Muuttuva ilmasto haastaa pelastustoimea varautumaan aiempaa vaativampiin maastopalotilanteisiin. Kuivat jaksot, metsiin kertyvä paloaines ja ihmisten liikkuminen luonnossa kasvattavat maastopalojen riskiä. Samalla mahdollisuus pitkäkestoisiin ja runsaasti resursseja vaativiin suurpaloihin on otettava entistä vahvemmin huomioon pelastustoimen suunnittelussa.

Pelastusopiston ja Suomen metsäkeskuksen Metsäpalovarautuminen pelastuslaitoksilla 2025 – MPV25 -hankkeessa tarkasteltiin pelastuslaitosten varautumista maastopaloihin ja koottiin keinoja sen kehittämiseksi. Hankkeen tulokset tarjoavat tietoa ja työkaluja ennakointiin, suunnitteluun, koulutukseen ja operatiiviseen toimintaan.

Varautumisen käytännöissä on eroja

Suomessa maastopalot ovat yleensä jääneet verrattain pieniksi, mutta myös laajoihin ja pitkäkestoisiin paloihin on varauduttava. Kalajoen vuoden 2021 maastopalo osoitti, kuinka vaativa suurpalo voi olla: lähes 300 hehtaaria paloi ja sammutustyöt kestivät pitkään.

MPV25-hankkeen mukaan pelastuslaitokset varautuvat maastopaloihin muun muassa kansalaisten tiedottamisella, maastopalokaluston tarkistuksilla, henkilöstöresurssien lisäämisellä ja tähystyslennoilla. Miehittämättömiä ilma-aluksia hyödynnetään esimerkiksi palon leviämisen ja voimakkuuden arvioinnissa.

Käytännöt kuitenkin vaihtelevat. Esimerkiksi sopimuksia metsäkonetoimijoiden kanssa on vain osalla pelastuslaitoksista, vaikka raskasta kalustoa voidaan tarvita suurten maastopalojen torjunnassa. Myös valtakunnallisten resurssien käytön kriteereissä on selkeytettävää.

Riskikartat tukevat ennakointia

Yksi hankkeen tuloksista on Suomen metsäkeskuksen tuottama koulutusmateriaali paloaineksen syttyvyysherkkyys- ja latvapaloriskikarttojen laatimiseen. Karttojen avulla metsäalueet voidaan luokitella neljään riskitasoon pienestä erittäin suureen.

Tulosten perusteella erittäin suuren syttyvyysherkkyyden alueita on eniten Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Suurinta latvapaloriski puolestaan on Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Koulutusmateriaalin avulla pelastuslaitokset voivat laatia riskikarttoja omilta alueiltaan ja hyödyntää niitä esimerkiksi resurssitarpeiden ennakoinnissa.

Maastopaloriskiin voidaan vaikuttaa myös metsänhoidolla. Hankkeen aineistossa metsänhoidon asiantuntijat arvioivat, että 20 prosentin lehtipuusekoitus kuivilla kankailla olisi optimaalinen paloriskin pienentämiseksi. Maastopaloihin varautuminen edellyttääkin yhteistyötä pelastustoimen ja metsäalan toimijoiden välillä.

Yhteinen pohja torjunnan suunnitteluun

Hankkeessa koottiin pelastuslaitosten olemassa olevia suunnitelmia ja laadittiin niiden pohjalta valtakunnallinen maastopalojen torjuntasuunnitelmapohja. Se käsittelee maastopalojen teoriaa ja käsitteitä, varautumista sekä operatiivista toimintaa.

Suunnitelmapohjassa huomioidaan muun muassa tilannekeskusten hyödyntäminen, suurpalojen johtaminen, henkilöstön suojautuminen ja riskialueiden tunnistaminen. Pelastuslaitokset ovat jo hyödyntäneet suunnittelussaan esimerkiksi metsäalan asiantuntijoita ja palon leviämistä kuvaavia malleja, mutta käytännöt ovat vaihdelleet. Yhteinen pohja tukee toimintatapojen yhdenmukaistamista.

Käytännön testit tuottivat tietoa letkuselvityksistä

Pelastusopisto testasi hankkeessa kevennettyjä maastopaloletkuselvityksiä. Testien perusteella riittävän sammutustehon saavuttamiseksi työjohdolla tarvitaan vähintään kolmen baarin paine ja 50 litran minuuttivirtaama.

Hankkeessa määriteltiin myös eri selvitysmallien toiminta-alueita ja vaatimuksia. Esimerkiksi laajennettu selvitysmalli edellyttää 8–9 baarin pumppupainetta. Käytännön testauksella saatu tieto auttaa arvioimaan kaluston soveltuvuutta ja tukee turvallisten toimintatapojen kehittämistä.

Pitkäkestoiset tehtävät haastavat henkilöstön ja johtamisen

Maastopalojen haasteet eivät rajoitu sammuttamiseen. Pitkittyvät tehtävät kuormittavat henkilöstöä, ja riittävien reservien järjestäminen voi olla vaikeaa erityisesti kesälomakaudella.

Myös henkilöstön altistumiseen on kiinnitettävä huomiota. Kevyet maastopaloasut ja puhallinavusteiset hengityksensuojaimet ovat yleistyneet, mutta kemiallisen altistumisen hallinnassa on edelleen kehitettävää.

Suurissa maastopaloissa korostuvat lisäksi johtaminen ja ajantasainen tilannekuva. Haasteita voivat aiheuttaa esimerkiksi saastuneet alueet, sodanaikaiset ammukset ja muut maastossa olevat vaaratekijät. Uusi teknologia puolestaan tarjoaa mahdollisuuksia palon käyttäytymisen seuraamiseen ja ennakointiin.

Kalustosta tarvitaan yhteinen tilannekuva

Suuressa maastopalossa kalustoa voidaan joutua siirtämään nopeasti alueelta toiselle. Hankkeen aineiston mukaan pelastuslaitoksilla on käytössään 11 erilaista kalustonhallintajärjestelmää, jotka eivät keskustele keskenään. Valtakunnallista reaaliaikaista tietoa varusteiden määristä ja sijainnista ei siten ole käytettävissä.

Sisäministeriön Pelastustoimen materiaalinen varautuminen ja huoltovarmuus -hankkeen mukaan TRAIL-kalustonhallintajärjestelmä olisi teknisesti valmis valtakunnalliseen käyttöön, mutta käyttöönotto edellyttäisi yhteistä päätöstä.

Maastopalo-osaamista on kehitettävä

MPV25-hankkeessa tarkasteltiin myös Pelastusopiston maastopalokoulutusta. Kyselyn perusteella pelastajatutkintoon sisältyvässä koulutuksessa on kehittämistarpeita erityisesti taktisessa osaamisessa, palon etenemisen ymmärtämisessä, käytännön harjoittelussa sekä vesihuollon ja selvitysmallien hallinnassa.

Hankkeessa tuotetut koulutusmateriaalit tarjoavat uusia välineitä osaamisen kehittämiseen. Tulokset nostavat samalla esiin tarpeen tarkastella maastopalokoulutusta kokonaisuutena muuttuvassa toimintaympäristössä.

Varautuminen rakentuu yhteistyöstä

MPV25-hanke osoittaa, että maastopaloihin varaudutaan Suomessa jo monin tavoin, mutta toimintaympäristön muutos edellyttää työn jatkamista. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat kalustonhallinnan yhtenäistäminen, yhteistyön vahvistaminen metsäalan ammattilaisten kanssa, valtakunnallisten resurssien käyttökriteerien selkeyttäminen sekä koulutuksen ja harjoittelun kehittäminen.

Maastopalovarautuminen on kokonaisuus, jossa yhdistyvät ennakointi, metsäalan asiantuntemus, pelastustoiminnan suunnittelu, kalusto, johtaminen ja osaaminen. MPV25-hankkeessa tuotettu tieto antaa pelastuslaitoksille yhteistä pohjaa tämän kokonaisuuden kehittämiseen – ja auttaa varautumaan maastopaloihin ennen kuin niitä syttyy.

Kalle Kiviranta
Tutkija