PPRD East 3 – Prevention, Preparedness and Response to Natural and Man-made Disasters in the Eastern Partnership Countries

Julkisuuslain vaatimukset ovat varmasti tuttuja pelastusviranomaisille. Julkisen vallan käyttäjinä seuraamme toimissamme periaatetta ”niin avoin kuin mahdollista, niin suljettu kuin tarpeellista.” Tieteen tekijöille saman tapaiset normistot avoimuudesta löytyvät Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) valtakunnallisista ohjeistuksista.

TENK:n uusimpien hyvän tieteellisen käytännön ohjeiden mukaan eettisesti hyvä tiede on luotettavaa, rehellistä, arvostavaa ja vastuunkantavaa. TENK suosittelee ohjeissaan avoimen tieteen periaatteiden noudattamista: eettinen tiede on myös avointa tiedettä.

Avoimempi tiede voi lisätä ulkopuolisten luottamusta tieteellistä tietoa kohtaan ja vahvistaa viranomaistoimintaa. Koska maallikolle tiede voi helposti näyttäytyä mustana laatikkona, luottamus sen toimintaa kohtaan ei välttämättä pohjaudu tietoon tieteen toimintatavoista.

Lopulta tiede on kuitenkin arvoitusten ratkaisemista, selvitysten tekemistä ja uuden oppimista – toimintaa, jota myös ei-tieteentekijät voivat toteuttaa omassa arjessaan ja työssään. Tämän ajatustavan pohjalle rakentuvat avoimen tieteen periaatteet.

Miten harjoittaa avointa tiedettä?

Tieteellisen seurain valtuuskunnan (TSV) Avointiede.fi-verkkopalvelussa todetaan, että avoimuus tieteessä voi kohdistua toimintakulttuuriin, tutkimusaineistoihin ja -menetelmiin, tutkimusjulkaisuihin sekä oppimiseen ja oppimateriaaleihin. Avoimuutta voidaankin edistää tieteen kaikilla osa-alueilla, ja sitä voivat harjoittaa kaikki tiedettä tekevät aloittelevista tutkijoista Nobel-ehdokkaisiin.

Avointa toimintakulttuuria voi edistää esimerkiksi resursoimalla avoimen tieteen palvelujen koordinointiin sekä tukemalla tutkijoiden yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Organisaatioissa voidaan järjestää avoimen tieteen koulutuksia. Kaikkiin tieteellisiin prosesseihin ei myöskään tarvitse tohtorinkoulutusta: tutkimukseen osallistuvien informanttien aitoa osallistumista tutkimusprosesseihin voidaan edistää vaikkapa kansalaistieteen menetelmillä.

Tutkimuksen kaikki osa-alueet voidaan tehdä enemmän tai vähemmän avoimiksi. Valinta on tutkijan – ja joskus myös rahoittajan. Nykyaikaiset tutkimusjulkaisut mahdollistavat lukijalle avoimen ja ilmaisen pääsyn tutkimusartikkeleihin, joihin voidaan liittää tutkimusdata sellaisenaan sekä esimerkiksi analyysien protokollat ja tilastolliset ohjelmointikoodit – ja paljon muuta. Suomessa useimmat tieteelliset aikakauslehdet ovat jo suuressa määrin avoimesti luettavissa Journal.fi-palvelun kautta. Rajaamattomat lukuoikeudet yleistyvät myös maailmalla.

Erityisesti haluaisin nostaa tässä esille tutkimusdatan avoimen julkaisun. Suomessa Tampereen yliopiston koordinoima Tietoarkisto toteuttaa suomalaisen ihmistieteellisen tutkimusdatan avointa julkaisemista ja auttaa tutkijaa myös pohdinnoissa liittyen muun muassa tutkittavien anonymiteettiin ja tietosuojaoikeuksiin. Vastuulliseen tutkimukseen kuuluu kuitenkin aina myös tutkittavilta saatu lupa aineiston julkaisemiseen. Ilman julkaisulupaa data jää väistämättä lojumaan tutkijan pöytälaatikkoon.

Viestintä on avoimen tieteen ytimessä. Tutkimusprosessin dokumentointi tai aineistojen avoin julkaiseminen eivät vielä takaa tutkimuksen vaikuttavuutta, vaan tutkimustieto ja saadut tulokset tulee myös saattaa eri ryhmien tietoon. Tutkijoina haluamme, että mahdollisimman moni lukisi tutkimusartikkelimme, kiinnostuisi tutkimistamme aiheista ja lähtisi jopa analysoimaan tuottamaamme dataa eteenpäin.

Pelastusalan tutkimus on avoimuuden suhteen erikoisasemassa

Pelastusalan tutkimusta tuotetaan yleensä valtiollisten rahoitusinstrumenttien kautta eli verovaroin. Tämän pitäisi itsessään jo synnyttää meille eettisen velvoitteen olla niin avoimia kuin mahdollista. On kuitenkin tosiasia, etteivät tutkimuksemme saa moneen muuhun turvallisuustutkimuksen tieteenalaan verrattuna kovinkaan laajaa näkyvyyttä. Miten tilannetta voisi parantaa?

Uskon, että lisätty avoimuus on avain pelastusalan tutkimuksen – ja siten koko pelastusalan – näkyvyyden nostamiseen. Kuinka moni alan ulkopuolinen edes tietää, että pelastusalalla tehdään tutkimusta? Tai moniko osaa mainita edes yhden pelastusalan tutkimusorganisaation?

Avoin tiede tarkoittaa toisinaan myös kiistanalaisten tai alan strategisten tavoitteiden kannalta ei-imartelevien tulosten esilletuomista. Tämän ei kuitenkaan tarvitse automaattisesti merkitä, että alan maine sen myötä heikkenisi. Päinvastoin avoimella viestinnällä voidaan vahvistaa pelastusalan nauttimaa luottamusta sen antaessa signaalin kyvystämme kehittymiseen. Kannattaa pohtia, kuinka monen toimialan julkisuuskuva onkaan kärsinyt skandaaleista, joita on avoimen viestinnän sijaan yritetty peitellä tai kieltää.

Avoimen tieteen tekeminen on pelastusalalle mahdollisuus. Sen kautta voimme lisätä alan näkyvyyttä, jo korkealla olevaa kansalaisten kokemaa luottamusta sekä alan veto- ja pitovoimaa. Kannustankin jokaista pelastusalan tutkijaa ja tutkijaksi pyrkivää tutustumaan avoimen tieteen toimintatapoihin ja periaatteisiin. Avoimuuden kautta voimme tehdä pelastusalasta turvallisuustutkimuksen edelläkävijän.

Lue lisää avoimen tieteen periaatteista ja työkaluista osoitteessa avointiede.fi

Tutustu myös Pelastusopiston 4T-hankkeen tuottamaan tutkimusviestinnän oppaaseen, josta löydät hyviä linkkejä avoimen tieteen tekemiselle.

Jos olet väitöskirjatutkija, voit suorittaa ilmaiseksi avoimen tieteen kursseja FinDocNet-verkoston kautta: findocnet.fi

Oliver Saal on Pelastusopiston tutkija. Hän työskentelee projektipäällikkönä Nollatoleranssi-hankkeessa ja pyrkii edistämään avoimen tieteen periaatteita kaikissa tutkijauransa osa-alueissa.