Tätä blogia kirjoittaessani Euroopan turvallisuusympäristössä on liikehdintää ja historiallisia kansallisia turvallisuuspäätöksiä valmistellaan kovaa tahtia Suomessa ja Ruotsissa. Sotilaallinen tilanne Ukrainassa on kestänyt reilun vuoden, kun Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset heijastuvat enenevässä määrin laajemmin Eurooppaan.

Varautuminen on pinnalla useassa puheenvuorossa ja uutisessa mediassakin. Ei sovi unohtaa, että varautuminen on jatkuvaa ja varautumisvelvollisuuden velvoittamaa arkista työtä useammalle toimijalle Suomessa. Varautumista tehdään kokonaisturvallisuuden periaatteen mukaisesti yhteistyössä.

Päivittyneet kansalliset uhkamallit vahvistavat varautumistyötä

Suomea koskevat uhkamallit ja -skenaariot on kuvattu äskettäin julkaistussa Kansallisessa riskiarviossa 2023. Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismiin pohjautuva kansallinen riskiarvio kuvaa jäsenmaidensa kansallisesti merkittävimmät uhkamallit ja -skenaariot, jotka uhkaavat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja.

Suomen osalta uhkamalleihin päivitettiin edelliseen kansalliseen riskiarvioon verrattuna äärimmäisen voimakas avaruusmyrsky sekä useampi yhtäaikainen laaja maastopalo. Näistä jälkimmäinen on toteutunut muun muassa Kalajoella kesällä 2021, ja enenevässä määrin sähköriippuvaista maailmaa laajemmin haavoittavaa avaruusmyrskyä varten varaudutaan.

Uutta päivitetyssä kansallisessa riskiarviossa on sekin, ettei uhkamallien todennäköisyyksiä enää arvioida, vaan uhkamallit arvioidaan taustatekijöiden, uhkan kohteen, toteutumistavan sekä vaikutusten ja häiriöiden ketjuuntumisen näkökulmista. Erityisesti häiriöiden ketjuuntumisen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen keskinäisriippuvuuden näkökulma tulee korostuneesti esiin.

Tämä on tärkeä näkökulma myös organisaatiokohtaisia valmiussuunnitelmia laadittaessa: mitä vaikutuksia jonkin häiriötilanteen toteutuminen mahdollisesti aiheuttaa jossakin toisessa organisaation tuottamassa palvelussa ja miten näiden keskinäisriippuvuus on huomioitu valmiussuunnitelmassa?

Varautuminen ja siihen kouluttautuminen on ajankohtaista aina

Varautumisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa nykyisessä maailmantilanteessa, jossa Suomen lähiympäristössä on myös kansallista turvallisuuden tunnettamme heikentävä sotilaallinen konflikti. Paljon on varautumisen saralla kuitenkin tehty, esimerkiksi valmiuslakia on päivitetty ja rajaturvallisuuteen sekä puolustuskykyyn investoitu. Ajankohtainen sosiaali- ja terveystoimea sekä pelastustoimea koskeva hyvinvointialueuudistus ei vaikuttanut valmiuslain mukaiseen varautumisvelvollisuuteen, vaan tärkeä varautumistyö sielläkin jatkuu organisaatiorakenneuudistuksesta huolimatta. Erityisesti kunnallisen varautumistyön tukemiseen hyvinvointialueuudistus edellyttänee myös kunnilta aktiivista roolia toimivan ja ajantasaisen yhteistoiminnan varmistamiseksi.

Suomalaiseen kokonaisturvallisuuteen pohjautuva varautumisen yhteistoimintamalli on maailman kärkeä erityislaatuisuudellaan, jossa viranomaisten lisäksi myös esimerkiksi järjestöt, elinkeinoelämä, yritykset yksittäisiä kansalaisia unohtamatta varautuvat kukin omalla panoksellaan yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen. Varautumista siis tehdään koko ajan.

Pelastusopiston lakisääteinen tehtävä on varautumiskoulutuksen tuottaminen normaaliolojen häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten. Edellä mainittu koulutuskokonaisuus on erittäin kysyttyä ja varautumiskoulutusta pyritään järjestämään mahdollisimman laajasti, niin verkossa kuin lähikoulutuksena. Aluehallintoviratojen valmiusharjoitukset Pohjois-Suomeen ja Itä-Suomeen syksyllä 2023 viitoittavat myös osaltansa tietä entistä varautuneempaan ja kriisinkestävään Suomeen, jossa jokaisen organisaation ja yksilön panos on merkittävä. Jatketaan tärkeää varautumistyötä, yhteistyössä.

Viranomaisyhteistyön kehittäminen miehittämättömässä ilmailussa (UAS) alkoi hankkeessamme syksyn 2022 aikana. Luomme yhdessä poliisin ja Rajavartiolaitoksen kanssa yhteiset toimintamallit ja ohjeet moniviranomaistehtäville miehittämättömässä ilmailussa. Viranomaiset pystyvät tulevaisuudessa toimimaan yhteisillä toimintamalleilla turvallisesti tehtävillä, ja antamaan tukea toiselle viranomaiselle omilla UAS-laitteillaan. 

Pelastustoimella oli vuoden 2022 aikana yhteensä noin 300 operatiivista tehtävää, joissa käytettiin UAS-järjestelmiä toiminnan tukena. Virka-apua tai yhteistehtäviä näistä oli Pronto-tilastojen mukaan 9, joihin lukeutui muun muassa kadonneen etsintä vesistöstä, maastosta ja henkilöiden etsintä korkeiden rakennusten katoilta.  

Poliisi puolestaan lensi vuonna 2022 yli 4000 operatiivista poliisitehtäviin liittyvää lentoa. Operatiivisten lentojen lisäksi tehtiin lähes yhtä paljon harjoitteluun ja testaamiseen liittyviä lentoja. Huomionarvoista on, että tilastollisesti yksi lentotehtävä voi kestää muutamasta minuutista kokonaiseen päivään. Siksi myös lentotunnit tilastoidaan. Vuonna 2022 kertyi kaikkiaan n. 3060 lentotuntia. 

Poliisi käyttää miehittämättömiä ilma-aluksia kaikessa toiminnassa, jossa niistä voidaan olettaa olevan hyötyä. Erilaiset etsinnät ovat nykyään yleisin käyttötapaus. Toiseksi yleisintä on dokumentointi ja kolmanneksi yleisintä tilannekuvan välittäminen. 

Rajavartiolaitoksessa puolestaan tehtiin vuonna 2022 noin 1200 operatiivista rajaturvallisuustehtäviin liittyvää lennätystä. Operatiivisten lennätysten lisäksi tehtiin 800 harjoitteluun ja testaamiseen liittyviä lennätystä. Lennätystoiminnasta kertyi vuonna 2022 yhteensä n. 900 lentotuntia.

Yhteiset toimintamallit mahdollistavat useamman dronen käytön

Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne, jossa luonnostaan työskennellään yli viranomaisrajojen:

Ison veneen kuljettaja saa sairauskohtauksen, ja vene ajautuu vauhdilla karikon kautta saareen. Merivartiosto saapuu kohteeseen ensimmäisenä ja havaitsee huviveneen syttyneen palamaan. Yksi veneessä ollut henkilö on kateissa.

Merivartiosto ryhtyy pelastus- ja tiedustelutoimiin, sillä kohteeseen saapuu pian pelastuslaitoksen ja poliisin aluksia. Pelastuslaitoksen ottaessa sammutustehtävän vastuun ryhtyy merivartiosto etsimään poliisin kanssa kadonnutta henkilöä vedestä droneilla ja veneillä. Droneille sovitaan korkeusporrastus, ja merivartiosto vastaa ilmatoiminnan koordinoinnista.

Henkilön etsinnän aikana pelastustoimi tarkastaa omalla UAS-laitteellaan mahdollisen öljyvuodon laajuuden saaren rannan läheisyydessä pysyen itse laitteellaan saaren päällä ilmatoiminnan koordinaattorin ohjeiden mukaan. Poliisi löytää dronetiedustelun avulla kadonneen henkilön saaren sisäosista loukkaantumattomana. Pelastustoimelle ei synny öljyntorjuntatehtävää onnettomuuden jälkitehtävänä drone tiedustelun perusteella havaitun öljymäärän vähäisyyden vuoksi.

Ilman yhteistä UAS-toimintamallia viranomaisten välillä eivät kaikki viranomaiset välttämättä pystyisi käyttämään tässä tapauksessa tehokkainta työkalua, dronea.

Yhteistyöllä saavutetaan positiivisia kerrannaisvaikutuksia 

Keräämme hankkeessamme tietoa eri viranomaisten miehittämättömän ilmailun kokemuksista ja hyvistä käytänteistä. Jakamalla tietoa ja kokemuksia saamme kehitettyä UAS-toimintaa nykyistä tehokkaammaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi. Yhteistyöllä saadaan tietoa jo käytössä olevista UAS-laitteista sekä niiden soveltuvuudesta kullekin viranomaiselle.

Yhteiset toimintamallit mahdollistavat muiden viranomaisten UAS-laitteistojen ja osaamisen hyödyntämisen tilanteiden niin vaatiessa eri puolella Suomea, kun jokainen yhteistyöviranomainen tietää miten toimia. Yhteistyöllä luodaan myös edellytykset toimia useammalla UAS-laitteella tilanteissa, jossa vaaditaan miehittämättömän ilmailun koordinoimista valtion miehittämättömän ilmailun määräyksen mukaisesti.  

Jaetulla ajantasaisella koulutusmateriaalilla yhteistä kyvykkyyttä yli viranomaisrajojen

Pelastustoimen, poliisin ja rajavartiolaitoksen yhteinen ilmatilan koordinaatioon liittyvä koulutus yhtenäistää toimintamallit yli toimirajojen. Tämä on erityisen tärkeää UAS-toiminnassa, jossa yksittäisen kauko-ohjaajan kokemukset asian parissa voivat olla harvassa.  Koska miehittämätön ilmailu kehittyy paitsi tekniikan, myös lainsäädännön puolelta nopeasti, otetaan muutostenhallinta ja materiaalin päivittäminen olennaiseksi osaksi koulutusmateriaalia.

Palosuojelurahaston rahoittama Miehittämätön ilmailu pelastustoimessa ja viranomaisyhteistyössä (MiPeVi) -hanke rakentaa viranomaisten välistä yhteistyötä UAS-toiminnassa. Yhteistoiminnan ja vuoropuhelun avulla kehitetään pelastustoimen UAS-koulutusta vastaamaan nykyhetken vaatimuksia. Pelastustoimen kentältä nousseita näkemyksiä ja kokemuksia jalostetaan niin teoria- kuin käytännön UAS-koulutukseen. Pelastustoiminnan johtajille luodaan verkkokoulutus UAS-toimintaan liittyen, jotta ymmärrys UAS-laitteiden käyttömahdollisuuksista kasvaisi ja ymmärrys UAS-toimintaan liittyvään lainsäädäntöön kasvaisi. Hankkeen aikana päivitetään olemassa oleva UAS-peruskoulutus vastaamaan voimassa olevia määräyksiä. 

Pelastusopisto on toiminut Kuopiossa reilun 30 vuoden ajan. Näitä vuosikymmeniä ovat värittäneet tiukan sijoitustaiston jälkeenkin jatkuvat puheet siitä, missä olisi oikea oppilaitoksen paikka. Höysteeksi on heitelty alueellisia kursseja milloin mihinkin päin valtakuntaa. Vastaavaa puhetta ei ole kantautunut Poliisiammattikorkeakoulusta tai Raja- ja merivartiokoulusta.

Koska rahaa ei tulevaisuudessakaan ole kaikkien tuiki tärkeiden asioiden, saatikka kevytheittoisten mielitekojen toteuttamiseen, puheet resurssien ripottelemista useisiin paikkoihin tuntuvat suorastaan vastuuttomilta. Hyvinvointialueille ei ole laissa säädettyä koulutustehtävää. Pelastusopiston toimintojen hajasijoittaminen vaatisi huomattavia resursseja, jotka olisivat pois Kuopiosta. Jos Helsingin pelastuskoulun toiminta rahoitettaisiin valtion rahoista siten, että se osuus on pois Pelastusopistolta, vastustan ajatusta jyrkästi.

Opettajan työ kunniaan

Pelastusopistolla on parhaat fasiliteetit laadukkaan koulutuksen toteuttamiseksi. Harjoitusalueen merkitystä ja käytettävyyttä ei tarvinne toistaa. Saa toki tulla katsomaan, jos asia mietityttää. Lisäksi on muistettava opetushenkilöstön ammattitaito ja osaaminen. Se, että henkilö on hyvä pelastaja tai esihenkilö, ei vielä tee hänestä hyvää opettajaa – ei välttämättä minkäänlaista opettajaa.

Kuuntelin yhtä kansanedustajaehdokasta, joka siteerasi tuntiopettajana toiminutta henkilöä: ”ei se ole mitenkään kummosta, sen kun menee ja juttelee niille”. ”Niille”! ”Ne” sattuvat olemaan opiskelijoita, joilla on oikeus saada laadukasta opetusta.

Opetus ei ole mitään jutustelua, se on oikeaa työtä. Tuntiopettajanakaan työskentely ei vielä anna täyttä kuvaa Pelastusopiston opettajan työstä, koska tuntiopettajat tulevat ns. valmiille. Vastuuopettaja on huolehtinut toteutus- ja harjoitussuunnitelmista, turvaohjeista, ajoneuvojen, tilojen ja varusteiden varauksista ja monesta muusta asiasta. Annetaan opettajille ja opettajien työlle se kunnia, mikä heille kuuluu.

Pysyvä, riittävä rahoitus keskeistä

Pelastusopistolla on panostettu opettajien osaamiseen. Pedagogisten opintojen suorittamista tuetaan vahvasti. Käänteisen oppimisen metodi, arviointikoulutus ja substanssiosaamisen kehittäminen ovat muutamia esimerkkejä, miten osaamista on vahvistettu.  TKI-toiminta tuottaa tutkittua tietoa, jota niin tutkinto- kuin täydennyskoulutuksen kautta viedään käytäntöön. Tämä on tärkeä kytkös, enkä heti keksi tehokkaampaa tapaa saada tutkittua tietoa leviämään.

Kevään eduskuntavaalit ja uusi hallitus kiinnostavat Hulkontien kampuksella luultavasti enemmän kuin vaalit aikoihin. Pysyvän, riittävän rahoituksen turvaaminen on aivan keskeinen kysymys. Jos sitä ei saada kuntoon, on edessä toiminnan karsiminen. Kaikkea sitä, mitä tänä vuonna vielä pystymme tekemään, emme tee jatkossa.

Olemme saaneet valmistelurahaa pelastajalisäyksen valmisteluun ja suunnittelutyö on täydessä vauhdissa. Järjellä ajatellen tuntuisi selvältä, että rahaa saataisiin myös varsinaiseen lisäykseen. Valitettavasti järki ja politiikka eivät aina osu samaan lauseeseen. Jos tätä rahoitusta ei saada, joudumme toteamaan tehneemme turhaa työtä, eikä kipeästi kaivattua lisäväkeä kentälle saada. Se onkin sitten oma tarinansa, onko hyvinvointialueilla rahaa palkata uusia pelastajia.

Marraskuussa 2022 julkaistu Tiedebarometri kertoo, että tutkittu tieto kiinnostaa suomalaisia, ja kansalaisten luottamus tieteeseen ja tutkimukseen pysyy korkeana. Luottamus ei kuitenkaan jakaudu kansalaisten keskuudessa tasaisesti. Samalla, kun yhteiskunnalliset kriisit näyttäisivät lisänneen jo ennalta koettua luottamusta, myös tieteeseen ja sen tekijöihin epäillen suhtautuvien epäluottamus on kasvanut entisestään.

Epäilijöiden joukko on valtavirtaan nähden pieni, mutta usein sitäkin näkyvämpi ja kuuluvampi. Tässä ajassa tutkijan onkin tärkeää pysähtyä miettimään epäluottamuksen syitä ja keinoja sen hälventämiseen.

Viestinnän merkitys luottamuksen rakentamisessa on kiistaton, joten tutkimusviestintää tarvitaan enemmän kuin koskaan. Aktiivisesti viestivä tutkija herättää luottamusta sanoittamalla ja selittämällä, kutsumalla vuorovaikutukseen sekä auttamalla muuttamaan tiedon toiminnaksi.

Luottamusta vahvistava tutkimusviestintä ei tarkoita vain tuloksista raportointia

Tutkimusviestintä ei ole vain tulosten julkistamista, vaan suunnitelmallinen viestintä on tärkeä ottaa mukaan koko tutkimusprosessiin. Välttämättä aina ei muistakaan, kuinka merkittävä osa luottamuksen rakentumista myös esimerkiksi tutkimuksen kyselylomakkeet tai haastattelurungot ovat. Jos vastaaja kokee esimerkiksi kyselyn ohjaavan vastaamaan tietyllä tavalla, luottamus sen paremmin tutkijaan kuin tutkimukseen ei ainakaan vahvistu.

Luottaakseen tutkittuun tietoon kansalaisen tulee luottaa tiedon jakajaan. Tiedebarometrin mukaan suomalaiset uskovat erityisesti tutkijoita, joiden kasvot ja ääni ovat tulleet tutuiksi eri kanavissa. Pelastusalankin tutkimusviestinnän ympärillä on käyty keskustelua tarpeesta näkyville persoonille. Onko meillä tutkimuksesta viestivää ja tunnettua henkilöä, jota yleisöt ymmärtävät ja jonka sanaan he luottavat? Tietääkö media, kehen olla yhteydessä, kun se kaipaa tietoa pelastusalan tutkimuksesta?

Erottuakseen viestivirrasta tutkijan on toisinaan uskallettava myös heittäytyä. Vaikka tutkimusviestintä esimerkiksi somessa voi olla viihdyttävääkin, sitä ei tehdä pilailumielessä: someviestintäkin perustuu tavoitteisiin ja se tulee kytkeä vahvasti tutkimuksesta viestimisen kokonaisuuteen.

Tutkimuksesta keskustelu edistää tiedon leviämistä ja jalostumista – ja sitä tutkijoilta myös odotetaan

Demokraattisessa yhteiskunnassa tutkitun tiedon nähdään lähtökohtaisesti olevan yhteistä omaisuutta. Tutkimustietoa etsitään ja siitä keskustellaan etenkin perinteisessä mediassa, mutta myös verkossa ja somessa. Tutkimuksesta keskustelu on lähtökohtana myös tutkitun tiedon tehokkaalle leviämiselle ja jalostumiselle.

Nykyiseen toimintaympäristöön liittyy yhä vahvemmin vaatimus sietää epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia. Iloksemme myös Tiedebarometri 2022 osoittaa, että kansalaiset ymmärtävät tiedon muuttuvan tutkimustiedon lisääntyessä, eikä tieteen moniäänisyys rapauta luottamusta niin paljon kuin on uskottu. Tiedebarometrin mukaan suomalaiset luottavat myös tutkijoiden eettisyyteen sekä pitävät heidän osallistumistaan julkiseen keskusteluun omalla asiantuntija-alueellaan hyvänä ja päätöksentekoa hyödyttävänä. Kansalaisten mielestä tutkijoiden ei kuitenkaan pitäisi sekaantua politiikkaan eikä antaa politiikan vaikuttaa näkemyksiinsä

Toimiva tutkimusviestintä edellyttää seurantaa ja ennakointia sekä tukea ja resursseja

Somessa periaatteessa kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin. Moniäänisyys ja sananvapaus ovat yhteiskuntamme perusarvoja ja demokratian edellytyksiä, mutta ne saattavat tuoda mukanaan myös lieveilmiöitä. Häirintää, uhkailua tai epäasiallisia kommentteja ei tietenkään tule hyväksyä, ja viestijöiden tuleekin punnita myös viestinnän kanaviin liittyviä valintoja tämä huomioiden. Lisäksi organisaatioissa tulee olla selkeä prosessi mahdollisten ongelmatilanteiden käsittelyyn sekä tukea sitä tarvitseville. Tutkimuksesta viestivien työssä jaksamista on tuettava näinä päivinä entistäkin enemmän.

Somessa myös erilaiset väärän, valheellisen tai virheellisen tiedon muodot leviävät tehokkaasti. Tutkimuksesta viestivän tehtävänä on tarjota tutkittua tietoa kansalaisten näkemysten ja poliittisen päätöksenteon pohjaksi. Näin myös viestintäympäristön seuraaminen, ennakoiva viestintä sekä informaatiovaikuttamisen tunnistaminen ja tarvittaessa siihen reagointi ovat olennainen osa tutkijan ammattitaitoa.

Tähän kaikkeen tarvitaan viestinnän resursseja. Onko meillä pelastusalan tutkimuksessa resursoitu riittävästi esimerkiksi some-keskustelun seuraamiseen? Tiedämmekö, millaista keskustelua toimintaamme liittyvistä teemoista käydään? Olemmeko ylipäätään näkyvillä eri kanavissa? Tavoittaako alan tutkimustieto myös epäilijät?

Tavoittava, selkeä, inhimillinen ja rehellinen viestintä on tutkijan velvollisuus

Tutkittu tieto on vaikuttavaa vain jaettuna ja ymmärrettynä – niin että se voi muuttua toiminnaksi. Tutkimuksesta viestivää voi pitää tulkkina tutkimuksen ja yleisöjen välillä. Tutkijan tehtävänä on myös antaa tieteeseen perustuvia ohjeita, joten hänen vastuunsa viestiä monikanavaisesti, ymmärrettävästi ja eri ryhmien tarpeet huomioiden korostuu.

Mahdolliset virheet on uskallettava myöntää, omia näkemyksiään päivittää ja anteeksikin pyytää, jos aihetta siihen on. Viestinnän vaikuttavuutta pohtiessa on myös hyvä miettiä, mitä olisi tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, jos tutkimuksesta ei olisi viestitty ollenkaan.

Pelastusopiston luotsaamaan, Palosuojelurahaston rahoittaman Tutkimustulokset timanteiksi, tiedoksi ja toiminnaksi (4T) -hankkeen tavoitteena on vahvistaa pelastusalan tutkimuksen vaikuttavuutta viestinnällä. Voit lukea hankkeen edellisen blogikirjoituksen täältä: Pelastusalan tutkimus ansaitsee tulla kuulluksi

Pelastusopisto hoitaa valtakunnallisena, valtiollisena toimijana monipuolista ja merkityksellistä tehtäväkenttää, josta kannamme ylpeydellä vastuuta. Annamme lakiin perustuvan tehtävämme mukaisesti pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan ammatillista peruskoulutusta sekä pelastustoimen päällystön amk-tutkintoon johtavaa koulutusta. Vastaamme myös sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmästä ja pystymme näin kehittämään ammattihenkilöstön ja sopimushenkilöstön koulutusta linjakkaasti rinnakkain.

Pelastusopisto antaa myös normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseen valmentavaa koulutusta sekä koordinoi pelastustoimen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Lisäksi hoidamme kansainväliseen pelastustoimintaan kuuluvan avun antamisen rekrytointia, materiaalisia ja logistisia valmiuksia sekä käytännön järjestelyjä. Vastaamme kansainväliseen pelastustoimintaan liittyvästä valtakunnallisesta koulutuksesta ja harjoituksista, ja toimimme lähetettävien asiantuntijoiden työnantajana. Erittäin monipuolinen kattaus!

Tuotamme uusia materiaaleja yhteistyössä

Asiantuntijamme ovat arjen keskellä yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa tuottaneet uusia alan perusjulkaisuja, ja niiden sisällöt on viety niin tutkinto-, sopimushenkilöstö- kuin täydennyskoulutukseen. Olemme yhdessä Pelastusopiston TKI-palvelujen kanssa tuottaneet muun muassa julkaisut Hälytysajoneuvon kuljettamisen riskienhallinta, Putoamisvaarallisella alueella työskentely pelastustoimessa, Savusukellusopas, Tieliikennepelastaminen, Rakennuspalon sammutus sekä Uudet energiamuodot liikennevälineissä ja energiavarastoissa. Tutkimuksellinen näkökulma on koko alan kehittämistyössä erittäin tärkeä. Kiitos tutkimuksen mahdollistamisesta kuuluu myös Palosuojelurahastolle.

Porukkamme on tuottanut arjessa uutta digitaalista materiaalia mahdollistamaan mm. käänteisen oppimisen periaatteiden toteutumista. Asiantuntijamme ovat olleet keskeisiä Pelastusopiston Moodle-oppimisympäristön ja Koulumaalin kehittämisessä yhdessä toimittajan kanssa niin, että voimme todeta alustojen olevan ominaisuuksiltaan parasta A-ryhmää.

Uudesta materiaalista, jota on alustoille tuotettu, voi olla ylpeä. Asiantuntijamme ovat tehneet video- ja kuvamateriaalia pieteetillä, ja laatu on huippua. Simulaatio-oppiminen kehittyy ja kehitämme harjoittavan opetuksen simulaattoreita niin uniikilla harjoitusalueellamme Korvaharjussa kuin Hulkontien kampuksella.

Kehitämme osaamistamme tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti

Teemme työtämme opiskelijoita varten ja pedagoginen osaaminen on työssämme keskeistä. Olemme toteuttaneet käänteisen oppimisen koulutuksia opettajillemme jo kaksi kertaa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Opettajamme osallistuivat syksyllä Arviointimestari-koulutukseen, ja arvioinnin kehittämisen työ jatkuu vuodenvaihteen jälkeen.

Olemme alustavasti kartoittaneet suoristuskykyhankkeen kyvykkyydet suhteessa tutkintojen tämänhetkiseen sisältöön. Alkaneen vuoden aikana pohditaan, mitä kyvykkyyksiä tulisi sisällyttää tutkintoihin ja mitkä kyvykkyydet ovat täydennyskoulutuksen sisältöjä. Opetussuunnitelmien sisällöllinen kehittäminen tehdään tämän pohjalta. Hätäkeskuspäivystäjätutkinnon osalta vastaavaa suorituskykyhanketta ei ole ainakaan vielä toteutettu, mutta huippu hätäkeskustiimimme varmistaa tiiviissä yhteistyössä Hätäkeskuslaitoksen kanssa, että tutkinto pysyy ajan tasalla ja vastaa muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin.

Iso kiitos kaikille pelastusopistolaisille

Kaiken kehittämisen keskellä arki pyörii. Koko henkilöstö tekee työtä, jotta opiskelijoille saadaan tarjottua mahdollisuuksia oppia ja kantaa vastuuta oppimisestaan.

Tämä blogi on kiitos kaikille pelastusopistolaisille. Opiskelijamääriä on lisätty niin hätäkeskuspäivystäjä- kuin pelastajakoulutukseen, on eletty korona-aikaa ja opeteltu muutosta perinteisestä sisäoppilaitoksesta sulautuvan oppimisen maailmaan. Äärettömän iso ponnistus koko henkilöstölle ja opiskelijoille! Haasteita on ollut ja on jatkossakin.

Vuosi aloitetaan uudella strategialla, jota lähdetään viemään toimintaohjelman tasolle koko porukan voimin vuoden alusta. Vuosi aloitetaan myös yhteisen pohdinnan perustella muokatulla organisaatiolla ja vastuiden kirkastamisella, joiden avulla toimintamme on toivon mukaan yhä sujuvampaa, kun valmistaudumme 2024 käynnistyvään massiiviseen pelastajalisäykseen. Kaikki opistolaiset ovat omalla toiminnallaan mahdollistaneet vastuullisen roolimme kantamisen. Koulutusjohtaja kumartaa ja ottaa hatun päästä. Kiitos!