Helmikuussa 2025 Yle julkaisi artikkelin otsikolla ”Väkivalta on iso ongelma pelastusalalla”.  Väkivalta termin käyttäminen on varsin voimakas ilmaisu puhuttaessa alamme kohtaamista ongelmista. Termi on jopa varsin väkivaltainen ilmaisu. Termin viljelyä onkin syytä harkita tarkkaan.

Fyysinen väkivalta on varsin helppo tunnistaa. Sen sijaan henkisen väkivallan tunnistaminen on jo huomattavasti vaikeampaa. Tarkasteltaessa aihetta syvällisemmin, huomataan, että väkivalta onkin moniteräinen miekka. Fyysisen tai henkisen väkivallan olemukset voivat vaihdella melkoisesti laidasta toiseen. Väkivalta voi myös olla vaikkapa rakenteellista. Entäpä työpaikkaväkivalta? Mitä eroa on sisäisellä ja ulkoisella väkivallalla? Mikä sitten on luuloteltua tai kuviteltua väkivaltaa?  Joku viisas on määritellyt väkivallan siten, että väkivallalla otetaan toiselta valta väkisin, tavalla tai toisella. Ennen kaikkea väkivalta on hyvin subjektiivinen tunne.

Oli miten oli, liki 20 vuotta sitten esitettiin pelastajiin kohdistuvien väkivallan uhkatilanteiden huomioimista osaksi ammatillista perusopetusta. Vuonna 2005 päädyttiin järjestämään aiheesta kertaluontoinen pilottikoulutus muutamalle pelastajakurssille. Aihe ei kuitenkaan tuolloin valitettavasti mahtunut Pelastusopiston toteutussuunnitelmaan, ja pääosin siksi koulutusten jatkumolle ei löytynyt edellytyksiä.

Väkivaltatilanteita ja niiden ennakointia kartoitettu hankkeissa ja opinnäytetöissä

Vuonna 2006 Pelastusopisto osallistui ESR-rahoitteiseen hankkeeseen, jossa ensi kertaa kartoitettiin pelastajiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä ja muotoa. Työturva07-hankkeen loppuraportin suosituksissa korostettiin muun muassa sitä, että väkivaltatilanteiden ennakointi tulisi huomioida osana pelastuslaitosten työsuojelua sekä alan perus- ja täydennyskoulutustarjontaa. Lisäksi raportissa peräänkuulutettiin alan sisäisen väkivallan ja henkisen hyvinvoinnin tilanteen kartoitusta. Pelastustoimen yhtenäisen valtakunnallisen poikkeamaraportointijärjestelmän puuttuminen kävi hankkeen aikana hyvin selväksi.

Vuonna 2013 sisäministeriön pelastusalan työhyvinvointia kehittävän valtakunnallisen yhteistyöelimen hankkeen yhtenä johtopäätöksenä oli, että pelastusalalle tarvitaan yhtenäinen poikkeamaraportointijärjestelmä. Lisäksi mainittiin, että alaan kohdistuvaan väkivallan uhkaan tulee reagoida muun muassa kouluttamalla.

Vuonna 2016 luotiin valtakunnallinen koulutusmateriaali sekä kouluttajakoulutus pelastustoimen kohtaamia uhkatilanteita silmällä pitäen. Tuolloin kyseessä oli Palosuojelurahaston rahoittama hanke, jota Suomen Palopäällystöliitto luotsasi. Hankkeen aikana luotiin pelastusalalle väkivallan uhkatilanteiden ehkäisyyn räätälöity koulutuspaketti, jota on hyödynnetty työpaikkakoulutuksissa sekä useissa muissa hankkeissa ja eri opintojen opinnäytetöissä.

Vuonna 2021 sisäministeriö toteutti alueellisen kehittämishankkeen. Hankkeen aikana kehitettiin koulutuskokonaisuus vaara- ja uhkatilanteita varten sisäministeriön myöntämän alueellisen kehittämisrahan avulla. Hankeraportin johtopäätöksissä todettiin, että vaara- ja uhkatilannekoulutuksen tulee sisältyä kiinteänä osana henkilöstön osaamisen ylläpitämisen ja kehittämisen koulutussuunnitelmaan. Lisäksi yhtenäisten työturvallisuutta edistävien toimintamallien käyttöönottoon on panostettava muiden ensihoidon ja pelastustoimen vaatimusten ohella.

Kuluvana vuonna 2025 julkaistiin pelastustoimen Nollatoleranssi-hankkeen tutkimusraportti, joka kartoitti epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua pelastusalalla ja ensihoidossa. Hankkeen myötä nousi uudelleen esiin jo vajaa 20 vuotta sitten havaittuja epäkohtia pelastustoimen työturvallisuudessa. 

Vaikka nyt tehty hanke toi esiin paljon uusiakin kehitys- ja kipukohtia alaltamme, ei voi olla ihmettelemättä alamme saamattomuutta tärkeiden ja jopa lakisääteisten työturvallisuuden asiakokonaisuuksien saattamiseksi kuntoon. Tuoreessa raportissa todetaan jälleen, että alamme työntekijät kohtaavat väkivaltaa työssään ja alalta puuttuu yhtenäinen poikkeamaraportointi.

Pelastajiin sekä ensihoitajiin kohdistunutta väkivaltaa on tutkittu, tilastoitu ja siitä on tehty lukuisia opinnäytetöitä kuluneiden vuosien varrella. Esimerkiksi Pelastusopistosta ensimmäinen aihetta koskeva opinnäyte löytyy jo vuodelta 1999, aiheena ”Henkilöturvallisuus sairaankuljetuksessa” ja vuodelta 2007 aiemmin mainittu raportti ”Työturva07” uhkatilanteiden yleisyydestä ja muodosta.

Sen lisäksi, että väkivallan uhkaa on tutkittu opinnäytetöissä, on sitä kartoitettu eri ammattijärjestöissä. Lisäksi tilastoa on jo useamman vuoden ylläpitänyt pelastuslaitosten kumppanuusverkosto yhtenäisen valtakunnallisen poikkeamaraportoinnin puuttuessa.

Työturvallisuuskeskus uutisoi 9.3.2025, että tapaturmavakuutuskeskuksen tuoreiden työtapaturmatilastojen mukaan työtapaturmien määrät on kääntyneet Suomessa kasvuun. Tapaturman syynä on yhä useammin väkivalta.

Tilastolliseen faktaan on vastattu, vihdoin – koulutus käynnistynyt Pelastusopistolla

Tänä keväänä (2025) Pelastusopistossa käynnistyivät koulutukset, joissa käsitellään pelastajan työtehtävissä kohtaamaa väkivallan uhkaa. Useiden edellä mainittujen tilastojen valossa pelastajien suurin riski kohdata väkivaltaa on erityisesti ensihoito- ja ensivastetehtävillä. Kuitenkin yhä useammin väkivaltaa tai sen uhkaa kohdataan myös pelastustehtävillä.

Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan, mikäli työpaikalla on mahdollinen väkivallan uhka, täytyy työantajan minimoida se muun muassa ohjeistamalla, perehdyttämällä sekä kouluttamalla. Tilastot ja tutkielmat ovat jo useaan otteeseen todentaneet, että lakiperusteiselle koulutukselle pelastusalalla on peruste.

Pelastusopistolla käynnistetty koulutus antaa perustietoa väkivallan uhkatilanteista pelastajille, jotka tulevat toimimaan pelastustoimen sekä ensihoidon operatiivisissa tehtävissä. Tämä koulutus ei kuitenkaan poista tarvetta työpaikan lakisääteille perehdytykselle.

Viranomaisyhteistyön harjoittelu ja eri toimintamallien tietämys tärkeässä osassa

Sen lisäksi, että väkivallan uhkatilanteisiin varautumista painotetaan pelastajien perusopetuksessa, on tärkeässä osassa myös viranomaisyhteistyön harjoittelu sekä yhteistyöviranomaisten toimintamallien tietouden lisääminen pelastustoiminnan johtamisen opinnoissa.

Pelastusopistossa pelastajien uhkatilannekoulutukset koostuvat kolmesta eri päivästä. Niin sanotulla ”poliisipäivällä” poliisi esittelee omaa organisaatiotaan, sen toimintaa sekä yhteistyötä VIRYT-tehtävillä. Käytännön harjoituspäivänä poliisipartio toimii rastiharjoituksissa suorittajana yhdessä pelastajien kanssa. Maalihenkilöinä toimivat opettajat ja poliisin kouluttajat. Näitä päiviä täydentää pelastusalan väkivallan uhkatilanteisiin paneutuva päivä.

Uhkatilanteiden teoriaosuudessa käydään läpi muun muassa uhkatilanteissa toimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä erityisesti pelastajan työn näkökulmasta, pelastajan suojavälineitä ja niiden käyttöä, asiakkaan kohtaamista, hälytystehtävän aikaista toimintaa tehtävänannosta sen päättämiseen, jälkipurkua ja stressin hallintaa sekä muutamia käytännön harjoituksia ilman fyysistä ”vääntämistä”.

Pelastusopistolle on perustettu uhkatilanteiden lähde- ja koulutusaineistoa sekä osaamista yhteen kokoava materiaalipankki. Sen tavoitteena on kerätä yhteen aiheeseen liittyvä viimeisin tieto, osaaminen sekä historia. Materiaalipankin myötä pyritään laajentamaan Pelastusopiston asiantuntijuutta aiheesta sekä edelleen kehittämään tämän työturvallisuuden osa-alueen tietoutta.

Sanoista tekoihin – ensihoidon opintoihin sisällytetty koulutus saanut kiitosta

Palautetta kerättiin neljältä pelastajakurssilta, jotka olivat ensimmäiset koulutuksen suorittaneet kurssit. Kyselyn tulosten pohjalta opetuksen sisältöä on mahdollista muokata palvelemaan opiskelijoita parhaalla mahdollisella tavalla nyt ja tulevaisuudessa.

Pelastajan väkivallan uhkatilanteiden koulutus on sisällytetty ensihoidon syventävien opintojen kokonaisuuteen. Koulutuksen laajuus on kahdeksan tuntia. Koulutus sai osallistujilta paljon kiitosta useista eri osa-alueista. Yleinen tyytyväisyys oli korkealla, ja useimmat osallistujat kokivat koulutuksen olevan hyvin rakennettu, mielenkiintoinen sekä tarpeellinen. Kouluttajien ammattitaito sai erityistä kiitosta; he esittivät teoriaosuudet mielenkiintoisesti, ja käytännön esimerkit työelämästä olivat erittäin hyödyllisiä ja nämä koettiin elävöittävän aiheen käsittelyä.

Käytännön harjoitukset ja demonstraatiot saivat paljon positiivista palautetta, sillä ne auttoivat osallistujia ymmärtämään ja omaksumaan opetetut asiat paremmin. Koulutuksessa onnistuttiin myös yhdistämään teoria ja käytäntö hyvin, mikä teki oppimisesta selkeää ja helposti ymmärrettävää. Turvallisuus ja riskienhallinta olivat myös keskeisiä teemoja, ja koulutus auttoi osallistujia tunnistamaan ja ymmärtämään riskejä paremmin.

Pohdintaa koulutuksen kestosta, jaksotuksesta ja harjoitusten määrästä

Vaikka koulutus sai paljon kiitosta, osallistujat esittivät myös kehitysehdotuksia. Useat osallistujat ehdottivat, että koulutuksen kestoa voisi pidentää tai jakaa kahteen päivään, mikä tarjoaisi enemmän aikaa käytännön harjoituksille ja vähentäisi luokkahuoneessa vietettyjen tuntien määrää. Moni osallistuja toivoi enemmän käytännön harjoituksia, joista voisi ottaa oppia tulevaisuutta ajatellen sekä saada toimintamalleja mahdollisiin poikkeaviin tilanteisiin.

Teoriaopetusta pidettiin hyödyllisenä sekä tärkeänä aiheen opetuksessa. Tulevaisuudessa teoriaopetuksen sisältöä on mahdollista muokata palvelemaan opiskelijoita ja ylläpitämään opiskelijoiden mielenkiintoa.

Osallistujat esittivät myös vapaita kommentteja, joissa he ehdottivat koulutuksen järjestämistä aiemmin opintojen aikana, jotta opittuja asioita voisi harjoitella käytännön harjoituksissa. Teoriaopetuksen tauotus nousi esille useissa kommenteissa. Osallistujat kokivat, että teoriaosuuksien jaksottaminen ja säännölliset tauot auttaisivat keskittymään paremmin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että osallistujat arvostivat koulutusta ja pitivät sitä tärkeänä ja hyödyllisenä. He toivoivat enemmän käytännön harjoituksia, visuaalisia elementtejä ja vuorovaikutteisuutta sekä jaksottamisen miettimistä teoriaopetuksessa. Koulutuksen ajoitusta voisi myös harkita uudelleen, jotta opittuja asioita voisi soveltaa tehokkaammin käytännön harjoituksissa.

Entä mitä seuraavaksi?

Jatkuvan pyörän uudelleen keksimisen sijaan pelastusalan pitää saada vakioitua väkivallan uhkatilannekoulutukset osaksi perus- ja työpaikkakoulutusta. Toistuvan ongelman tutkimisen, todentamisen ja koulutuspakettien luomisen sijaan täytyy tämä työturvallisuuden yksi mutta tärkeä osa-alue vihdoin nostaa lain edellyttämälle tasolle.

Pelastajien lisäksi räätälöityä koulutusta tulee suunnata pelastusalan alipäällystö- ja päällystöopiskelijoille. Tilannepaikanjohtaja sekä pelastustoiminnan johtaja ovat tärkeä lenkki työturvallisten toimintamallien sekä viranomaisyhteistyön mahdollistajana. Tietous yhteisen työpaikan vastuista ja velvollisuuksista on tärkeä ymmärtää.

Lisäksi koulutus tulee huomioida osana hätäkeskuspäivystäjien opintoja sekä onnettomuuksia ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Hätäkeskus on tärkeä toimija osana yhteisen työpaikan tilannekuvan muodostamisessa sekä viestinnässä. Palotarkastaja taas kohtaa erilaista asiakaskuntaa ja toimii tehtävillään pääsääntöisesti yksin.

Yhteisiä toimintamalleja tulevaisuuden haasteisiin

Muuttunut maailma tuo uudenlaisia riskejä. Siksi pelastustoimessa tulee kehittää yhteisiä toimintamalleja esimerkiksi moniviranomaistilanteisiin yhdessä muiden ensilinjan auttajien kanssa.

Muuttuneesta maailman tilanteesta kertoo se, että pelastustehtävillä joudutaan yhä useammin toimimaan väkivallan uhan alla, joko suoraan tai välillisesti. Seurattaessa uutisvirtaa on massiivisissa väkivallan teoissa välittömän vaaran alueella monesti myös ensilinjan auttajat. Vaikuttaa siltä, että heihin kohdistuu useammin myös suoraa ja tarkoituksenmukaista väkivaltaa. Näistä esimerkkeinä julkisuudessa esiin nousseet toisioiskut (terroriteot, Ukrainan sota).

Yhteisen tilannekuvan luominen, sen jakaminen sekä muiden viranomaisten toimintamallien ymmärtäminen tehostaa operatiivista toimintaa ja johtamista luoden työturvallisuutta yhteiselle työpaikalle. Muiden viranomaisten resurssien hyödyntäminen erilaisissa tehtävissä tulee ymmärtää mahdollisuutena ja voimavarana eikä kilpailutilanteena. Yhteinen harjoittelu on mahdollistettava jo oppilaitostasolla, ja harjoittelun tulee ulottua myös kentälle.

Yhdessä tekemisen malli on ulotettava käsittämään kaikki ensilinjan auttajat: ensihoito, hätäkeskus, poliisi, sosiaali- ja kriisipalvelu sekä pelastustoimi.

Antakaa minäkin koulutan, minäkin olen asiantuntija

Uhkatilannekoulutuksista saadaan luotua helposti monimutkaista kikkailua ja tiedettä. Väitellään siitä, kuka saa kouluttaa ja millä osaamistaustalla, kenen koulutuspakettia käytetään, mitkä ovatkaan oikeat toimintamallit tai millä vuorella asuu lopullinen viisaus asian suhteen. Jatkuvan kehittämisen sijaan tulisi vihdoin ymmärtää, että tärkeimpänä tavoitteena lienee se, ettei kukaan loukkaannu tai menetä henkeään työpaikkaväkivallan vuoksi. Keinot eivät tässä tapauksessa ratkaise, vaan lopputulos. Tämä on seikka, joka helposti unohtuu kehittämisen innossa tai kun mietitään mahdollista taloudellista hyötyä.

Uhkatilanteet tulee huomioida osana työturvallisuuskoulutusta, mutta sitä ei tule nostaa erityisasemaan, muut työturvallisuuden osa-alueet unohtaen. Viranomaisyhteistyötä opetettaessa kannattaa kääntyä rohkeasti muiden yhteistyöviranomaisten puoleen – me itse voimme toimia aloitteen tekijänä. Samalla kun pohditaan yhteisiä työturvallisia toimintamalleja, tulee samalla vahingossa kehitettyä muutakin yhteistyötä.

Valitettavasti pelastaja kohtaa ja tulee kohtamaan väkivaltatilanteita ja väkivallan uhkaa myös tulevaisuudessa. Siksi väkivallan uhkatilanteisiin tulee varautua ja kouluttautua realistisesti. Avainasemassa on pelastusalan oma näkökulma. Se, mikä sopii vartijalle tai mielenterveysalalle ei välttämättä sovi suoraan pelastajalle. Väkivallan uhasta ei saa myöskään tehdä työturvallisuusmörköä, jonka takia työtä ei voi tehdä lainkaan. Terve järki toimii parhaana apuna tässäkin työturvallisuuden aihealueessa.

Tavoitteena nolla työtapaturmaa ‒ väkivallattomin terveisin

Juha Höök
Opettaja
Sammutustekniikan tiimi (5/2025 asti)

Matti Markkanen
Opettaja
Ensihoitotiimi (5/2025 asti)

Kirjoittajilla on pitkät operatiiviset taustat ensilinjan auttajina. Kirjoittajat toimivat Pelastusopiston uhkatilannekoulutuksen toteuttajina. Lisäksi heillä on vahva kokemus työskentelystä auttaja-ammattien uhkatilanteiden tiimoilta sekä aihealueen koulutuksista.

Lisätiedot

Jonna Holopainen
Opettaja
Ensihoitotiimi