Opiskelijatarina – Heidi Liimatainen 5.5.2022 Ei tarvitse olla superihminen – rohkeasti naisetkin hakemaan! Miten päädyit hakemaan pelastajakoulutukseen? Erityisesti pelastajan työn merkityksellisyys puhutteli: haluan tehdä työtä, jolla tosissaan on tarkoitusta ja jossa voi oikeasti auttaa ihmisiä. Olen aiemmin suorittanut kaksoistutkinnon (ylioppilas ja sähköasentaja), minkä jälkeen opiskelin sähkötekniikkaa AMK:ssa. Työskentelin kahdeksan vuotta vakuutusalalla ensin sähköturvallisuuden asiantuntijana ja sittemmin vahingontorjunnan asiantuntijana. Olin silloin tekemisissä myös pelastusviranomaisten kanssa esimerkiksi palotutkinnoissa ja palotarkastuksissa. Siitä minulla heräsi ajatus kouluttautua uudelleen: pääsisin katsomaan vahingontorjuntatyötä pelastusalan näkökulmasta ikään kuin toiselta puolelta. Olin pohtinut pelastajatutkintoa jo ennen AMK-tutkintoni suorittamista, mutta en silloin ollut vielä niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että olisin voinut hakea koulutukseen. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olin ehtinyt muhitella ajatusta rauhassa pääni sisällä, ja kuntonikin riitti sisään pääsemiseen. Millaisia opinnot ovat olleet? Opiskelu koronan aikana oli välillä vähän haastavaa, mutta tilanteet ja olosuhteet huomioon ottaen opiskelu onnistui kyllä jouhevasti. Parasta opiskelussa on ehdottomasti ollut käytännönläheisyys. Erityisesti olen tykännyt harjoitusaluepäivistä ja ns. ”keikan ajoista”. Opiskelu on ollut minulle myös epämukavuusalueella olemista. Etenkin alussa jännitti, mutta mitä lähemmäs valmistumista on tullut, niin epämukavuus on hävinnyt. Yllätyin siitä, että opinnoista jopa kolmasosa on ensihoidon opiskelua. Siellä tuli minulle paljon uutta asiaa, minulla kun ei ole minkäänlaista taustaa terveydenhuollon puolelta. Mitä odotat työelämältä? Vaikea sanoa, kun en ole pelastusalan töitä vielä tehnyt. Olen kuitenkin oppinut hirveän paljon, ja uskoisin että opeista on hyötyä työelämässä. Millainen Pelastusopisto on ollut opiskelupaikkana? Olen viihtynyt Pelastusopistossa hyvin. Puitteet ovat aivan erinomaiset, etenkin harjoitusalue on ainutlaatuinen paikka, ihan maailmanlaajuisestikin. On ollut hieno kokemus päästä siellä harjoittelemaan. Tämä on hyvin yhteisöllinen koulu, käytävillä moikataan niin opettajia, rehtoria, kurssikavereita kuin muiden tutkintojen opiskelijoitakin. Se on yllättänyt positiivisessa mielessä ja on tuntunut mukavalta. Mitä vinkkejä antaisit muille naisille, jotka miettivät pelastajaksi hakemista? Pääsykokeita ei kannata jännittää liikaa. Ne ei ole mahdottomat, vaan varsin mahdolliset myös naisille. Fakta on, että varmasti joutuu naisena tekemään enemmän töitä sen fyysisen puolen kanssa, mutta ei tässä tarvitse olla mikään superihminen. Liikuntatausta ja valmistautuminen riittää. Opinnoista selviytyminenkään ei vaadi mitään supervoimia. Jos pääsykokeet pääsee läpi, niin saa kyllä tutkinnonkin suoritettua. Rohkeasti siis vain muutkin naiset hakemaan!
Opiskelijatarinat – Jani Hämäläinen 5.5.2022 Miten päädyit opiskelemaan hätäkeskuspäivystäjäksi? Olen reilu parikymmentä vuotta sitten valmistunut liikenneopettajaksi ja toiminut sen jälkeen ammattiliikenteen parissa kouluttajana, kuljettajana ja yrittäjänä. Kun siitä toiminnasta tuli taksilakiuudistusten myötä turhan vaikeaa ja kannattamatonta, tuli alanvaihto ajankohtaiseksi. Perhe vinkkasi minulle useampaan otteeseen, että hätäkeskuspäivystäjä olisi minulle hyvä ammatti. Uskallusta koulunpenkille lähtöön piti keräillä jonkin aikaa, kun olen ollut pitkään jo työelämässä. Kaikki on kyllä ollut plussaa sen jälkeen, kun uskalsi vain tehdä sen valinnan. Millaisia opinnot ovat olleet? Siitä on aikaa, kun minä olen itse viimeksi opiskellut. Minun aiemmat opiskelu- ja opetusvälineet olivat lähinnä ruutupaperia ja piirtoheitinkalvoja. Kaikki on siis muuttunut aika paljon jo ihan opiskeluteknisesti. Minun piti opetella opiskelemaan uudelleen ja uudella tavalla. Nopeasti sain kuitenkin jutun juonesta kiinni. Koen, että opinnot ovat vastanneet hyvin niihin tarpeisiin, mitä työelämässä tulee eteen. Olen harjoittelussa pärjännyt hyvin niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka olen opinnoista saanut. Toki eihän kaikkia mahdollisia tilanteita pystytä harjoittelemaan ja simuloimaan, kun hätätilanteita on niin monenlaisia. Tietoa koulutuksen aikana on tarjolla ihan mahdottomasti. Riippuu itsestä ja etenkin omasta asenteesta, miten oppimismahdollisuuksia sitten osaa hyödyntää. Millainen kokemus harjoittelu on ollut? Alkuun tosi jännittävä. Simulaatioissa on toki harjoiteltu tosi paljon, ja osaaminen on varmasti sillä tasolla, kuin sen tällä hetkellä pitääkin olla. Mutta kun ensimmäistä kertaa istuu päivystäjän paikalle, ei voi tietää, millainen tilanne linjan toisessa päässä on. Se voi olla maan ja taivaan väliltä. Kaikki on aitoa: ihmiset ovat oikeita, hätä on oikea, kentällä olevat yksiköt, joille tietoa välitetään, ovat oikeita. Se oli hirveän kuumottava paikka alkuun. Toisaalta se jännitys kaikkosi nopeasti, kun tajusi, että niillä tiedoilla ja taidoilla pärjää, mitä on opinnoista saanut. Ja toisaalta siellä ollaan edelleen harjoittelemassa, ja ohjaajan tuki on siinä kirjaimellisesti käden ulottuvilla. Tätä kirjoitusta tehdessä harjoittelujakso on vielä kesken mutta jo nyt tietää, että kokonaisuutena harjoittelu on ollut kyllä tosi opettavainen reissu, ja se on syventänyt näitä kurssilla käytyjä asioita paljon. Valmista ei kyllä tule tällä reissulla vielä, harjoiteltavaa jää varmasti vielä loppuopintoihin ja työelämään. Mitä odotat työelämältä? Työpaikka valmistumisen jälkeen on sinällään varma, mutta se ei välttämättä löydy aluksi siltä paikkakunnalta, mistä haluaisi. Olen opintojen aikana kiertänyt ympäri Suomea, tavoitteena tutustua eri toimintaympäristöihin ja hätäkeskuksiin monipuolisesti. Tein orientoivan harjoittelun Porissa, olin kesätöissä ilmoitinlaitetestaajana Keravan hätäkeskuksessa ja nyt tämän pidemmän harjoittelujakson olen suorittanut Oulussa. Tutustumisen kenttätoimintaan tein ensihoidon ja pelastustoimen osalta Helsingissä sekä poliisin mukana Rovaniemellä. Aluksi varmasti pitää opetella ihan sitä perustyötä, mutta minua kiinnostaa kyllä kehittää ammattitaitoa edelleen monipuolisempiin tehtäviin ja mahdollisesti päästä ohjaamaan tuleviakin päivystäjiä. Kun opettelee uutta, niin oma ymmärrys ja osaaminen syvenee ihan niistä perusasioista. Toisaalta toisia ohjatessa ja opettaessa oppii itsekin aina jotain uutta. Millainen opiskelupaikka Pelastusopisto on ollut? No kyllähän täällä opiskelu poikkeaa ”normaalista” jonkin verran, kun täällä muun muassa kuljetaan virkapuvuissa. Aikatauluista puuttuu se “akateeminen vartti” eli oppitunnit alkavat viikkojärjestäjän ilmoituksella opettajalle juuri sillä kellonlyömällä, kun on merkitty. Käytävillä liikkuu tulevia pelastusalan ammattilaisia ja vaikka meininki tuntuu alkuun vähintäänkin puolisotilaalliselta, täällä tavallaan hioudutaan jo tulevaan työhön; olemme kaikki samalla puolella, kun täältä valmistumme. Opettelemme toimimaan järjestelmällisesti ennalta tehtyjen suunnitelmien sekä lakien, asetusten, määräysten ja ohjeiden mukaan siten että jokainen osaa ja hallitsee oman tehtävänsä auttamisen ketjussa, jotta hädässä olevat kansalaiset saavat apua mahdollisimman nopeasti, luotettavasti ja ammattitaitoisesti. Sen huomaa, että tänne tullaan aika tiukan valintaprosessin läpi. Porukka on tosi motivoitunutta ja vaikka ollaan aika eri-ikäisiä, niin ollaan kuitenkin tosi samanhenkisiä. Kurssin tuki on ollut kyllä ihan korvaamatonta, meillä on ollut todella hyvä yhteishenki. Ryhmätyöt sujuu kaikkien kanssa, ja me ollaan vietetty aika paljon vapaa-aikaakin yhdessä. Kavereita jää varmasti myös opiskelujen jälkeiselle ajalle. Jani Hämäläinen, hätäkeskuspäivystäjäkurssi 38