakunnallinen koulutuspolku toimimiseen näissä tilanteissa.

Häyrinen peräänkuuluttaa myös toimia tutkinnon uudistamiseen siten, että se vastaa pelastajien tämän hetken työtä. Pelastajatutkinnon lisäksi heille tarvittaisiin lähi- tai sairaanhoitajan koulutus. On kuitenkin syytä muistaa, että pelastajan rooli ensihoidossa on määritelty asetuksessa. Häyrinen viittaa virheellisesti Helsingin Pelastuskouluun, jossa hänen mukaansa koulutetaan pelastajia nimenomaan Helsingin kaupungille ja jossa on mahdollisuus suorittaa tutkinto, jossa pelastus- ja ensihoitoalan koulutukset on yhdistetty. Helsingin Pelastuskoulu noudattaa Pelastusopiston opetussuunnitelmaa kouluttaen pelastajia laajemminkin kuin pelkästään Helsingin kaupungin tarpeisiin, eikä Pelastuskoulu suinkaan anna ensihoitoalan tutkintoa. Kyseessä on pelastajatutkinnon jälkeen erillisenä oppisopimuskoulutuksena suoritettava tutkinto, jolloin opiskelija on palvelussuhteessa työnantajaan. Sama käytäntö on ollut jo vuosia useammallakin pelastuslaitoksella.

Pelastustoimi osana kokonaisturvallisuutta – vaihtoehtona valtiollistaminen?

Olen Petteri Häyrisen kanssa samaa mieltä siitä, että pelastajat ja ensihoitajat ansaitsevat selkeän roolin osana turvallisuusviranomaisten kokonaisuutta. Menenpä vielä askeleen pidemmälle: mielestäni pelastustoimi kokonaisuudessaan ansaitsee selkeämmän roolin. Kaikki tahot eivät nimittäin edelleenkään miellä pelastustoimea sisäisen turvallisuuden ja samalla kokonaisturvallisuuden toimijaksi, koska pelastustoimi on ns. soteperheessä, eikä muiden turvallisuusviranomaisten kanssa samassa kokonaisuudessa. Tästäkin syystä tervehdin itse lämpimästi ajatusta, että pelastustoimen valtiollistamisesta tehdään selvitys. Objektiivisuuden turvaamiseksi selvityksen tekijänä pitää olla henkilö/henkilöt, joilla ei ole kytkentää pelastustoimeen. Ei siis esimerkiksi ketään eläköitynyttä pelastusjohtajaa tai sisäministeriön virkamiestä. Enkä pitäisi yhtään huonona sitäkään, että vakavasti pohdittaisiin turvallisuusministeriötä, joka kokoaisi yhteen kaikki turvallisuudesta eri sektoreilla vastaavat tahot.

Mervi Parviainen
rehtori

Utbildningssystemet för avtalspersonalen utvecklas kontinuerligt och därmed inför det regelbundet betydande förändringar. Målet med utvecklingsarbetet är att skapa en enhetlig och modern utbildningsstruktur som stöder både avtalspersonal och yrkespersonal.

Under året 2025 genomfördes ett flertal olika svenskspråkiga webbinarier och utbildningar för ansvariga utbildare. En del av webbinarierna var öppna för alla och hade dessutom avtalskårerna som målgrupp. Dessa webbinarier innehöll bland annat information gällande utbildningssystemet eller information om kursutbudet och dess innehåll. De svenskspråkiga webbinarierna kommer att fortsätta också under året 2026 så det är skäl att regelbundet följa med Räddningsinstitutets kurs- och utbildningskalender.

Denna blogg innehåller en sammanfattning på tre aktuella ämnen: Uppdateringar för Grundkurs i räddningsverksamhet, kontinuerlig kompetensutveckling och en ny kurs för bekämpning av miljöskador.

Introduktionen till Grundkursen i räddningsverksamhet

År 2026 infördes en viktig förändring. Bekräftandet av kompetensen blev obligatorisk i den första delen av kursen. Detta innebär att introduktionsutbildaren i brandkåren bedömer kompetensen för den som introduceras på basen av förställda kompetensbaserade kunskapsmål i de praktiska övningarna. Målsättningen är att förbättra kompetensen inför den andra delen.

Introduktionsutbildarens betydelse förstärks ytterligare genom ett interaktivt stödmaterial i Koulumaali som ger instruktioner om utbildningsprocessen och målsättningarna till övningarna inom brandkåren. Introduktionsutbildaren ska inte bara kontrollera tekniska färdigheter utan även stödja gruppdynamiken och motivationen för den introducerade.

Inlärningsdagboken blev obligatorisk från början av året 2026. Syftet är att den som introduceras och introduktionsutbildaren analyserar kompetensen och upprätthåller en aktiv dialog under den första delen. Båda parterna skriver iakttagelser och information gällande genomförandet av övningarna. Den introducerade lämnar in den ifyllda inlärningsdagbokden till den ansvariga utbildaren i början av den andra delen. Målsättningen är att den introducerade har en helhetsbild över kompetensen och att den ansvariga utbildaren får en insyn på kompetensnivån i början av den andra delen.

Kontinuerlig kompetensutveckling inom räddningsväsendet

Räddningsverksamhet kräver en kombination av praktiska färdigheter, teoretisk kunskap och professionell attityd. Kompetensen måste upprätthållas genom regelbundna övningar, aktuellt utbildningsmaterial och strukturer som främjar lärandet. Utmaningar finns särskilt på manskapsnivå, där fortbildningen är begränsad och kompetensbedömning sker sällan. För att möta dessa behov erbjuder Koulumaali-nätutbildningsmiljön tillgång till material för självstudier, övningsplaner och föreläsningar. Detta är avgörande för att säkerställa att personalen har uppdaterad kunskap och kan agera säkert och effektivt.

Organisationerna ansvarar för att ge rätta användarrättigheter och följa avtalsvillkoren i samband med användningen av Koulumaali. Utbildningsmaterialet måste vara tillgängligt när det behövs, inte enbart under kurserna. Detta gäller särskilt specialområden där kunskapen snabbt blir föråldrad. Genom att kombinera digitala resurser med praktiska övningar kan räddningsväsendet säkerställa en hög och jämn kompetensnivå både för avtalspersonal och yrkespersonal.

Ny kurs för bekämpning av miljöskador

Miljöskador omfattar oftast akuta händelser där skadliga ämnen hotar miljön eller människors hälsa. För att möta dessa utmaningar har en ny kurs för bekämpning av miljöskador införts i utbildningssystemet för avtalspersonal. Kursen ger grundläggande kunskaper och färdigheter för att agera vid insatser på land och skyddade vattenområden, inklusive riskbedömning, användning av skyddsutrustning och hur skadliga ämnens spridning hanteras. Den andra delen av kursen fokuserar på insatser på öppet hav och samarbete med Gränsbevakningsväsendet. Kursen är flexibel: den kan genomföras i full omfattning eller i en kortare version beroende på regionala behov.

Kursen och materialet publiceras i Koulumaali och uppdateras årligen för att inkludera nya lagar och metoder. Kursen är utformad för att komplettera andra utbildningar, exempelvis båtförarens grundkurs och kan användas för repetition och fortbildning i brandkårernas övningar. Genom att integrera miljöskydd i räddningsväsendets utbildning stärks beredskapen för komplexa och långvariga insatser som kräver samarbete mellan flera myndigheter.

Blogtexten har tidigare publicerats som helhet i Brandkåristen 6/2025.