Oletko koskaan miettinyt, mitä pelastajan kuuluisi osata? Tai miten voidaan parhaiten vähentää onnettomuusriskejä? Tai mille koulutukselle on kysyntää tulevaisuudessa? Tai tarvitsevatko lapset villakerraston suojapuvun alle?

Kaikki nämä kysymykset voivat perustua uteliaisuuteen, mutta monelle ne ovat toimintaa ohjaavia kysymyksiä. Pelastusopistossa seurataan pelastajien osaamisvaatimuksia, ja sen takia pelastajat edelleen harjoittelevat käden taitoja, eivätkä opiskele kirjekurssilla. Valtioneuvosto, hyvinvointialueet ja pelastuslaitokset seuraavat omaa toimintakenttäänsä valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Nuoret tutkivat koulutustarjontaa samalla, kun seuraavat eri alojen työllisyysnäkymiä ja miettivät, millaista elämää haluavat elää. Vanhemmat katsovat aamulla lämpömittariin ja tarkastavat säätiedotteen.

Pelastustoimen toimintaympäristö on monimutkainen ja edellyttää siksi lukuisten erilaisten tekijöiden vaikutusanalyysiä, ennakointia ja riskiarviointia. Työ kulminoituu esimerkiksi siinä, kuinka monella pelastusasemalla on CBRNE-kyvykkyyksiä, millaiset vahvuudet vuoroissa on ja kuinka monta pelastusajoneuvoa on tallissa. Kunkin alueen toimintaympäristö kaikkine erityispiirteineen määrittää alueellista palvelutarvetta.

Pirstaleisuuden ongelma

Pelastusopisto, sisäministeriön pelastusosasto, Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto ja hyvinvointialueiden pelastuslaitokset tekevät jatkuvasti työtä ennakoivan ja vaikuttavan pelastustoiminnan vahvistamiseksi sekä yhdessä että erikseen. Meillä on tähän valtavat tietolähteet, oma tilastollinen tietovaranto ja tuhansittain eri tason kenttäasiantuntijoita pelastusviranomaisten, sopimuspalokuntalaisten, pelastusalan järjestöjen ja turvallisuusalan tutkijoiden joukossa.

Pirstaleisuus on meidän ehkä suurin haasteemme. Se näkyy tavoissa kerätä ja koota tietoa. Lopulta se näkyy tavoissa tuottaa valtavasta datamassasta sellaista tietoa, jonka avulla pelastusala kokonaisuutena vahvistaa isänmaamme turvallisuutta valtakunnallisesti ja naapurin mummon turvallisuutta paikallisesti.

Pirstaleisuuden ongelmaan on ratkaisuja: yhteistyö. Tänä vuonna toimintansa aloittaa pelastusalan laaja asiantuntijaverkosto, joka tuo viranomaiset samaan pöytään järjestö- ja tutkimuskentän kanssa. Pelastusopisto, pelastusosasto ja Kumppanuusverkosto ovat yhdistäneet voimansa toimintaympäristöanalyysityön äärellä, ja keinoja riskianalyysien automatisoinniksi punnitaan. Pelastustoimella ei ole vielä toimialakohtaisesti määriteltyä toimintaympäristöanalyysin mallia. Tähän puutteeseen vastaaminen on yksi yhteistyön kärkitavoite.

Ennakoinnilla varautumista sekä visioita tulevaisuuteen

Ohjeet ovat tärkeä yhteistyön elementti, koska ne tuottavat yhteisiä periaatteita ja toimintatapoja. Pelastustoimelle ne ovat välineitä yhdenvertaisten ja yhdenmukaisten palveluiden tuottamiselle. Uuden toimintavalmiuden suunnitteluohjeen 16.8.2024 julkaistussa luonnoksessa todetaan, että toimintaympäristöanalyysi ja siihen sisältyvä riskianalyysi tuottaa taustatietoja pelastustoiminnan palvelutarpeen arvioinnille. Siksi pelastustoimelle räätälöity toimintaympäristöanalyysin malli on tärkeä tavoite.

Toimintaympäristöanalyysin avulla voidaan varautua tunnistettuihin uhkiin ja ennalta ehkäistä niiden toteutumista. Parhaimmillaan ennakoiva toimija ei pelkästään varaudu tulevaan, vaan myös visioi ja muokkaa tulevaisuutta. Yrityksille se voi tarkoittaa tuotekehittelyä ja sijoittajille riskejä, mutta myös suurten voittojen mahdollisuutta. Tulevaisuudessa uusiutuvan energian laajamittainen varastointi voi sekä tuoda sijoittajille suuria voittoja että mahdollistaa maapallon kantokyvyn tulevilla vuosisadoilla.

Viranomaistoiminnassa visiointi ei ehkä johda samalla tavalla suuriin mullistuksiin. Meiltähän puuttuu kokonaan riskirahoitus. Silti oman toimijuuden vaikuttavuutta nimenomaan tulevaisuuden tekijöinä ei sopisi unohtaa. Visiointi on väline luoda yhteistä toimijuutta.

Suomen turvallisuustilanteeseen vuonna 2035 vaikuttavat monet tekijät. Yksi niistä tekijöistä on pelastustoimi. Millainen pelastustoimi on vuonna 2035, määrittyy sen mukaan, mitä me pelastusalalla suunnittelemme tänään ja toteutamme huomenna. Vahva ja ennakoiva pelastustoimi on yksi kokonaisturvallisuuden kivijaloista.

Marko Juutinen
Erikoistutkija, YTT
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalvelut

Viime vuonna käytiin Pelastusopiston historian ensimmäiset yhteistoimintaneuvottelut. Niihin meidät pakotti tuottavuusohjelma, jonka avulla pyritään tasapainottamaan tuskallisen vaikeaa valtiontalouden tilaa. Vaikka sisäministeriön hallinnonalalle jyvitettiinkin muita pienemmät säästöprosentit, prosenttien muuttuminen euromääriksi veti ilmeet vakaviksi. Ilmeitä ei yhtään kirkastanut se, että toimijat, joilta ostamme palveluita, nostivat hintoja saadakseen omasta koneestaan enemmän tuottavuutta irti.

Kun neuvottelujen tulokset ja tuottavuusohjelma julkistettiin, usealta eri taholta kysyttiin, onko Pelastusopistolla yhtään mietitty, mitä säästöt eli käytännössä toiminnan leikkaukset vaikuttavat. Kyllä on mietitty! Palautteen henki on ollut se, että toki säästää täytyy, mutta nyt säästätte väärästä paikasta. Kukaan ei ole toistaiseksi kertonut, missä olisi se oikea säästökohde.

Pelastusopiston tuottavuusohjelma on osana Pelastusopiston ja sisäministeriön pelastusosaston eli tulosohjaajamme kanssa tehtyä tulossopimusta. Jokainen rivi tuottavuusohjelmassa on läpikäyty tulosohjaajan kanssa perustellen ja keskustellen säästöjen vaikutuksista. Tuottavuusohjelma on päivittyvä asiakirja, jota muokataan, jos ja kun rahoitus muuttuu suuntaan tai toiseen. Jokainen pitämättä jäävä koulutus, jokainen siirrettävä investointi, jokainen tekemättä jäävä remontti, kaikki nämä ovat edessämme tulevaisuudessa. Investointi- ja korjausvelat ovat käsissämme korkoineen. Nyt keskitymme hallitusohjelman mukaisesti pelastajalisäykseen. Sillä seurauksella, että kun alipäällystö- ja päällystökoulutusta karsitaan määrällisesti, meillä on pian iso pula muistakin kuin pelastajista. Osassa hyvinvointialueita tämä on jo toteutunut.

Oma lukunsa on ollut keskustelu vesisukelluskursseista ja rahoituksen jakautumisesta. Me olemme joutuneet luopumaan vesisukelluskursseista niiden korkeiden kustannusten takia. Savon Sanomat on kirjoittanut asiasta kahteenkin otteeseen (17.1.2025 ja pääkirjoitus 28.1.2025). Opistolaisia ei haastateltu niitä varten. Kirjoitukset aiheuttivat jonkinasteisen myrskyn somemaailmassa. Savon Sanomia syytettiin aluepolitiikasta, mikä on varsin tuttua, aluepolitiikastahan on kyse vain kehäteitten tällä puolen. On varsin luontevaa, että jos joku ei pysty tekemään jotakin, joku muu sen sitten tekee. Tässä tapauksessa, kun Pelastusopisto ei järjestä vesisukelluskursseja, pelastuslaitokset järjestävät niitä itse. Ehkä kuitenkin voisi miettiä rahoitusta. Pelastuslaitokset hyvinvointialueina toimivat valtion rahoittamina ja niin toimii tietysti valtiollinen ja valtakunnallinen Pelastusopistokin. Onko järkevää, että valtion rahaa käytetään pelastuslaitoksissa tämän tyyppiseen koulutukseen? Kun jokin aika sitten selvitimme erilaisia vesisukelluskurssin toteutusvaihtoehtoja, lähestyimme myös Rajavartiolaitosta mahdollisena yhteistyökumppanina. Taisimme koputella väärällä ovella, koska emme saaneet yhteistyötä aikaiseksi, mutta Helsingin kaupungin pelastuslaitokselle se onnistui. Hyvä kuitenkin, että kaivattuja vesisukeltajia saatiin, tulivat ihan varmasti tarpeeseen.

Rahoituksen jakautuminen kahden oppilaitoksen kesken kieltämättä aiheuttaa pohdintoja. Molemmille oppilaitoksille on osoitettu 500 000 euroa pelastajalisäyksen vaatimiin kalusto-, laite- ja välinehankintoihin. Epäoikeudenmukaisuuden kokemusta synnyttää se, että Pelastusopistolla aloittaa vuodessa 240 uutta pelastajaopiskelijaa, kun Helsingin pelastuskoulun vastaava opiskelijamäärä on 38. Per opiskelija puhutaan aivan erilaisesta summasta.

Ymmärrän, että jokainen kantaa huolta omasta tontistaan – ihan niin kuin minäkin Pelastusopistosta. Ymmärrys alkaa murentua siinä kohtaa, kun säästöistämme tehdään kanteluita ja valituksia – ajan henkeen kuuluen siten, ettei asiasta ole käyty keskustelua meidän kanssamme. Lisäksi hyvinvointialueet seuraavat tarkasti säästötoimiemme vaikutuksia. Hyvä niin, mutta toivonpa, että seuranta ja sen tulokset muuttuvat jossakin kohden resurssiksi.

Pelastusopisto tekee sen, mitä meille osoitetulla rahoituksella on mahdollista tehdä. Olemme arvioineet ja jatkossa arvioimme entistäkin uutterammin toimintaamme ja toteutustapojamme: mitä voimme tehdä tuottavammin ja tehokkaammin tuottaaksemme pelastustoimelle ja Hätäkeskuslaitokselle niin määrällisesti kuin laadullisesti soveliasta väkeä. Siitä huolimatta minulla on aavistus, että palautteena on tulevaisuudessakin ”väärin säästetty”.

Mervi Parviainen
rehtori