Kirjoitan blogitekstiä Pelastusopiston onnettomuuksien ehkäisyn opettajana. Kuten ehkä arvaatkin, asiantuntijuuteni on erityisesti pelastustoimessa. Pelastustoimessa työskentelyn ohella olen kouluttautunut sosiaalityöntekijäksi ja työskennellyt sosiaalitoimessa ennen Pelastusopistolla aloittamista. Vuodet sosiaalitoimessa ovat saaneet pohtimaan pelastus- ja sosiaaliviranomaisen yhteistyötä onnettomuuksien ehkäisyssä. Työelämässä olen pelastustoiminnan johtajana nähnyt vakavia seurauksia, kun paloriski-ilmoitus on jäänyt tekemättä.

Entä kotona asuvien poistumisturvallisuus?

Poistumisturvallisuusselvitykset ovat nostaneet hoitolaitosten paloturvallisuustasoa. Selvityksen lopputuloksena mahdollisesti asennettava sammutuslaitteisto ei enää näyttäydy palvelunjärjestäjille pelotteena. Hoitolaitoksissa ja asumisyksiköissä myös ylläpidetään henkilöstön toimintavalmiuksia palotilanteiden varalta säännöllisin koulutuksin.
Entisenä pelastus- ja sosiaaliviranomaisena olen alkanut kantaa huolta niistä tuentarvitsijoista, jotka eivät asu tai ole hoidossa hoitolaitoksissa. Näille ihmisille tuodaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kotiin. Jollain tapaa heikentynyt toimintakyky voi tarkoittaa, että poistuminen palotilanteessa omasta kodista ei onnistukaan riittävällä nopeudella. Asunnot eivät ole poistumisturvallisuusselvityksen laadinnan piirissä. Näin ollen niistä ei myöskään tule pelastusviranomaiselle tietoa, ellei viranomainen saa esimerkiksi paloriski-ilmoitusta. On tehtävä nykyistä enemmän töitä ilmoitusvelvollisuuden laajentamiseks

Ilmoitusvelvollisuus toimii molempiin suuntiin

Pelastusviranomainen ei puolestaan vaikuta olevan kovin tietoinen sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain sille asettamista ilmoitusvelvollisuuksista. Poliisi ja ensihoito ovat ilmoitusvelvoitteet sisäistäneet, mutta pelastuslaitoksen eivät näytä sijoittuvan ilmoittajatahotilastoissa kärkijoukkoon. Ilmoitusvelvollisuutta ei voi delegoida, vaan ilmoitus on tehtävä kaikkien viranomaisten, joille herää huoli myös moniviranomaistehtävissä.
Pelastusviranomaisen kannattaisi ryhtyä ilmoituksia tekemään, jolloin myös pelastustoimi tulisi sosiaaliviranomaisille tutummaksi yhteistyötahoksi. Tällä lailla pelastustoimi saisi vietyä viestiään paloriski-ilmoituksista sosiaalitoimeen päin. Ilmoitustoimintamallien vakiintuessa viranomaistahot tulevat toisilleen tutummaksi, jonka myötä ajattelisin, että yhteistyötä voitaisiin syventää yhteistyössä toteutettuihin asiakaskohtaamisiin.

Voisiko asiakkaan kohdata yhdessä?

Kun pohdin erityisryhmien asumisturvallisuutta, mietin, voisiko valvontakäyntiä toisinaan tehdä yhdessä sosiaalihuollon ammattihenkilön kanssa. Siellä nimittäin tehdään jopa säännöllisiä käyntejä esimerkiksi kotipalvelun asiakkaiden luokse. Pelastusviranomaisen asumisen turvallisuuteen liittyviä keskusteluja voisi olla asiakasystävällisempää käydä yhdessä tutun sosiaalihuollon ammattihenkilön kanssa. Viesti voisi tavoittaa yleisönsä tehokkaammin.

Toisaalta tällä toimintatavalla sosiaalihuollon ammattihenkilöiden kyky puuttua asumisen turvallisuuteen liittyviin asioihin asiakkaansa luona voisi kohentua, kun he saavat seurata pelastusviranomaista työssään. Tällainen toimintatapa voisi olla vaikuttamassa palokuolemien vähentymiseen.

Pelastusopisto yhteistyötä kehittämässä

Olen aloittanut uutena opettajana onnettomuuksien ehkäisyn tiimissä elokuun alussa. Pelastusopisto voisi ottaa roolia onnettomuuksien ehkäisyn viranomaisyhteistyön kehittämisessä tai jo muutamilla pelastuslaitoksilla luotujen toimintatapojen laajentamiseen koko pelastustoimen kenttään. Ehkäpä Pelastusopisto voisi kehittää aiheesta täydennyskoulutusta yhteistyössä asiaan vihkiytyneiden pelastuslaitosten kanssa.

Kirjoittaja

Riikka Soudunsaari
opettaja, Onnettomuuksien ehkäisyn tiimi

Suomalaista kokonaisturvallisuuden mallia pidetään maailmalla ainutlaatuisena. Syystäkin. Turvallisuutemme ei perustu vain puolustuskykyyn, viranomaisten toimintaan tai teknologiaan, vaan koko yhteiskunnan yhteistyöhön. Kunnat, hyvinvointialueet, yritykset, järjestöt, oppilaitokset ja asukkaat muodostavat yhdessä verkoston, joka tekee Suomesta kriisinkestävän.

Juuri tämä on suomalaisen kokonaisturvallisuuden ydin.

Kokonaisturvallisuus ei kuitenkaan synny asiakirjoista tai suunnitelmista. Se syntyy todellisesta kyvystä toimia yhdessä silloin, kun yhteiskunta kohtaa häiriöitä tai poikkeusoloja. Siksi turvallisuutta on myös harjoiteltava. Kun harjoittelemme yhdessä, opimme yhdessä. Kun opimme yhdessä, rakennamme luottamusta. Ja kun luottamus on vahva, myös yhteiskunta kestää kriisejä paremmin.

Tätä tarkoitusta palveli Kuopiossa syyskuun alussa järjestetty Suojaan 2026 -harjoitus. Se oli mittaluokaltaan poikkeuksellinen suomalaisessa väestönsuojelussa. Harjoituksessa testattiin yli 2 000 ihmisen suojaamista, kehitettiin eri toimijoiden yhteistoimintaa sekä vahvistettiin johtamista, viestintää ja yhteisen tilannekuvan muodostamista tilanteissa, joissa normaali arki on häiriintynyt.

Harjoitus kokosi yhteen viranomaisia, järjestöjä, oppilaitoksia, yrityksiä ja asukkaita. Se toteutettiin Euroopan moderneimmassa kaksikäyttöisessä väestönsuojassa Luolassa, ja sen valmistelua seurattiin laajalla kansainvälisellä kiinnostuksella.

Harjoituksen merkitys ulottuu kuitenkin paljon yhtä tapahtumaa laajemmalle.

Turvallisuusympäristön muutokset korostavat alueellisen ja paikallisen varautumisen merkitystä. Kriisejä tarkastellaan usein kansallisesta näkökulmasta, mutta ne kohdataan aina paikallisesti. Sähkökatkot, kyberhäiriöt, suuronnettomuudet, väestönsuojelutilanteet tai toimitusketjujen ongelmat näkyvät ensimmäisenä ihmisten arjessa, kunnissa ja yrityksissä. Siksi myös ratkaisujen on synnyttävä lähellä käytännön toimintaa.

Tästä lähtökohdasta on syntynyt ajatus Kuopioon perustettavasta kansallisesta Kokonaisturvallisuuden osaamiskeskuksesta.

Osaamiskeskuksen tavoitteena on koota yhteen tutkimusta, koulutusta, harjoitustoimintaa, hyviä käytäntöjä ja ajankohtaista tietoa sekä välittää niitä laajasti kansalliseen ja kansainväliseen käyttöön. Sen tehtävänä ei ole korvata viranomaisten työtä, vaan vahvistaa yhteiskunnan kykyä toimia yhdessä niissä kysymyksissä, joissa mikään toimija ei voi onnistua yksin.

Valmistelussa on tunnistettu tarve pysyvälle kansalliselle toimijalle, joka yhdistää tällä hetkellä hajallaan olevaa osaamista ja kokoaa käytännön ratkaisuja eri toimijoiden käyttöön. Tavoitteena on käynnistää osaamiskeskus osana valtakunnallista Pelastusopistoa. Näin voidaan hyödyntää olemassa olevia verkostoja, infrastruktuuria ja asiantuntemusta kustannustehokkaasti sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Suojaan 2026 tarjosi konkreettisen esimerkin siitä, mitä osaamiskeskuksen toiminta parhaimmillaan voi olla. Harjoituksessa ei ainoastaan testattu toimintamalleja, vaan myös tuotettiin uutta tietoa, arvioitiin toimintaa, tunnistettiin kehittämistarpeita ja rakennettiin tulevaisuuden koulutusratkaisuja.

Harjoituksesta syntyneitä oppeja hyödynnetään muun muassa digitaalisessa simulaatio-, harjoitus- ja koulutusympäristössä, jonka avulla väestönsuojeluosaamista voidaan kehittää tehokkaasti koko Suomessa. Pelastusopisto seurasi harjoitusta ja arvioi sen tuloksia osana tätä kehittämistyötä.

Kiinnostus suomalaista kokonaisturvallisuuden mallia kohtaan kasvaa nopeasti eri puolilla maailmaa. Euroopassa etsitään parhaillaan keinoja vahvistaa kriisinkestävyyttä, huoltovarmuutta ja yhteiskuntien toimintakykyä erilaisissa turvallisuustilanteissa ja myös monihäiriötilanteissa. Suomella on tähän keskusteluun paljon annettavaa.

Siksi Suojaan 2026 oli paljon enemmän kuin yksittäinen massiivinen harjoitus. Se oli osoitus suomalaisen yhteiskunnan vahvuudesta: kyvystä varautua, tehdä yhteistyötä ja oppia yhdessä. Samalla se rakensi perustaa kansalliselle Kokonaisturvallisuuden osaamiskeskukselle, ja entisestään vahvisti Suomen asemaa kokonaisturvallisuuden edelläkävijänä.

Soile Lahti
kaupunginjohtaja, Kuopio

Mervi Paakkinen
rehtori, Pelastusopisto