Vuosi 2020 oli erikoinen miltei koko maailmassa. Keväällä 2020 Suomeen rantautui tauti nimeltään ”korona” ja jokainen niin valtion, kuntien, yritysten, yhteisöjen kuin henkilötasolla joutui opettelemaan uutta arkea. Itse yli 15 vuotta hoitoalalla olleena, myös minun silloisen työni sisältö muuttui huomattavasti taudin myötä. Vuosi 2020 on jäänyt jokaiselle mieleen omalla tavallaan, minun kohdaltani niin, että joulukuussa huomasin Pelastusopistolla olevan auki ensihoidon opettajan viran ja haastattelujen kautta minut valittiin tuohon tehtävään. Minua pyydettiin kirjoittamaan Pelastusopiston uutiskirjeen blogiin uuden opettajan näkökulmasta, joten tässä hieman ajatuksia uuden työn aloituksesta.

Olen ensimmäisiä kertoja ollut Pelastusopistolla koulutuksessa vuonna 2002. Tuolloin on mieleen jäänyt arvostus ja kunnioitus paikalla olleiden opettajien ammattitaitoon ja osaamiseen. Oma osaaminen oli noita aikoina vielä täysin ”lapsen kengissä” ja suoraan sanottuna pelotti miettiä hetkeä, että kohta minun täytyisi itse osata ja kyetä hoitamaan ihmisiä ilman, että kukaan opettaja on selän takana vinkkaamassa, mitä tulisi seuraavaksi tehdä. Mutta niin kuin jokainen uraansa aloittava, on varmasti tietoa ja taitoa tullut noista ajoista lisää.

Helmikuun vaihtuessa vuonna 2021 oli jännittävä tunne, kun jätin irtisanomisilmoitukseni ensihoitajan toimesta, jota olin tehnyt sen hetkisessä työpaikassa jo yli 10 vuotta. Oli hämmentävää huomata, että oli mennyt 19 vuotta siitä, kun ihastellen katsoin tuolloin Pelastusopiston virkaa tekevien opettajien ammattitaitoa ja kohta olisin itse tuossa samaisessa roolissa, ehkä antamassa jollekin tulevaisuuden ensihoidon ammattilaiselle samaa mielikuvaa. Tulevaisuudessa se olisin minä, jonka tulisi osata opastaa ja ohjata oikeaan toimintaan.

Aloitin työt Pelastusopistolla maaliskuussa ja ehdin olla töissä neljä päivää, kunnes jälleen keväällä 2021 korona alkoi levitä ja Pelastusopiston opetus siirtyi lähes täysin etäopetukseen. Tämä tarkoitti sitä, että käytännön harjoitukset pyrittiin järjestämään etusijalla valmistuville kursseille, kaikki teoriaopetus siirtyi etäopetukseen ja osa harjoituksista peruttiin. Vielä alkuvuodesta koululla saattoi olla päivittäin useita satoja ihmisiä, niin maaliskuun hiihtoloman jälkeen heitä oli vain muutaman kurssin verran kerrallaan. Koulu oli käytännössä niin autio, että käytävällä näkyi oppilaita vain lounasaikaan ja tuolloinkin vain yksi ryhmä kerrallaan. Uutena opettajana koulun autioituminen ja kaikkien opetuskuvioiden muuttuminen ”korona-malliin” luonnollisesti loivat hieman haasteita perehtymiseen. Etätyösuosituksen vuoksi esimerkiksi välineistön opastus tai uusien järjestelmien käyttö oli ajoittain haastavaa. Kaikkea ei pystynyt tekemään puhelimen tai teams-sovelluksen välityksellä ja pääosin koululla sai olla vain lähiopetuksen aikana.

Haasteet perehtymisessä ja opettamisessa

Useat Pelastusopiston opettajat ovat itse käyneet ammattiopintonsa Pelastusopistossa, mikä luonnollisesti on helpottanut heidän perehdytystään talon toimintoihin. Itse kun olen käynyt vain yksittäisillä kursseilla, niin ensimmäiset kuukaudet menivät siihen, että yrität oppia, missä mikäkin tavara sijaitsee tai löytää, missä on lähin wc.

Työyhteisö on ottanut minut erittäin hyvin vastaan, kiitos siitä heille jokaiselle. Todennäköisesti jo tuolloin 19 vuotta sitten, on opettajien keskuudessa ollut erittäin hyvä henki, mikä näkyy toiminnassa edelleenkin.

Nyt kun olen ollut talossa puoli vuotta, alkavat arkirutiinit opetuksessa ja käytännön asioista olla pikkuhiljaa tiedossa. Toki, en ole päivääkään ollut vielä virassa niin, että koulu olisi ollut täydellä teholla, ”normaalitoiminnassa”. On varmasti opiskelijoiden näkökulmasta erittäin haastavaa opetella täysin uusia asioita valtaosin vain etäopetuksen kautta, mutta on se erittäin haasteellista myös opettajien näkökulmasta. Se, että etäyhteydellä näytetään hoitovälineistöä ja niiden käytön opetus katsotaan videolta, niin onhan se haastavaa. Jo ihan se, että pystyt etsimään teoriatunnin lomassa rannepulssia vieruskaverilta tai käyttämään esimerkiksi monivalvontalaitteen valikkoja, näitä on hankala oppia pelkästään videovälitteisesti etäluennoilla.

Ennen koronarajoituksia opiskelijat ovat saaneet itsenäisesti harjoitella tiettyjä ensihoidon toimenpiteitä ja välineistöä lähes koko ensihoitojakson ajan. Koronan myötä nämä harjoittelut on sallittuja vain opiskelijoiden lähipäivinä. Aiemmin itsenäistä harjoittelua on saanut toteuttaa usean viikon ajan iltaisin, mutta etäopetuksen vuoksi tällä hetkellä puhutaan vain yksittäisistä illoista. Itsenäisen harjoittelun aktiivisuuden vuoksi aiemmin on tiedetty, mikä osaamistaso tiettyjen teoriaosioiden ja harjoitustuntien jälkeen on, mutta etäyhteyksien välityksellä pidetyt teoriaosiot eivät kuitenkaan kaikessa opetuksessa vedä vertoja lähiopetuksena pidettyihin teorioihin, saati opiskelijoiden itsenäisesti toteuttamiin itsenäisiin harjoituksiin. Valitettavasti tämä osittain näkyy käytännön harjoituksissa ja se tuo haasteita opettajan näkökulmasta. Opettajan on entistä tarkemmin tiedettävä mitä tietyssä etäteorian tunnissa on opetettu ja onko opiskelijoilla ollut mahdollisuus itsenäiseen harjoitteluun. Käytännön harjoitussuunnitelmia on tarvittaessa muokattava uudestaan niin, että niissä huomioidaan myös asioiden opettelu entistä enemmän ohjaavasta näkökulmasta, koska itsenäisen harjoittelun mahdollisuuksia on jouduttu rajoitusten vuoksi vähentämään.

Tulevaisuuteen on rakenteilla sekä pelastustoimen koulutusuudistushanke, tuleva sote-uudistus, että pelastajaopiskelijamäärän lisäykset. Se, mitä nämä tuovat tulevaisuudessa Pelastusopiston toimintaan, on vielä avoinna. Se, kuinka etäopetus jää tulevaisuudessa arkeen, on vielä täysin avoinna. Mutta se on varma, että jatkossakin jokainen meistä tekee parhaansa, jotta Pelastusopistosta valmistuu alansa ammattilaisia!

Yhdessä – Inhimillisesti, ammatillisesti ja luotettavasti.

Jonna Holopainen
Opettaja
Ensihoidon tiimi