Vietimme tänä keväänä 2025 pelastajakurssien P127 ja P128 valmistujaisia. Samaan aikaan tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Pelastusopistolla pelastustoiminnan opettajana toiminut Juha Höök valmistui pelastajakurssilta P7. Kysyimme Juhalta mietteitä aiheesta hänen viimeisellä työviikollaan. Määräaikainen työ päättyi toukokuun lopussa.

– Aloitin opinnot vuonna 1994, ja samana vuonna pääsin ensimmäisen kerran töihin palokuntaan. Valmistumisen jälkeen toimin palomies-sairaankuljettajana Etelä-Suomessa. Työn ohessa suoritin terveydenhuoltoalan ammattitutkinnon ensihoidosta. Vuosina 2000–2001 työskentelin sotilaspalokunnassa Kosovossa, ja vuonna 2002 aloitin AMKN2-päällystökurssilla Pelastusopistolla. Tästä valmistumisesta tulee nyt tasan 20 vuotta, Juha muistelee.

Pelastusopiston harjoittelujakso avasi tien opettajan uralle

Juha asui Kuopiossa päällystökurssin aikaan, ja hän päätti kysyä Pelastusopistolta harjoittelujaksoa. Paikka avautui ja opettajan työ vei mennessään.

– Opettajan työ maistui ja työpanokseeni oltiin tyytyväisiä, niin siinä menikin opetustehtävissä vuoteen 2009 asti.

Perhesyyt veivät sittemmin takaisin Etelä-Suomeen kotiseuduille. Oltuaan Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella paloesimiehen tehtävissä ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella palomestarina, avautui uusi mahdollisuus opettajan tehtäviin savusukelluksen vastuuopettajan sijaisena.

– Edellisestä opettajan pestistä jäi kipinä palamaan. Ajattelin tulevani uudestaan opistolle töihin, kun se on mahdollista. Nimenomaan työn luonteen takia ja sen, että se opettaa paljon ammatillisesti.

Opetustyö mahdollistaa kahdensuuntaisen oppimisen

Työnkuva on ollut Juhalle melko tuttu aiemman kokemuksen myötä, mutta järjestelmät ovat vuosien kuluessa muuttuneet.

– Opetustyöhön on tullut mukaan erilaisia tietoteknisiä ohjelmia ja simulaattoreita, on otettu tekoälyä avuksi, VR-laseja ja muita riippuen opetettavasta aihealueesta.

Erityisesti Juha on pitänyt siitä, että opettajan työssä on voinut hyödyntää omaa työkokemusta. Lisäksi oppimista tapahtuu kahteen suuntaan.

– Kaikkia niitä vivahteita, missä olen ollut työurani aikana, pystyn hyödyntämään opettajan työssä. Voin välittää kokemuspohjaista tietoa opiskelijoille ja tuoda myös opettajakollegoille tuulahduksen nykyisestä kenttätyöstä. Samalla voin itse päivittää ammatillista osaamistani ja siirtää uutta tietoa kentälle, kun palaan palomestarin virkaan.

Pelastusalan operatiivinen työ opitaan tekemällä. Peruskoulutuksessa luodaan pohja, jonka ympärille lähdetään rakentamaan omaa ammatti-identiteettiä ja -taitoa. Juha peräänkuuluttaa kuitenkin osaamisen päivittämisen puolesta.

– Olen sitä koulukuntaa, joka puhuu sen puolesta, että operatiivisen henkilöstön olisi käytävä säännöllisesti päivittämässä osaamistaan, esimerkiksi opintojen muodossa. Myös tämän kaltaiset opettajan tehtävät ovat loistava mahdollisuus siihen. Samaan hengenvetoon totean, että tietojen päivittäminen on paikallaan myös operatiivista kenttää opettaville opettajille aika-ajoin.

Opettajan työssä on mahdollisuus vaikuttaa valtakunnallisesti

Erityisen hienoksi Juha on kokenut sen, että opettajan työssä on päässyt mukaan kehittämään pelastusalaa eteenpäin.

– Olen ollut urani aikana vähän sellainen työturvallisuuden äänitorvi. Aiemmin opettajana toimiessani pääsin tekemään muun muassa useamman pelastusalalla käytössä olevan julkaisun. Pääsin myös osallistumaan hankkeeseen, jossa kartoitettiin pelastusalan työturvallisuuden tilaa uhkatilanteiden osalta.

– Nykyisen sijaisuuteni aikana saimme käyntiin pelastajille suunnatun opetuspaketin väkivallan uhkatilanteisiin. Opetus saatiin mukaan myös opetussuunnitelmiin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten opettajan työssä pääsee mukaan kehittämään ja innovoimaan pelastusalan työtä, Juha lisää.

Pelastustoiminnan tiimissä puhalletaan yhteen hiileen

Pelastustoiminnan vastuualueeseen PETOVA kuuluu kaksi tiimiä, sammutus- ja pelastustoiminta. Yhteistyö tiimien kesken sujuu jouhevasti.

– Jokaiselta vastuualueelta ja opintojaksolta löytyy vastuuopettajat, mutta muuten työtä tehdään sujuvasti ristiin. Kaiken kaikkiaan tiimissä vallitsee oikein hyvä yhteen hiileen puhaltamisen henki. Aina saa apua ja neuvoja, mikäli niitä tarvitsee.

– Opetuksen ulkopuolinen työ on ollut melko vapaasti itse suunniteltavissa ja se on mahdollistanut myös etätyön opetuksen valmistelun ja suunnittelun osalta, Juha lisää.

Juha haluaa nostaa esiin tiiminsä ja Pelastusopiston panostuksen työturvallisuuteen.

– Tämä konkretisoituu suojavarusteissa ja altistumisen ehkäisyssä. Täällä toimitaan edelläkävijänä savusukeltavien opettajien biomonitoroinnin ja työterveyshuollon osalta.

Työrytmissä ja kuormittavuudessa eroa pelastuslaitoksen virkaan

Pelastuslaitoksella työskennellään vuorokausi kerrallaan minuutin hälytysvalmiudessa. Kenttätyössä myös henkinen rasitus on toisenlaista.

– Operatiivisessa työssä on aina kyseessä tositilanne, siksi työ rasittaa henkisesti eri tavoin.

Vastuissa on myös tehtävien välillä eroja.

– Palomestarina sinulla on vastuullasi työvuoron henkilöstö. Opettajana vastuullasi on opiskelijat, jotka muodostavat kauttasi kuvan pelastusalasta sekä oppivat ensimmäiset tavat ja työtehtävät.

Kesän tullen paluu pelastuslaitokselle

Määräaikainen 10 kuukauden sijaisuus tuli toukokuussa päätökseen. Voisiko Juha työskennellä Pelastusopistolla tulevaisuudessa vielä kolmannenkin kerran?

– Olen viihtynyt opettajan tehtävässä molempien pestien aikana, joten vanhan viidakon sanonnan mukaan ”koskaan ei kannata sanoa ei koskaan”, Juha hymyilee.

Hätäkeskustiimin vanhemman opettajan Timo Laatikaisen työt ovat lähteneet vuodenvaihteen jälkeen perusrytmillä käyntiin. Tästä lukukaudesta omanlaisensa tekee se, että nyt opintonsa aloitti kaksikielinen hätäkeskuspäivystäjäkurssi.

– Se aiheuttaa tiettyjä järjestelyjä, mutta muuten lähtee normaalirataa pyörimään tämäkin lukukausi, Laatikainen kertoo.

Syyslukukauden valmistujaisjuhlissa Pelastusopiston Oppilasyhdistys valitsi Laatikaisen vuoden 2023 opettajaksi kiitokseksi erinomaisesta työstä ja panostuksesta oppilaiden hyväksi. Oppilasyhdistyksen mukaan Timo on loistava opettaja ja huikea persoona. Tunnit ovat mielenkiintoisia, ja Timo saa opiskelijat aina hyvälle tuulelle. Palkinnon saaminen yllätti Laatikaisen.

– Se hämmästytti minut suuresti, mutta tietysti arvostan tätä opiskelijoilta tullutta palautetta. Se on yksi isoimmista tunnustuksista, minkä opettaja voi työstään saada.

Uusia oppeja ja alan kehitystä

Opettajavuosien aikana Laatikainen kertoo harjaantuneensa toimimaan ihmisten kanssa opetustehtävissä. Vuodet ovat myös opettaneet monia uusia asioita, ja on päässyt näkemään alan kehityksen.

– Tulin Pelastusopistolle vuoden 2005 loppupuolella määräaikaiseksi opettajaksi. Siitä lähtien olen ollut opettajana, tällä hetkellä vanhemman opettajan virassa.

– Olen nähnyt tämän kehittyvän hätäkeskustoimintaympäristön, kehittyvät tehtävänkäsittelyohjeistukset, tietojärjestelmäuudistukset ja tällaiset asiat. Samoin moniviranomaistoiminnan kehittyminen on ollut yksi iso asia, Laatikainen lisää.

Korona-aika muovasi myös opetusmenetelmiä.

– Korona-aika opetti tällaisen ”vanhan opettajan” uusille opetus- ja oppimismenetelmille, eli tuli etäopetus ja itsenäisen oppimisen materiaalin laatiminen.

Opetustyössä Laatikaisen mielestä parasta on motivoituneet opiskelijat ja se, kun huomaa opiskelijoiden omaksuneen läpikäydyt asiat. Myös työyhteisön merkitys on iso.

–  Meillä tutkinnosta riippumatta porukka on motivoitunutta ja aiheesta kiinnostunutta. Sitten on myös erittäin hyvä työyhteisö. Pelastusopistolla on hyvä henki, ja omassa opetuksessani olen saanut tehdä yhteistyötä useamman tiimin kanssa.

Selkeä päämäärä ja rento ilmapiiri oppimisessa

Motivoituneisuuden lisäksi Laatikainen kuvailee Pelastusopiston opiskelijoita aiheeseen paneutuviksi.

– Heidän kanssaan on mukava tehdä yhteistyötä. Meillä on selkeä päämäärä oppimisessa, mutta silti rento ilmapiiri oppimistilanteissa. Opiskelijat ovat opettajia haastavia ja keskustelevaa, mukavaa porukkaa.

Laatikainen toivottaa opiskelijoille opiskelun iloa ja menestystä opintoihin.

– Mukavaa ja rentoa mutta kuitenkin päättäväistä opiskelua, tsemppiä siihen ja hyvää vuoden jatkoa! Tehdään hyvää yhteistyötä, ja haastakaa edelleenkin opettajia.

Onnettomuuksien ehkäisyn ja siviilivalmiuden tiimi huolehtii nimensä mukaisesti ajasta ennen kuin onnettomuus tapahtuu. Erilaiset palotekniset laitteistot, kuten automaattiset paloilmoitin- ja sammutusjärjestelmät, rakenteellisen paloturvallisuuden periaatteet sekä valvonta osana pelastuslaitosten toimintaa ovat koulutuksen keskiössä.

Pelastusopistolla kaksi vuotta töissä ollut opettaja Samuli Kräkin huolehtii turvallisuusviestinnän sekä paloturvallisuustekniikan perusteiden opettamisesta. Turvallisuusviestinnän osalta iso kokonaisuus on peruskoulun kahdeksasluokkalaisille järjestettävä valtakunnallinen NouHätä!-pelastustaitokampanja, jonka loppukilpailun järjestämisestä vastaa Pelastusopiston AMK-opiskelijat.

– Paloturvallisuustekniikan perusteissa tutkimme oletettuun palonkehitykseen perustuvaa suunnittelua, tarkastelemme, miten se eroaa taulukkomitoituksesta ja millaisia yhtymäkohtia niistä löytyy. Toisaalta tiimissämme opetetaan myös valvontaa eli miten palotarkastuksia tehdään, Samuli kertoo.

Monipuoliset harjoitusympäristöt

Pelastusopistolla on varsin laajat harjoitusympäristöt. Paloteknisiä laitteistoja löytyy luokista sekä kampusalueelta useampia, ja harjoitusalueella sijaitseva paloteatteri on eräs Samulin lempipaikoista. Opetustila on auditoriomainen sisältäen erillisen polttotilan, johon pystytään rakentamaan erilaisia palotilanteita ja seuraamaan, miten ne kehittyvät sekä sammuvat joko ihmisen tai automatiikan hoitamana.

– Tämän työn merkitys tulee varmasti siitä, että teemme aidosti yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Koulutamme pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan ammattilaisia. Minulle hyvin tärkeää on, että työssä pystyy haastamaan itseään. Opetustyö on palkitsevaa, ei ole valmista sapluunaa, miten asiat tulee tehdä, vaan sen saa itse luoda. Toisaalta taas palaute on aika välitöntä, että toimiiko se oma opetusratkaisu, Samuli pohtii.

Aiemmin Samuli on ollut töissä paloteknistä suunnittelutyötä tekevässä suunnittelutoimistossa sekä peruskoulussa opettajana ja opinto-ohjaajana. Molemmista ammateista hän kokee olleen hyötyä Pelastusopiston opettajauralla.

– Työskentely täällä on varsin monipuolista. Voi olla toimistopäiviä, luokkaopetuspäiviä tai voimme olla Korvaharjun harjoitusalueella tekemässä mitä moninaisimpia paloturvallisuuteen liittyviä asioita. Opetusta on täällä noin 50–60 % työajasta. Loppuaika on opetuksen kehittämistyötä, erilaisissa hankkeissa mukana oloa, oman substanssiosaamisen kehittämistä ja niin edelleen, Samuli summaa.

Toiveena monipuolisilla taustoilla olevia henkilöitä

Samuli haluaisi Pelastusopistolle laajalla taustalla olevia henkilöitä, myös pelastusalan ulkopuolelta.

– Se tekisi hyvää meidän alalle isossa kuvassa. Virkoja kun aukeaa, kannattaa avoimin mielin hakea mukaan. Valintahan tapahtuu sitten sen perusteella, kuka on soveltuvin tehtävään, Samuli hymyilee.

– Pelastusopisto sopii työntekijänä sellaiselle, joka haluaa kehittää itseään sekä olla mukana kehittämässä koko pelastusalaa. Pystyn suosittelemaan Pelastusopistoa työpaikkana hyvillä mielin. Olen viihtynyt erinomaisesti ja näen itseni täällä tulevaisuudessakin töissä, Samuli päättää.

Pelastusopistolla ensihoidon koulutuksen tiimissä työskentelee opettajana Jonna Holopainen. Pääpaino Jonnan työssä on pelastajatutkinnon ensihoidon opetuksessa, mutta pieniä osa-alueita löytyy kaikista muistakin tutkintoon johtavista koulutuksista.

– Olen kyllä viihtynyt, olen nyt kolme vuotta ollut täällä töissä. Olihan tämä sellainen hyppy tuntemattomaan, kun tulin, kun en ollut aiemmin tehnyt opettajan töitä, Jonna hymyilee.

Kenttätöistä opettajaksi

Jonna on aiemmin työskennellyt ensihoidossa kentällä viitisentoista vuotta, sen jälkeen hän on työskennellyt muun muassa aluehallintovirastolla ennen Pelastusopistolle tuloa.

– Opettajakoulutuksen olen myös käynyt, mutta en ole päätoimisen opettajan töitä tehnyt ennen kuin tänne päädyin, Jonna kertoo.

Jonnan työn pääpaino on harjoituksissa. Taitopaja-tyyliset oppimiskokonaisuudet, joissa opetellaan joku uusi asia, ja harjoitukset sekä kampuksella että harjoitusalueella, ovat tyypillisimpiä. Kampuksella oleva ensihoitosimulaattoritila on yksi Jonnan tärkeimmistä opetustiloista.

– Tämä on kodinomainen tila, jossa meillä on käytössä nukke, jolle pystymme antamaan tietokoneella vaikka minkälaisia arvoja. Nukella on hengitysäänet ja tunnusteltava pulssi. Näin opiskelijoille saadaan mahdollisimman todenmukainen harjoitustilanne, Jonna kertoo.

Simulaattoritilassa pystytään myös tallentamaan harjoituksesta video, jota läpikäymällä pystytään vielä jälkikäteen pohtimaan mitä asioita on jäänyt mieleen.

Vapautta ja vastuuta

Opettajan vastuulla on se, että opiskelijat oppivat. Vapautta tulee opiskelukokonaisuuksien suunnittelujen vapaudesta. Asiat toki nojaavat valtakunnallisiin käypä hoito -suosituksiin, mutta opetuksen suunnittelun toteuttaminen, se miten asiat opetetaan, on opettajan päätettävissä ja suunniteltavissa.

– Parasta minun työssäni ovat opiskelijat ja työkaverit. Näkee, kun oppilaat oppivat ja kun ympärillä on vielä huipputiimi ammattilaisia, niin kyllähän täällä viihtyy, Jonna kiittelee.

Kehitystyötä opettamisen ohessa

Jonnan mielestä sellainen ihminen, joka tykkää haasteista, sopii Pelastusopistolle töihin. Opiskelijakunta on motivoitunutta, mutta lähtötaidoiltaan vaihtelevaa. Osa tulee suoraan toisen asteen opinnoista tai lukiosta, osalla on jo kymmenenkin vuotta kokemusta kentältä.

– Kehitysmyönteisiä ja kehityshalukkaita ihmisiä, ketkä haluavat kehittää sekä pelastustoimea että Pelastusopiston tarjoamia koulutuksia. Motivoituneita ihmisiä, sellaisia me tänne kaipaamme, Jonna summaa.

– Henkilökohtaisella tasolla ajattelen niin, että jos joku tuolla joskus pelastaa hengen minun opettamieni asioiden perusteella, niin se on aika loistava juttu. Se luo merkitystä työlle, Jonna päättää.

Kuopiossa toimiva Pelastusopisto on ainoa valtakunnallinen pelastus- ja hätäkeskusalan oppilaitos. Opistossa opetetaan sekä toista astetta että ammattikorkeakoulutasoa. Lisäksi oppilaitos toteuttaa täydennyskoulutuksia.

Pelastusopistolla erilaisissa opetustehtävissä jo 15 vuotta työskennellyt vanhempi opettaja Mika Smura on kokenut oppilaitoksella monta vaihetta opiskelijan ja työntekijän roolissa. Mika työskentelee nykyisin pelastustoiminnan johtamisen tiimissä tiiminvetäjänä ja vanhemman opettajan virassa.

– Meillä on iso ja merkittävä rooli tämän yhteiskunnan turvallisuuden rakentajana. Minun vastuullani on pelastustoiminnan johtamisen perusteet -opintojakso alipäällystölle ja pelastusalan päällystökurssille (AMK) sekä useita täydennyskoulutusvastuita. Lisäksi olen päässyt mukaan useisiin opintojaksoihin sekä pelastustoimintaa ja sen johtamista kehittäviin hankkeisiin, Mika kertoo.

Haastattelupäivänä Mika pitää yhdessä kollegansa kanssa pelastustoiminnan johtamisen osaamisen kartoitusta alipäällystöopiskelijoille. Osaamisen näytössä opiskelijat toimivat simuloidussa joukkuevasteen rakennuspalotehtävässä pelastustoiminnan johtajana. Tehtävässä arvioidaan muun muassa oppilaan kykyä ottaa alalle tyypillinen perustehtävä johtaakseen, huomioiden tarvittavat suorituskykyvaatimukset sekä sammutus- ja pelastustyön kiireelliset tehtävät.

– Parasta täällä työskentelyssä on ehdottomasti meidän opiskelijat. Meille hakee oppilaita, jotka haluavat oikeasti oppia. Motivoituneita opiskelijoita on kiva opettaa ja siinä oppii itsekin samalla, Mika hymyilee.

Kiinnostus heräsi opiskeluaikoina

– Olen itse päätynyt tänne opintojeni kautta. Kiinnostus opettajan työhön heräsi jo silloin, kun olin itse täällä opiskelijana. Pelastuslaitoksella työskentelyn aikana tein täällä jo töitä tuntiopettajana ja lyhyempiä sijaisuuksia. Nykyisessä virassani olen ollut jo kahdeksan vuoden ajan, Mika jatkaa.

Mika on aiemmin työskennellyt muun muassa paloesimiehenä Kainuun pelastuslaitoksella. Työssä karttunut substanssiosaaminen on tärkeässä osassa opettajan työssä, mutta sen lisäksi tarvitaan Mikan mukaan myös pedagogisia taitoja, jotta asiat pystyy soveltamaan opetettavan ryhmän mukaisiksi.

Opistolla aloittavat opiskelijat tulevat mukaan usein varsin erilaisilla koulutustaustoilla. Osa tulee esimerkiksi ammattioppilaitoksesta tai lukiosta, osa on saattanut olla jo kymmenkunta vuotta pelastusalan töissä, sopimuspalokunnassa ja niin edelleen. Vaihteleva lähtötaso pitää ottaa huomioon opetusta suunniteltaessa, mutta kentällä olleilta voi tulla myös paljon hyviä asioita opetukseen.

– Kyllä ne opiskelijat myös haastavat opettajaa. Asiat pitää pystyä heille perustelemaan, miksi työtehtävät tulee tietyllä tavalla tehdä, ja se on hyvä asia. Emme me ole täällä julistamassa totuuksia, vaan annamme opiskelijoille mahdollisuuden oppia, Mika pohtii.

Luottamuksellinen työilmapiiri

Mika on kokenut omassa tehtävässään kollegoiden kesken vallitsevan syvän luottamuksen ilmapiirin.

– Minulle annetaan laajojakin vastuita, esihenkilöni ja tiimikaverini sekä johto luottavat siihen, että lastu lentää ja tulosta syntyy. Varsin itsenäisesti saan omaa työtäni tehdä, Mika kiittelee.

– Olen ahkerasti vaihtanut aiemmin työpaikkoja, oikeastaan viiden vuoden välein. Nyt olen nykyisessä työssäni ollut jo kahdeksan vuoden ajan, eikä ole kertaakaan tullut sellaista tunnetta, että pitäisi lähteä pois. Päivätyöstä tykkään, sinivilkkuja ja pillikeikkaa on jo tullut nähtyä tarpeeksi, Mika päättää.