Viime vuonna käytiin Pelastusopiston historian ensimmäiset yhteistoimintaneuvottelut. Niihin meidät pakotti tuottavuusohjelma, jonka avulla pyritään tasapainottamaan tuskallisen vaikeaa valtiontalouden tilaa. Vaikka sisäministeriön hallinnonalalle jyvitettiinkin muita pienemmät säästöprosentit, prosenttien muuttuminen euromääriksi veti ilmeet vakaviksi. Ilmeitä ei yhtään kirkastanut se, että toimijat, joilta ostamme palveluita, nostivat hintoja saadakseen omasta koneestaan enemmän tuottavuutta irti.
Kun neuvottelujen tulokset ja tuottavuusohjelma julkistettiin, usealta eri taholta kysyttiin, onko Pelastusopistolla yhtään mietitty, mitä säästöt eli käytännössä toiminnan leikkaukset vaikuttavat. Kyllä on mietitty! Palautteen henki on ollut se, että toki säästää täytyy, mutta nyt säästätte väärästä paikasta. Kukaan ei ole toistaiseksi kertonut, missä olisi se oikea säästökohde.
Pelastusopiston tuottavuusohjelma on osana Pelastusopiston ja sisäministeriön pelastusosaston eli tulosohjaajamme kanssa tehtyä tulossopimusta. Jokainen rivi tuottavuusohjelmassa on läpikäyty tulosohjaajan kanssa perustellen ja keskustellen säästöjen vaikutuksista. Tuottavuusohjelma on päivittyvä asiakirja, jota muokataan, jos ja kun rahoitus muuttuu suuntaan tai toiseen. Jokainen pitämättä jäävä koulutus, jokainen siirrettävä investointi, jokainen tekemättä jäävä remontti, kaikki nämä ovat edessämme tulevaisuudessa. Investointi- ja korjausvelat ovat käsissämme korkoineen. Nyt keskitymme hallitusohjelman mukaisesti pelastajalisäykseen. Sillä seurauksella, että kun alipäällystö- ja päällystökoulutusta karsitaan määrällisesti, meillä on pian iso pula muistakin kuin pelastajista. Osassa hyvinvointialueita tämä on jo toteutunut.
Oma lukunsa on ollut keskustelu vesisukelluskursseista ja rahoituksen jakautumisesta. Me olemme joutuneet luopumaan vesisukelluskursseista niiden korkeiden kustannusten takia. Savon Sanomat on kirjoittanut asiasta kahteenkin otteeseen (17.1.2025 ja pääkirjoitus 28.1.2025). Opistolaisia ei haastateltu niitä varten. Kirjoitukset aiheuttivat jonkinasteisen myrskyn somemaailmassa. Savon Sanomia syytettiin aluepolitiikasta, mikä on varsin tuttua, aluepolitiikastahan on kyse vain kehäteitten tällä puolen. On varsin luontevaa, että jos joku ei pysty tekemään jotakin, joku muu sen sitten tekee. Tässä tapauksessa, kun Pelastusopisto ei järjestä vesisukelluskursseja, pelastuslaitokset järjestävät niitä itse. Ehkä kuitenkin voisi miettiä rahoitusta. Pelastuslaitokset hyvinvointialueina toimivat valtion rahoittamina ja niin toimii tietysti valtiollinen ja valtakunnallinen Pelastusopistokin. Onko järkevää, että valtion rahaa käytetään pelastuslaitoksissa tämän tyyppiseen koulutukseen? Kun jokin aika sitten selvitimme erilaisia vesisukelluskurssin toteutusvaihtoehtoja, lähestyimme myös Rajavartiolaitosta mahdollisena yhteistyökumppanina. Taisimme koputella väärällä ovella, koska emme saaneet yhteistyötä aikaiseksi, mutta Helsingin kaupungin pelastuslaitokselle se onnistui. Hyvä kuitenkin, että kaivattuja vesisukeltajia saatiin, tulivat ihan varmasti tarpeeseen.
Rahoituksen jakautuminen kahden oppilaitoksen kesken kieltämättä aiheuttaa pohdintoja. Molemmille oppilaitoksille on osoitettu 500 000 euroa pelastajalisäyksen vaatimiin kalusto-, laite- ja välinehankintoihin. Epäoikeudenmukaisuuden kokemusta synnyttää se, että Pelastusopistolla aloittaa vuodessa 240 uutta pelastajaopiskelijaa, kun Helsingin pelastuskoulun vastaava opiskelijamäärä on 38. Per opiskelija puhutaan aivan erilaisesta summasta.
Ymmärrän, että jokainen kantaa huolta omasta tontistaan – ihan niin kuin minäkin Pelastusopistosta. Ymmärrys alkaa murentua siinä kohtaa, kun säästöistämme tehdään kanteluita ja valituksia – ajan henkeen kuuluen siten, ettei asiasta ole käyty keskustelua meidän kanssamme. Lisäksi hyvinvointialueet seuraavat tarkasti säästötoimiemme vaikutuksia. Hyvä niin, mutta toivonpa, että seuranta ja sen tulokset muuttuvat jossakin kohden resurssiksi.
Pelastusopisto tekee sen, mitä meille osoitetulla rahoituksella on mahdollista tehdä. Olemme arvioineet ja jatkossa arvioimme entistäkin uutterammin toimintaamme ja toteutustapojamme: mitä voimme tehdä tuottavammin ja tehokkaammin tuottaaksemme pelastustoimelle ja Hätäkeskuslaitokselle niin määrällisesti kuin laadullisesti soveliasta väkeä. Siitä huolimatta minulla on aavistus, että palautteena on tulevaisuudessakin ”väärin säästetty”.
Mervi Parviainen
rehtori
