Pelastusopiston toteuttama ja Palosuojelurahaston rahoittama Nollatoleranssi-hanke on selvittänyt epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyttä, vaikutuksia ja toimenpiteitä pelastusalalla. Tämä blogi on osa neljän julkaisun blogisarjaa, jossa käsitellään valtakunnallisen kyselytutkimuksen tuloksia. Lue aikaisempi blogi täältä.

Nollatoleranssi-hankkeen neljännessä ja viimeisessä blogissa käsittelemme epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua estäviä toimenpiteitä. Missä määrin eri toimenpiteitä on otettu käyttöön, mitä vaikutuksia niillä voi olla, ja mitä muita toimenpiteitä vastaajat haluaisivat nähdä otettavan käyttöön?

Muistutamme, että kyselyn aihe voi aiheuttaa valikoitumisharhaa. Tuloksia tulee tulkita varovaisesti ja välttää yleistämistä koko alaan.

Useimmat toimintaohjelman toimenpiteet on otettu käyttöön

Sisäministeriö julkaisi vuoden 2021 lopussa pelastusalan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toimintaohjelman, joka sisälsi useita eri toimenpiteitä epäasiallisuuksien vähentämiseksi. Haimme toimintaohjelmasta yhteensä 12 eri toimenpidettä, jotka kohdistuivat suoraan organisaatioiden toimintaan. Kysyimme vastaajilta, missä määrin toimenpiteet ovat heidän mielestään käytössä heidän organisaatioissaan.

Useimmat toimenpiteet tiedetään tai luullaan olevan käytössä omassa organisaatiossa (Kuva 1). Kuitenkaan noin kolmannes vastaajista ei tunnista epäasiallisen kohtelun tunnistamiskoulutusten, yhdenvertaisuusaiheisten keskustelutilaisuuksien tai henkilöstön infotilaisuuksien olevan käytössä. Epävarmojen osuudet ovat myös huomattavat, vaihdellen 10 prosentista jopa vajaaseen 40 prosenttiin vastaajista.

Eniten varmasti tai luultavasti käytössä olevat toimenpiteet ovat henkilöstön turvallisuusselvitykset (79 % tietää tai luulee toimenpiteen olevan käytössä), ohjeet uhka- ja väkivaltatilanteiden käsittelyyn (76 %) sekä toimintaohjeet epäasialliseen käytökseen, häirintään tai seksuaaliseen häirintään reagointiin (75 %).

Vastaavasti eniten varmasti tai luultavasti käyttämättä olevat toimenpiteet ovat keskustelutilaisuudet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusaiheista (40 % tietää tai luulee, ettei toimenpide ole käytössä), henkilöstön infotilaisuudet organisaation yhdenvertaisuustilanteesta (38 %) sekä koulutukset epäasiallisen kohtelun tunnistamiseen (29 %).

Käyttöönotolla on lieventävä yhteys epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyteen ja psyykkisiin vaikutuksiin

Rakensimme summamuuttujan toimintaohjelman toimenpiteiden käyttöönotosta. Mittari vaihtelee -36 pisteestä 36 pisteeseen. Pienin pistemäärä tarkoittaa, ettei vastaaja tunnista yhtään käyttöön otettua toimenpidettä organisaatiossaan, ja suurin määrä, että kaikki toimenpiteet olisivat varmasti käytössä organisaatiossa. Vertasimme muuttujan pistemääriä epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyteen organisaation sisällä ja ulkopuolella.

Mitä enemmän vastaaja tunnisti käyttöön otettuja toimenpiteitä omasta organisaatiostaan, sitä vähemmän hän raportoi kohdanneensa epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua organisaationsa sisällä. Organisaation ulkopuolella yhteys oli päinvastainen; mitä enemmän toimenpiteitä oli käytössä, sitä enemmän epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua vastaaja oli kohdannut organisaation ulkopuolella. Tämä yhteys on kuitenkin organisaation sisäistä yhteyttä selkeästi heikompi.

Halusimme myös selvittää, voiko toimenpiteiden käyttöönotolla olla lieventävää yhteyttä koetun kohtelun vaikutuksiin. Näemme, että mitä useampi toimenpide on käytössä, sitä lievemmät ovat kokemukset psyykkisistä vaikutuksista. Fyysisten tai ammatillisten vaikutusten osalta emme kuitenkaan näe yhteyttä, eli toimenpiteet eivät laske tai nosta näiden vaikutusten vakavuutta vastaajissamme.

Aikaisemmasta tutkimuksesta löytyy useita hyödyllisinä koettuja lisätoimenpiteitä

Osana hankkeen keväällä 2024 toteutettua systemaattista kirjallisuuskatsausta haimme aikaisemmissa tutkimuksissa esiintyneitä toimenpiteitä, joita vastaajat tai haastateltavat olivat ehdottaneet epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun estämiseksi. Valitsimme yhteensä 13 eri toimenpidettä, ja kysyimme niiden koetusta hyödyllisyydestä kohtelun estämisessä kyselyssämme.

Kaikki toimenpiteet koettiin enemmistön mukaan vähintään jokseenkin hyödyllisiksi (Kuva 2). Eniten epävarmuutta esiintyi monimuotoisten työyhteisöjen (21 % vastaajista ei kokenut toimea hyödyllisenä tai hyödyttömänä), automaattisten rikosilmoitusten (19 %) sekä yhdenvertaisuuskoulutusten (18 %) kohdalla.

Hyödyttömimmiksi toimenpiteiksi koettiin organisaatioiden nimetyt yhdenvertaisuusvastaavat (22 % vastaajista piti toimenpidettä vähintään jokseenkin hyödyttömänä), automaattiset rikosilmoitukset kohtelun ilmoituksissa (22 %) sekä voimankäyttövälineiden käyttöönotto sekä koulutukset (22 %).

Hyödyllisimmiksi toimenpiteiksi vastaajat kokivat epäasialliseen kohteluun puuttumisen (90 % vastaajista koki vähintään jokseenkin hyödylliseksi), ohjeet epäasiallisen kohtelun jälkeisistä menettelyistä (84 %) sekä johdon selkeän nollatoleranssin ilmaisun (82 %).

Yhteenveto

Tämän blogisarjan aikana olemme osoittaneet, miten kyselymme vastaajat kokevat useita eri epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun muotoja niin työyhteisöjensä sisällä kuin ulkopuolisten toteuttamana. Olemme myös todenneet, että kohtelu on yhteydessä laajoihin yksilö- ja organisaatiovaikutuksiin, kuten terveyteen ja työpaikan pitovoimaan. Tässä blogissa halusimme keskittyä ongelman ratkomiseen, eli missä määrin toimenpiteitä on toteutettu ja miten ne ovat mahdollisesti purreet.

Vastaajien mielestä useimmat sisäministeriön vuonna 2021 osoittamat toimenpiteet ovat käytössä, mutta toisaalta myös merkittävä vähemmistö on epävarma toimenpiteiden toteutuksista. Pelastusalan kaikkien organisaatioiden olisi syytä vahvistaa toimenpidesuunnitelmiaan ja -toteutuksia, ja varsinkin varmistaa, että toteutetut toimenpiteet myös näkyvät henkilöstölle ja toimintaan osallistuville. Epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun kitkeminen vaatii pitkäjänteistä ja organisaatiorajoja ylittävää sitoutumista toimintaan. Toivomme myös, että organisaatiot tuovat selkeästi esille, että epäasiallinen kohtelu on haitallista niin kohtelua kokeville henkilöille kuin myös organisaatioiden muille toimijoille.

Toimenpiteiden käyttöönotolla näyttäisi olevan yhteyttä madaltuneeseen epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun määrään sekä vakavuuteen, mutta ensisijaisesti vain organisaation sisällä. Vaikka eräät toimenpiteet eivät tunnu vastaajien keskuudessa niin tehokkailta, niillä näyttäisi olevan kokonaisvaltaista vaikutusta. Tämä tieto vahvistaa toimenpiteiden käyttöönoton tarvetta, mutta muistuttaa samalla tehokkuuden osoittamisen tärkeydestä organisaation sisällä. Jotta kaikki organisaatiotoimijat sitoutuvat toimenpiteiden toteutukseen, on tärkeää osoittaa niiden toimivuus ja tarkoitus.

Toisaalta toimintaohjelman toimenpiteet eivät itsessään riitä. Organisaation ulkopuolelta tuleva kohtelu ei ole yhteydessä toimenpiteiden käyttöönottoon, eli asiakas- ja potilasväkivallan suitsimiseksi tarvitaan muita toimia. Aikaisemmassa tutkimuksessa kohtelua kohdanneet ovat itse ehdottaneet useita eri toimenpiteitä, ja nämä toimenpiteet nauttivatkin suurta suosiota kyselymme vastaajien keskuudessa. Organisaatioiden on syytä ottaa ehdotukset vakavissaan ja kokeilla erilaisten uusien toimenpiteiden vaikuttavuutta sisäisellä seurannalla.

Epäasiallinen ja väkivaltainen kohtelu on monimutkainen ongelma. Tutkimushankkeemme on kuitenkin osoittanut, että ongelma on todellinen, sisäisessä muodossaan vähintään yhtä vakava kuin asiakas- ja potilasväkivalta sekä haitallinen niin yksilöille kuin pelastusalan tulevaisuudelle. Toisaalta ongelma on myös ratkaistavissa, ja pelastusala on osoitetusti ottanut askelia kohti turvallisempaa ja yhdenvertaisempaa työkulttuuria.

Nollatoleranssi-hanke päättyy helmikuussa päätösseminaarin merkeissä. Päätösseminaari järjestetään tiistaina 25.2. klo 10:00–15:00 Kuopiossa Pelastusopistossa sekä etäyhteydellä, ja seminaariin ovat tervetulleet kaikki pelastusalan toimijat. Seminaarissa käymme läpi tutkimushankkeen tuloksia, kuulemme puheenvuoroja työturvallisuuden ja työterveyden näkökulmista sekä keskustelemme paneelimuotoisesti alan mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Lisätietoa seminaarista ja ilmoittautumisesta tulee lähiaikoina Pelastusopiston sosiaalisten medioiden ja viestintäkanavien kautta – pysy siis kuulolla. Kiitämme kaikkia tutkimukseen osallistuneita ja työtä tukeneita!

Nollatoleranssi-hanke jatkuu helmikuun 2025 loppuun asti. Hankkeen tuloksia työstetään pelastusalaa osallistavissa asiantuntijatyöpajoissa, ja tuloksista vedostetaan toimenpide- ja jatkotutkimusehdotukset. Lue lisää hankkeesta osoitteessa www.pelastusopisto.fi/nollatoleranssi. Hankkeesta viestitään sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #PTNollatoleranssi.

Oliver Saal
Tutkija ja projektipäällikkö
Nollatoleranssi-hanke

Pelastusopiston toteuttama ja Palosuojelurahaston rahoittama Nollatoleranssi-hanke on selvittänyt epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelun esiintyvyyttä, vaikutuksia ja toimenpiteitä pelastusalalla. Tämä blogi on osa neljän julkaisun blogisarjaa, jossa käsitellään valtakunnallisen kyselytutkimuksen tuloksia. Seuraava blogi julkaistaan 15. tammikuuta 2025. Lue aikaisempi blogi täältä.

Nollatoleranssi-hankkeen kolmannessa blogissa käsittelemme epäasialliseen ja väkivaltaiseen kohteluun liittyviä ilmoitus- ja raportointijärjestelmiä. Missä määrin järjestelmiä on otettu käyttöön, ja onko niihin saatavilla koulutusta? Millaiseksi järjestelmät mielletään?

Muistutamme, että kyselyn aihe voi aiheuttaa valikoitumisharhaa. Tuloksia tulee tulkita varovaisesti ja välttää yleistämistä koko alaan.

Järjestelmiä on vaihtelevasti käytössä

Kysyimme vastaajilta, onko heidän organisaatiossaan käytössä ilmoitusjärjestelmää epäasialliselle ja väkivaltaiselle kohtelulle. Järjestelmät jaettiin kolmeen ryhmään: työpaikan sisällä tapahtuvalle kohtelulle, työpaikan ulkopuolelta tulleelle kohtelulle sekä molemmat tekoympäristöt kattaviin järjestelmiin.

Noin 60 prosenttia vastaajista ilmoittaa, että heidän organisaatiossaan on ilmoituskanava organisaation sisäisille tai ulkoisille tapahtumille (Kuva 1). Molempia tekoympäristöjä yhdistäviä järjestelmiä näyttäisi olevan hieman harvemmin käytössä. Epävarmuutta on kuitenkin paljon – järjestelmästä riippuen 20–40 prosenttia vastaajista ei tiedä, onko järjestelmää olemassa.

Vastaajat, joiden organisaatioissa on olemassa ilmoitusjärjestelmä, ovat kohdanneet enemmän organisaation ulkopuolelta tulevaa epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua kuin muut. On oletettavaa, että yksilö, joka kokee epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua, on myös tietoisempi organisaationsa tarjoamista työkaluista. Siksi onkin yllättävää, ettei yhteyttä nähdä organisaation sisällä koetun kohtelun osalta: vastaajat ovat yhtä (epä)tietoisia järjestelmän olemassaolosta riippumatta siitä, miten paljon epäasiallisuutta ja väkivaltaa he ovat kohdanneet työpaikan sisällä. On mahdollista, että sisäisten ongelmien raportoimiselle ei käytännössä ole käytössä järjestelmiä, tai ettei henkilöstö tiedä järjestelmistä tarpeeksi käyttääkseen niitä.

Koulutusten käytössä on suuria puutteita

Niiltä vastaajilta, jotka ilmoittivat raportointijärjestelmän olemassaolon, kysyimme myös järjestelmän käyttöön liittyvästä koulutuksesta. Eri järjestelmien koulutusten välillä ei nähdä eroja: noin kolmannes vastaajista, jotka ilmoittavat järjestelmän olevan olemassa, ilmoittaa myös käyneensä koulutuksen järjestelmän käyttöön (Kuva 2). Toisaalta yhtä suuri osa ei tiedä, onko koulutusta olemassa, ja viidennes ilmoittaa, ettei koulutusta ole käytössä.

Yleinen syy raportoimatta jättämiselle on osaamisen puutteet ilmoitusjärjestelmien käytössä: jos järjestelmää ei osata käyttää tai ei löydetä organisaation tiedoista, epäasiallisia ja väkivaltaisia kokemuksia ei myöskään raportoida. Siksi onkin huolestuttavaa, että vastaajamme eivät usein näytä käyneen koulutusta tai tietävän sellaisen olemassaolosta. Raportointiasteen nostamisen kannalta organisaatioiden olisi tärkeä tuoda järjestelmiä ja niiden käyttöä esille. Jos koulutusta ei ole olemassa, sellaisen järjestäminen on suotavaa.

Ilmoitusjärjestelmiin kohdistuvat asenteet huononevat, mitä enemmän kohtelua vastaaja on kohdannut

Kysyimme kaikilta vastaajilta heidän mielipidettään 18 eri väittämään ilmoitusjärjestelmistä ja raportoinnista. Näistä 14 väittämää koskivat raportointiprosesseja, ja ne mittasivat kahta eri asennetta: vastaajan kokemaa suhdetta ilmoittamisen hyödyn ja henkilöresurssien välillä, sekä vastaajan pelkoa negatiivisista seuraamuksista (Taulukko 1). Rakensimme kahdet mittarit, joilla suurempi arvo tarkoittaa enemmän negatiivisuutta (heikompi koettu hyöty-panos-suhde tai suurempi pelko negatiivisista seuraamuksista).

Taulukko 1. Vastaajien asenteet ilmoitusjärjestelmiä kohtaan.

Koettu hyöty-panos-suhde	Pelko negatiivisista seuraamuksista
Ilmoitusprosessit ovat liian raskaita tai työläitä	Pelko esihenkilön vastatoimista ilmoittajaa kohtaan
Prosessit eivät johda toimenpiteisiin	Pelko ammattitaidon kyseenalaistamisesta
Vastaajalla ei ole tilaisuutta tai mahdollisuutta tehdä ilmoituksia	Vastaaja ei halua pahaa kohtelun tekijälle
Vastaajalle on epäselvää, milloin tulisi tehdä ilmoitus	Pelko, että tekijä saa tietää ilmoituksesta
Vastaaja unohtaa ilmoittaa	Pelko työpaikan menettämisestä
Vastaaja ajattelee, että joku muu hoitaisi ilmoituksen hänen puolestaan	Pelko kollegoiden vastatoimista ilmoittajaa kohtaan
Valtakunnallisesta ilmoitusprosessista olisi hyötyä†
† Analysoitu käänteisellä vastausskaalalla.

Molemmat asennemuuttujat ovat yhteydessä molemmissa ympäristöissä kohdatun kohtelun määrän kanssa (Kuva 3). Toisin sanoen: mitä enemmän vastaaja on kohdannut epäasiallista ja väkivaltaista kohtelua, sitä negatiivisempi hän on ilmoitusjärjestelmiä kohtaan. Yhteydet ovat vahvempia sisäisen kohtelun kuin ulkoisen kohtelun osalta, mikä voisi osoittaa, että organisaation sisäisiä ongelmia koetaan tulevan huonommin käsitellyiksi kuin työpaikan ulkopuolisia ongelmia.

Yhteenveto

Kukaan ei halua tulla kohdatuksi epäasiallisesti tai väkivaltaisesti. Jos epäasiallisuutta kuitenkin tapahtuu, yksilö hakee turvaa ja tukea lähiympäristöstään. Tämän turvan kehittäminen on niin laillisesti kuin moraalisesti organisaation vastuulla, mutta sekä kehittämistä että jatkotoimenpiteiden kohdentamista varten organisaatio tarvitsee saada tietoa tapahtuneesta kohtelusta. Kyselyymme vastanneet eivät kuitenkaan riittävästi pääse ilmoittamaan kohtelusta sille sopivassa järjestelmässä, joko osaamisvajeen tai järjestelmän puuttumisen takia. Pelastusalan ja ensihoidon organisaatioiden tulisi ottaa käyttöön laajoja, mutta helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä ilmoituskanavia, joiden kautta organisaatiotoimijat voivat saada tarvitsemansa avun ja tuen.

Näemme kuitenkin, että myös nykyisiä järjestelmiä tulisi kehittää. Vastaajat kokevat usein järjestelmät heikoiksi, toimimattomiksi ja omia resurssejaan haaskaaviksi, kuten on myös havaittu eurooppalaisessa tutkimuksessa laajemmin. Tämä negatiivinen asenne näyttää vahvistuvan kokemuksen myötä: jos epäasiallisuuksia kokeva henkilö tekee ilmoituksen, mutta lopputulos ei tyydytä häntä, kokemus voi vähentää hänen halukkuuttaan tehdä ilmoituksia jatkossa. Siksi on erittäin tärkeää, että organisaatiot tarkastelevat ilmoitusjärjestelmiensä käytettävyyttä ja prosesseja. Organisaatioiden tulisi varmistaa, että ilmoitukset todellisuudessa johtavat tukitoimiin, ja että nämä tukitoimet tuodaan organisaation tietoon.

Ilmoitusjärjestelmien käyttöönotto ei kuitenkaan itsessään riitä estämään epäasiallisen ja väkivaltaisen kohtelua. Blogisarjan viimeisessä osiossa tarkastelemme sisäministeriön Pelastusalan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toimintaohjelman toimenpiteiden käyttöönottoa ja mahdollisia vaikutuksia epäasiallisuuksien ja väkivaltaisuuksien esiintyvyyteen.

Nollatoleranssi-hanke jatkuu helmikuun 2025 loppuun asti. Hankkeen tuloksia työstetään pelastusalaa osallistavissa asiantuntijatyöpajoissa, ja tuloksista vedostetaan toimenpide- ja jatkotutkimusehdotukset. Lue lisää hankkeesta osoitteessa www.pelastusopisto.fi/nollatoleranssi. Hankkeesta viestitään sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #PTNollatoleranssi.

Oliver Saal
Tutkija ja projektipäällikkö
Nollatoleranssi-hanke