Pelastustoimen toimintavalmiudella tarkoitetaan sitä, kuinka nopeasti pelastustoimi saavuttaa hätätilanteessa kohteen tehtävän edellyttämällä, suorituskykyvaatimusten mukaisella henkilöstöllä ja kalustolla.

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen tarkoituksena on antaa yhtenäiset periaatteet pelastustoiminnan ja sen valmiuden järjestämiseksi. Ohje antaa pelastustoimelle työkaluja pelastustoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä sen arviointiin. Tavoitteena on varmistaa, että pelastustoiminnan palvelut toteutuvat Suomessa yhdenvertaisesti ja laadukkaasti eri alueilla.

Sisäministeriö julkaisi uuden ohjeen helmikuussa 2025, ja se astui kokonaisuudessaan voimaan vuoden 2026 alusta alkaen. Ohje perustuu edeltäviin toimintavalmiuden suunnitteluohjeisiin (2003 ja 2012). Uudessa ohjeessa toimintavalmiuden suunnittelu ja toteuman seuranta on kytketty yhtenäisemmin toimintaympäristö- ja riskianalyysiin sekä onnettomuuksien ehkäisytyöhön. Tämä tuo yhdenmukaisuutta toiminnan ja tietojen seurantaan.

Vaadittavan toimintavalmiuden hahmottamista varten Suomi on jaettu alueittain riskiluokkiin I–IV. Riskiluokkaan I kuuluu tiheään asutut alueet sekä suuret teollisuuskohteet ja vastaavasti riskiluokkaan IV maaseutumaiset alueet. Riskiluokan I kohteet tulee saavuttaa ensimmäisellä vasteella 6 minuutissa, riskiluokassa IV alle 40 minuutissa. Tavoitteena on ollut, että toimintavalmiuden käsittely muuttuu ”minuuttien seuraamisesta” toimintavalmiuden kokonaisuuden ja suorituskyvyn suunnitteluun ja seurantaan. Minuutit pysyvät edelleen yhtenä kriteerinä, mutta tulevaisuudessa painottuvat hyvinvointialueen pelastustoimen toimintaympäristö- ja riskianalyysi sekä toimintavalmiuden suunnittelu.

Riskiluokkajako uudistui

Riskiluokkien määrittämiseksi Suomi on jaettu 1 km x 1 km kokoisiksi riskiruuduiksi. Tilastollisen mallin avulla jokaiselle ruudulle määritellään riskitaso, joka perustuu onnettomuusmäärän ennusteeseen. Riskitason perusteella voidaan määrittää ruudun riskiluokka. Tilastollinen malli kuitenkin muuttui siten, että riskitason laskemiseen käytetään kiireellisten (A- ja B-luokan), kohonneen pelastuspotentiaalin onnettomuuksien (= KoPPO) määrää ja kerrosalaa. KoPPO-onnettomuustyyppeihin on valittu yleisimmät onnettomuustyypit, pois lukien automaattisen paloilmoittimen hälytykset. Ennusteen luomisessa malli käyttää edellisen viiden vuoden onnettomuusmäärää ja alueen kerrosalaa.

Riskiluokkajako päivitetään jatkossa vuosittain siten, että onnettomuus- ja kerrosalatilastot kootaan menneeltä viideltä vuodelta lokakuun lopussa, ja uusi riskiluokkajako on käytössä seuraavan vuoden alussa.

Uusia käsitteitä käyttöön

Uutena käsitteenä tuli voimaan Pelastustoiminnan ensimmäinen vaste, jolle on määritelty suorituskykyvaatimukset. Yksikön tulee olla pelastustoimen tai muun viranomaisen yksikkö, jolla on sopimus pelastuslaitoksen kanssa ja joka on suunniteltu myös pelastustoiminnan tehtäviin. Yksikön minimivahvuus on kaksi pelastustoimikelpoista henkilöä. Aiemmin ensimmäiselle yksikölle ei ollut vaatimuksia, minkä takia toiminta on ollut hyvinkin erilaista valtakunnallisesti.

Toisena uutena käsitteenä on Tehtävän edellyttämän suorituskyvyn toimintavalmiusaika. Se tarkoittaa aikaa, joka päättyy, kun tehtäväpaikalle on saapunut pelastusmuodostelma, jolla on kyseisessä tehtävässä pelastustoiminnan aloittamiseen tarvittava suorituskyky. Suorituskyvyn toimintavalmiusaika voi koostua yhdestä tai useasta tehtäväpaikalle saapuneesta yksiköstä. Aiemmassa ohjeessa ollut määritelmä Tehokas pelastustoiminta jäi vanhentuneena pois.   

Miten uusi ohjeistus muuttaa toimintaa?

Vaikka minuuttitavoitteet eivät ole muuttuneet, oman arvioni mukaan toimintavalmiutta koskevat asiat nousevat esille entistä enemmän tulevaisuudessa. Vuoden 2012 ohjeen perusteella korostuivat haasteet toimintavalmiuden toteutumisessa riskialueella I pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Julkisuudessa on jo nyt ollut aluehallintovirastojen esittämiä vaatimuksia toiminnan kehittämisestä riskialueilla II ja todennäköistä on, että ne lisääntyvät tulevaisuudessa. Samoin nousee esille tehtävälle hälytetyn muodostelman suorituskyvyn vastaavuus suorituskykyvaatimuksiin.

Ohje laadittiin työryhmässä, johon kuului edustajia sisäministeriöstä, aluehallintovirastosta, Pelastusopistolta ja pelastuslaitoksilta. Oli todella mielenkiintoista olla mukana laatimassa ohjeistusta ja päästä vaikuttamaan siihen, miten pelastustoimi seuraavina vuosina kehittyy ja sen toiminta valtakunnallisesti yhdenmukaistuu.

Matti Hurula
Yliopettaja
Pelastustoiminnan johtamisen tiimi