Pelastustoimen päällä on aktiivisen toimijan viitta: ihmisten mielikuvat pelastustoimesta liittyvät siihen, että paikallinen pelastuslaitos rientää auttamaan onnettomuustilanteissa, kuten tulipalon tai tieliikenneonnettomuuden kohdatessa. Kyselytutkimustenkin mukaan pelastustoimeen luotetaan vahvasti vuodesta toiseen.

Vähemmälle huomiolle jää usein kuitenkin pelastustoimen rooli onnettomuuksien ehkäisyssä, kuten vaikkapa nuorten turvallisuuskoulutuksessa. Turvallisuuskoulutuksella vahvistetaan meidän jokaisen tavallisen tallaajan turvallisuustietoja, -taitoja sekä asenteita, jotta meillä olisi arjessamme valmius toimia niin ennaltaehkäisevästi kuin uhkaavien tilanteiden realisoituessa. Pelastustoimen rooli muun muassa näiden kansalaistaitojen kouluttajana jäänee usein ihmisten mielissä pelastustoiminnan jalkoihin.

Pelastustoimi paitsi toimii, myös tukee kansalaisten valmiuksia toimia itse

Turvallisuuden ylläpitämistä ei voi ulkoistaa yksittäisille turvallisuustoimijoille tai pitää erillisesti toteuttavana osa-alueena. Jokainen ylläpitää turvallisuutta päivittäisessä arkielämässään – aivan, kuten ylläpidämme jokainen omaa hyvinvointiamme pyrkimällä terveellisiin elintapoihin. Pelastustoimi kuitenkin nähdään usein erillisenä osasena paitsi ihmisten arjesta, myös kunnan muista hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävistä toiminnoista. Tämä on harmillista, koska pelastustoimen ennaltaehkäisevä toiminta tähtää aivan samaan kuin esimerkiksi sosiaalityön tai terveyden edistämisen kärjistetty tavoite: tehdä ammattilainen tarpeettomaksi vahvistamalla kansalaisten omaa toimijuutta terveellisen, mielekkään ja turvallisen arjen rakentamisessa.

Voiko siis pelastuslaitoksen toimijuutta korostava viitta peittää alleen ennaltaehkäisevän toiminnan merkityksen? Entä, voiko pelastustoimeen kohdistuvaan korkeaan luottamukseen sisältyä oletus kansalaisten omien turvallisuustaitojen roolin pienenemisestä? Sotilasprofessori (evp.) Mika Hyytiäinen on aikoinaan lausunut, että ihmisiä on helpompi puolustaa, jos ihmiset puolustavat itseään. Sama pätee pelastustoimeen. Lopputuloksen kannalta on usein erittäin merkityksellistä, onko alkusammutustoimet tai hätäensiapu aloitettu jo, ennen kuin pelastajat pääsevät paikalle.

Arjen turvallisuuden ja kansallisen kokonaisturvallisuuden kannalta ratkaisevin asia lepääkin ennen kaikkea niillä otsikoiden ulottumattomiin jäävillä jokapäiväisillä toimilla normaalin arjen sujuvuuden ja turvallisuuden edistämiseksi. Erik Hollnagel onkin esittänyt, että turvallisuus rinnastetaan liialti onnettomuuksiin, vaikka turvallisuutta toteutetaan alati onnistuneesti: turvallisuudessa on onnistuttu erityisesti silloin, kun mitään ei näytä tapahtuvan.

Tarvitsemme tietoa turvallisuuskoulutuksen vaikuttavuudesta

Tiedämme, että oman perheen turvallisuus on ihmisille tärkeimpiä arvoja vuodesta toiseen. Tiedämme myös, että onnettomuuden kohdatessa toiminta voi pelastaa henkiä. Niin ikään tiedämme, että pelastuslaitos ei ehdi paikalle heti hälytyksen saatuaan, edes kaupungissa. Näin ollen turvallisuustaitoja vahvistavalle koulutukselle on yhteiskunnassamme kiistaton paikka, oikeutus ja tilaus. Mitä emme kuitenkaan tiedä on se, miten vaikuttavaa turvallisuuskoulutus nykyisellään on. Kuten edellä mainittiin, turvallisuus uppoutuu arkielämän toimintoihin ja sen ylläpitäminen on tiedostavaa ja tiedostamatonta toimintaa. Turvallisuustaidot muotoutuvat historiallisesti kunkin yksilön omassa lähi- ja laajemmassa kontekstissa. Vaikutusten kartoittaminen ja vaikuttavimpien toimintamallien esiin tuominen onkin erittäin haastavaa. Ennaltaehkäisevän toiminnan vaikuttavuus on kuin musta laatikko: on pureuduttava muun muassa siihen, mitä koulutuksen myötä tapahtuu, tai pitäisi tapahtua, että ”mitään ei tapahtuisi”.

Lisätäksemme ymmärrystämme turvallisuuskoulutuksen vaikuttavuudesta ja onnettomuuksia ennaltaehkäisevän työn merkityksestä yhteiskunnassa, olemme Pelastusopistolla käynnistäneet Palosuojelurahaston rahoittaman hankkeen NouHätä!-pelastustaitokampanjan vaikuttavuuden tutkimiseksi. Kampanja tarjoaa erinomaisen alustan turvallisuuskoulutuksen vaikutuksien kartoittamiselle, sillä kahdeksasluokkalaisille suunnattu kampanja on toiminut jo 25 vuoden ajan ja tavoittaa yli 70 % kaikista Suomen yläkouluista.

Teemme ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä näkyväksi hankkeessamme

Tutkimuksessamme nostamme esiin useita pelastustoimeen liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä. Yhtäältä tartumme vallalla olevaan vaikutusten osoittamisen vaateeseen pelastustoimessa sekä teemme näkyväksi pelastustoimen ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä. Toisaalta pohdimme yksilöiden oman toimijuuden edellytyksiä turvallisuutensa vahvistamiseksi sekä teemme näkyväksi pelastustoimen yhtymäkohtia muihin kunnallisiin toimijoihin.

Turvallisuutta lisäävä ja onnettomuuksia ehkäisevä toiminta vaikuttaa pitävän sisällään aivan samoja toimintamekanismeja kuin esimerkiksi hyvinvointialuevalmistelussa runsaasti huomiota saanut terveyden edistäminen. Tutkimukset osoittavatkin, että turvallisuuden tunne on olennainen osa ihmisen hyvinvoinnin rakentumisessa. Turvallisuus on perusta, jonka päälle rakennetaan, mutta samalla jotakin niin tuttua ja arkista, että sen merkityksellisyys konkretisoituu usein vasta uhkaavissa tilanteissa. Tavoitteenamme tulevaisuudessa täytyykin olla, että panostamme turvalliseen arkeen yhtä lailla kuin terveelliseenkin arkeen – niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin.

Pelastusopiston TKI-palveluiden hallinnoimassa ViVaPe-hankkeessa järjestettiin marraskuussa 2021 mediayhteistyön kyselytunti Pelastustieto-lehden kanssa. Tilaisuus oli oiva tapa vaihtaa näkemyksiä alan media-asiantuntijoiden ja muiden viestijöiden välillä. Keskustelussa nousi esiin muutamia tärkeitä ajatuksia paitsi mediatiedottamisesta, myös organisaatioviestinnästä yleisesti.

Tavoitteet ja kohderyhmät viestinnän lähtökohta

Viestinnän a ja o ovat tavoite ja kohderyhmä(t). Viestinnän muoto ja sävy ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, kenelle viestitään ja mitä viestillä on tarkoitus saada aikaan. Tämä koskee niin media-artikkeleita kuin somepostauksiakin.

Kiinnostavimmat ja suosituimmat pelastusalaan liittyvät aiheet kertovat pelastajien jokapäiväisistä, tutuista tehtävistä. Tarinat kalustosta, henkilöstöstä ja pelastustilanteista ovat vetäviä, niin perinteisessä mediassa kuin somessa. On helpompi viestiä ihmisen kokoisista aiheista tai tarinoista kuin esimerkiksi hallinnollisista uudistuksista – ne kun harvoin ovat valmiiksi laajalle yleisölle ymmärrettäviä. Viestin muovaaminen ymmärrettäväksi vaatii kohderyhmän tuntemista ja aiheeseen perehtymistä. Joskus ratkaisu tiedon tehokkaaseen välittämiseen onkin tiedon esittäminen uudella tavalla, esimerkiksi huumoria hyödyntäen.

Pelastusalan viestintä on lakisääteinen velvoite, mutta myös joukkuepeliä

Pelastusalan viestintä on yhteispeliä. Pelastuslaki edellyttää, että pelastustoimi kertoo onnettomuuksista ja tekee ennalta ehkäisevää turvallisuusviestintää. Lisäksi jokaista viranomaista sitoo viestintävelvoite: kansalaisilla on oikeus saada tietoa viranomaisten toiminnasta sekä sen tekemistä, kansalaisten elämään vaikuttavista päätöksistä.

Nykypäivänä on kuitenkin lakisääteisten velvoitteiden lisäksi yhä tärkeämpää panostaa monipuoliseen ja tasavertaiseen viestintään. Suomessa luottamus viranomaisiin ja pelastusalaan on korkea, mutta luottamuksen ylläpitäminen vaatii pelastusalaltakin yhä aktiivisempaa ja avoimempaa viestintää, läpinäkyvyyttä ja läsnäoloa niissä erilaisissa kanavissa, joissa kohderyhmät ovat. Samalla pelastusalan tavallisista, mutta mielenkiintoisista ja monipuolisista työtehtävistä viestiminen kansalaisille esimerkiksi somen kautta lisää yleisön kiinnostusta. Avoin ja helposti lähestyttävä, selkeä ja ymmärrettävä julkishallinnon viestintä eri kanavissa vahvistaa luottamusta viranomaisiin.

Rohkeasti omasta arjesta viestimään

Pelastusalan ammattilaisten ja vapaaehtoistoimijoiden työ kiinnostaa monenlaisia yleisöjä. Kansalaisilla on yleensä jonkinlainen mielikuva tai käsitys ensihoitajien, palotarkastajien ja pelastajien työtehtävistä. Koska todellisuuskin on toimintaa täynnä ja joskus dramaattista, on pelastusalan työtä mahdollista tarinallistaa medialle ja somelle. Millaista on sammuttaa erilaisia paloja ja pelastaa ihmisiä tai eläimiä vaihtelevista olosuhteista? Miten kansalaisten turvallisuustietoisuutta lisätään ja asenteisiin vaikutetaan? Entä millaisia onnistumisen kokemuksia pelastusalan toimija saa viranomaisyhteistyöstä?

Kehotan jokaista pelastajaa miettimään, kuinka kertoisi työstään laajalle yleisölle. Millaisia kertomuksia työstä nousee, ja millaisia kiinnostavia tapahtumia työhön liittyy? Juttujen kertomisesta saa hyviä aineksia alan viestintään, kun siihen liittää esimerkiksi kuvamateriaalia.

Omasta työstä viestiminen muistuttaa kansalaisia pelastusalan olemassaolosta ja alan monipuolisuudesta. Lisäksi viestintä on perusedellytys toiminnan jatkuvuuteen: omasta työstä viestiminen tukee tavoitteita ja pitää aina ajankohtaisia pelastusalan resurssikysymyksiä päättäjien tietoisuudessa.

Iida Silfverhuth
Tutkimusapulainen, ViVaPe-hanke