”Yläasteella päätin, että minusta tulee palomies”

Miten päädyit hakemaan pelastajakoulutukseen?

Yläasteella päätin, että minusta tulee palomies. Se lähti siitä, kun äiti laittoi minut vapaapalokuntaan ja siellä vuoden oltuani tajusin, että tämähän voisi olla kiva ammatti. Siitä on nyt reilut 10 vuotta, kun olen aloittanut sopimuspalokunnassa. Toimin aikanaan nuoriso-osastossa viisi vuotta aika aktiivisesti. Kisailtiin, käytiin leireillä ja suoritettiin erilaisia kursseja. Täysi-ikäisenä pääsin mukaan pelastustehtäville, ja armeijassa jatkoin myös palokuntatoimintaa.

Millaisia opinnot ovat olleet?

Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja hauskoja. Opettajat ovat erilaisia, mistä tykkään todella paljon. Kaikilla on erilainen huumorintaju ja tyyli, miten he tauottavat, kyselevät ja haastavat meitä. Joskus tuntuu, etteivät he ole opettajia, vaan koulukavereita. Ehkä se tekee tästä koulusta mielenkiintoisen.

Päivät ovat todella monipuolisia. Aamulla voi olla esimerkiksi kaksi tuntia teoriaa ja sitten saatetaankin lähteä savusukeltamaan. Lisäksi puitteet ovat hyvät, ei ole tuollaista harjoitusaluetta tullut vastaan missään. No Porissa on yksi, mutta se on vähän pienempi. Lisäksi kalusto päivittyy melkein koko ajan.

Millaista hyötyä sopimuspalokuntataustastasi on ollut opinnoissa?

Sopimuspalokuntataustastani on ollut paljon hyötyä opinnoissa. Pelastusala on minulle tuttu. Opinnoissa pystyn vertaamaan ja käyttämään opittuja asioita eri tavalla. Olen suorittanut tarvittavia kursseja jo sopimuspalokunnassa, Pelastusopistossa niitä ei tosin saa hyväksiluettua.

Oletko ajatellut jatkaa sopimuspalokuntatoimintaa opintojen jälkeen?

Tulen olemaan sopimuspalokuntatoiminnassa mukana niin pitkään kuin pystyn. Varmaan joskus joutuu vähentämään mukanaoloa, mutta en jätä toimintaa kokonaan. Se on kuitenkin suhteellisen rakas ja monipuolinen harrastus minulle. Siellä on palo- ja pelastustoimintaa, nuorisotoimintaa, kouluttautumista ja erilaisia kesäleirejä, joihin minäkin olen menossa kouluttamaan. Se on oikeastaan elämäntapa, muttei elämä pyöri kuitenkaan pelkän palokunnan ympärillä.

Mitä odotat työelämältä?

Odotan mukavaa työporukkaa ja yhteisöllisyyttä. Odotan myös erilaisia kokemuksia ja sitä, että pääsee tekemään erilaisia asioita ja kouluttautumaan lisää. Kun valmistun, jatkan insinööriopintojani ja teen niiden ohella töitä. Kun saan insinööriopinnot valmiiksi, tarkoituksena olisi hakea tänne päällystötutkintoon. Jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, pyrin päällystötutkinnon jälkeen hakeutumaan ryhmänjohtajaksi ja siitä sitten sopivan ajan kuluessa palomestariksi. Insinööriopintojen tuomat tehtävät tulisivat siinä ohessa. Onhan siinä paljon mahdollisuuksia.

Täällä panostetaan osaamiseen ja harjoitteluun

Miten päädyit hakemaan pelastajakoulutukseen?

Pelastajakoulutukseen hakeminen on ollut minulla ajatuksena jo pidempään. Tämä oli toinen kerta, kun hain. Olisin ensimmäisellä kerralla päässyt, mutta silloin sellainen pikkumies tuli maailmaan, niin se meni silloin edelle.

Minulla on useampi ammatti taustalla, olen kokeillut kaikenlaista. Pelastajan ammatista olen saanut monipuolisen ja käytännönläheisen kuvan. Tämä oli suurin syy, miksi hain koulutukseen. Pelastusala sisältää paljon asioita, mitä pitää hallita ja opetella, ja oppiminen on jatkuvaa.

Millaisia opinnot ovat olleet?

Opinnot ovat olleet monipuolisia. Minulla ei ollut ennakko-odotuksia, joten pääsin tavallaan aloittamaan puhtaalta pöydältä. Ensihoidon määrä ehkä vähän yllätti. Sitä on paljon, varsinkin ensimmäisen lukukauden lopulla ja toisen lukukauden alussa.

Kaikista kivoin juttu on ehkä se, että olemme päässeet harjoittelemaan asioita käytännössä. Opetus Pelastusopistolla on laadukasta. Meidän kurssimme on tiivis porukka, jossa haastamme toisiamme ja opettelemme asioita. Tätä odotan työelämältäkin, sitä tiivistä porukkaa. On myös tosi kiva, kun kurssilla on saman henkistä porukkaa.

Onko opinnoissa tullut vastaan jotain yllättävää?

En tiedä, onko mitään yllättävää tullut, olen ottanut kaiken avosylin vastaan. Positiivisesti minut on yllättänyt ehkä juuri se, että olemme päässeet tekemään, jolloin on ollut vähemmän luokassa istumista. Tietyt jutut käydään luokassa läpi, mutta sitten pääsemme opettelemaan asioita käytännössä.

Mitä odotat työelämältä?

Kun minulla on työhistoriaa ja kokemusta, niin odotan ehkä haasteita. Mielenkiinnolla odotan myös sitä arkea, mitä se on. Pääsee treenaamaan ja tutustumaan ihmisiin, jotka ovat olleet alalla kauan. Pääsee myös oikeasti tekemään ja kehittämään omaa osaamista. Työnkuva muovautuu varmaan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. On mielenkiintoista nähdä, mihin oma ura ohjautuu. Minusta on myös hienoa, että tällä alalla harjoitellaan ja pidetään ammattitaitoa yllä. Kun maailma muuttuu koko ajan, tulee pysyä hereillä.

Millainen opiskelupaikka Pelastusopisto on ollut?

Aloittaessani opinnot minulle tuli melkein yllätyksenä, että täällä tarjotaan kolme ruokaa päivässä. Ruoka on ollut hyvää. Huomaa, että Pelastusopistolla on panostettu siihen, että kaikki välineet ja harjoitusalueet ovat kunnossa. Täällä panostetaan osaamiseen ja harjoitteluun. Vaatimustaso pidetään suhteellisen korkeana, jottei pääsisi työelämään siitä, mistä aita on matalin, mikä on mielestäni hyvä juttu.

Ei tarvitse olla superihminen – rohkeasti naisetkin hakemaan!

Miten päädyit hakemaan pelastajakoulutukseen? 

Erityisesti pelastajan työn merkityksellisyys puhutteli: haluan tehdä työtä, jolla tosissaan on tarkoitusta ja jossa voi oikeasti auttaa ihmisiä.

Olen aiemmin suorittanut kaksoistutkinnon (ylioppilas ja sähköasentaja), minkä jälkeen opiskelin sähkötekniikkaa AMK:ssa. Työskentelin kahdeksan vuotta vakuutusalalla ensin sähköturvallisuuden asiantuntijana ja sittemmin vahingontorjunnan asiantuntijana. Olin silloin tekemisissä myös pelastusviranomaisten kanssa esimerkiksi palotutkinnoissa ja palotarkastuksissa. Siitä minulla heräsi ajatus kouluttautua uudelleen: pääsisin katsomaan vahingontorjuntatyötä pelastusalan näkökulmasta ikään kuin toiselta puolelta.

Olin pohtinut pelastajatutkintoa jo ennen AMK-tutkintoni suorittamista, mutta en silloin ollut vielä niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että olisin voinut hakea koulutukseen. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olin ehtinyt muhitella ajatusta rauhassa pääni sisällä, ja kuntonikin riitti sisään pääsemiseen.

Millaisia opinnot ovat olleet? 

Opiskelu koronan aikana oli välillä vähän haastavaa, mutta tilanteet ja olosuhteet huomioon ottaen opiskelu onnistui kyllä jouhevasti.

Parasta opiskelussa on ehdottomasti ollut käytännönläheisyys. Erityisesti olen tykännyt harjoitusaluepäivistä ja ns. ”keikan ajoista”. Opiskelu on ollut minulle myös epämukavuusalueella olemista. Etenkin alussa jännitti, mutta mitä lähemmäs valmistumista on tullut, niin epämukavuus on hävinnyt.

Yllätyin siitä, että opinnoista jopa kolmasosa on ensihoidon opiskelua. Siellä tuli minulle paljon uutta asiaa, minulla kun ei ole minkäänlaista taustaa terveydenhuollon puolelta.

Mitä odotat työelämältä? 

Vaikea sanoa, kun en ole pelastusalan töitä vielä tehnyt. Olen kuitenkin oppinut hirveän paljon, ja uskoisin että opeista on hyötyä työelämässä.

Millainen Pelastusopisto on ollut opiskelupaikkana? 

Olen viihtynyt Pelastusopistossa hyvin. Puitteet ovat aivan erinomaiset, etenkin harjoitusalue on ainutlaatuinen paikka, ihan maailmanlaajuisestikin. On ollut hieno kokemus päästä siellä harjoittelemaan.

Tämä on hyvin yhteisöllinen koulu, käytävillä moikataan niin opettajia, rehtoria, kurssikavereita kuin muiden tutkintojen opiskelijoitakin. Se on yllättänyt positiivisessa mielessä ja on tuntunut mukavalta.

Mitä vinkkejä antaisit muille naisille, jotka miettivät pelastajaksi hakemista? 

Pääsykokeita ei kannata jännittää liikaa. Ne ei ole mahdottomat, vaan varsin mahdolliset myös naisille. Fakta on, että varmasti joutuu naisena tekemään enemmän töitä sen fyysisen puolen kanssa, mutta ei tässä tarvitse olla mikään superihminen. Liikuntatausta ja valmistautuminen riittää.

Opinnoista selviytyminenkään ei vaadi mitään supervoimia. Jos pääsykokeet pääsee läpi, niin saa kyllä tutkinnonkin suoritettua. Rohkeasti siis vain muutkin naiset hakemaan!