Jyrki Laakso, opettaja 24.3.2023 Tulin Pelastusopistolle opettajaksi elokuussa 2019 vuoden määräaikaisella sopimuksella. Tykkäsin työstä ja tykkään edelleen. Oli siis itsestäänselvyys, että haluan taloon jäädä, ja määräaikaisuuttani jatkettiin jälleen vuodella edeltävän loputtua. Helmikuussa 2021 sain vakituisen viran. Opettajavuosina olen oppinut – ja opin edelleen – paljon asioita ihmisen kohtaamisista: opin tutustumaan uusiin erilaisiin ihmisiin ja paljon kaikkea muuta. Tämä työ ei ole pelkkää opettamista, vaan kehittämistä yhteistyötä muiden viranomaisten ja edustajien kanssa. Työ on kauttaaltaan opettavaa ja innostavaa, parasta tietenkin oman opetusporukan touhuaminen harjoitusalueella. Yhteistyö opiskelijoiden kanssa sujuu hyvin Opetuksessa parasta on se, että saa työskennellä motivoituneiden ja opinhaluisten opiskelijoiden kanssa. Tietysti kirsikkana kakun päälle tulee se, kun huomaa päivän päätteeksi, että piru vie, oppihan menee hyvin perille. Pelastusopiston opiskelijat ovat motivoituneita ja helposti lähestyttäviä. Heidän kanssaan on helppo sopia ja käsitellä asioita, yhteistyö opiskelijoiden kanssa toimii hyvin. Opiskelijat valitsivat minut Vuoden opettajaksi 2022. Valitseminen yllätti, mutta totta kai tuntuu hyvälle, että semmoisen valinnan sai. Valinnan ovat tehneet opiskelijat, ja juuri siksi se tuntuu erityisen hyvälle. Ajatus siitä, että asioita on tullut tehtyä oikein, ja oppikin mennyt perille, vahvistuu tämän valinnan myötä.
Hätäkeskuspäivystäjän penkiltä opettajaksi 8.3.2023 ”Mitä tässä tapahtuu?” ”Mitä olen mennyt taas tekemään?” ”Mitä jos tämä ei olekaan minun juttuni?” ”Osaanko? Pysytynkö? Onko minusta tähän?” Nuo ja miljoona muuta kysymystä risteili päässäni, kun vajaa vuosi sitten kääntelin autoni keulaa kohti Kuopiota. Elämä oli pistetty taas uusiksi, ja ilmeisen voimakkaana uudet tuulet puhalsivatkin. Paria viikkoa aikaisemmin olin vastaanottanut määräaikaisen hätäkeskusopettajan viran Pelastusopistolta, ja taas pohjoisen ihmistä vietiin kohti tuntematonta. Taustalla oli silloisen työpaikkani Oulun hätäkeskuksen kahvipöytäkeskustelusta virinnyt idea hakea opettajaksi Pelastusopistolle. Viimeisenä hakupäivänä pistin hakemukseni menemään ja mietin, että ”ei se ota, jos ei annakaan”. Ei ottanut, mutta on antanut. Paljon. Ammatillinen herääminen uuteen Aikoinani valmistuin päivystäjäksi hätäkeskuspäivystäjäkurssilta numero 6. Hätäkeskuspäivystäjän työstä kokemusta ehti kertyä n. 15 vuoden ajalta ensin Jokilaaksojen hätäkeskuksesta, sittemmin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun nykyisin puoli Suomea kattavasta Oulun hätäkeskuksesta. Kokemusta karttui salin eri tehtävistä niin päivystäjän, vuoromestarin kuin ylipäivystäjänkin rooleista. Kuinka siirtyminen työelämästä opettajan rooliin on sujunut? Kulunut vuosi on ollut uskomaton oppimismatka itsellenikin. Rehellisesti voin sanoa, että olen kokenut ammatillisen heräämisen uudelleen. Joskus voi nimittäin käydä niin, että pitkän työuran aikana asioita alkaa vain tehdä, sen isommin ajattelematta, miksi tekee niin kuin tekee. Sitä ikään kuin ”kangistuu kaavoihinsa”. Ne kaavat on nyt rikottu ja uusia piirretään kovaa kyytiä. Opiskelijoiden kehittyminen ja kollegojen tuki tuottavat iloa ja kannustavat eteenpäin Opetusmetodit ovat muuttuneet 15 vuoden takaisesta melkoisesti ja muuttuvat koko ajan. Opetusta kehitetään koko ajan, kokeillaan uusia keinoja ja ollaan valmiita muuttamaan niitä, jos joku ei toimikaan. Näin ainakin meidän hätäkeskus- eli ”häke”-tiimissämme. Simulaatio-opetus on nykypäivää ja päivystäjienkin opetuksessa isossa roolissa. Siinä päivystäjien saama teoriaopetus ja käytäntö yhdistyvät, ja tekeminen konkretisoituu – mitä teen ja miksi. On ollut hienoa huomata, kuinka opiskelijoiden tietotaito ja varmuus omaa tekemistään kohtaa kasvaa opintojen edetessä. Kuinka tietynlaisesta mustavalkoisesta ajatusmallista siirrytään soveltamaan asioita tilanteen mukaan, ohjeet ja säädökset muistaen. Erityisen hienoa on ollut kokemus siitä, että on voinut ohjata ja tukea heitä tällä matkalla. On ilo olla osana häketiimiä, jonka varaukseton tuki, ohjaus ja ennen kaikkea vankkumaton ammattitaito ovat auttaneet myös itseäni kasvamaan opettajan rooliin. Ei ole nimittäin ihan helppoa ollut hypätä suoraa työelämästä liikkuvaan opetusjunaan, joka menee eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Opetustiimissä hyvä tekemisen meininki Tässä vaiheessa jo haluan esittää ison kiitoksen sekä häke-tiimille että koko työyhteisölle. Olen kokenut oloni tervetulleeksi. Häke-tiimissä on hyvä tekemisen meininki, hyvä tehdä töitä ja turvallinen olo kysyä joskus vähän hölmöjäkin kysymyksiä. On hienoa olla mukana opettamassa auttamisen ketjun ”ensimmäisiä lenkkejä”, tärkeitä toimijoita niin pelastusalalla kuin koko yhteiskunnan turvallisuutta ajatellen.
Tuplakurssin tukena opetuksessa 8.3.2023 Syksyllä 2021 alkoi ylimääräinen hätäkeskuspäivystäjäkurssi Pelastusopistolla. Normaalin kolmen yhtäaikaisen kurssin tilalla olikin neljä kurssia. Sitä varten tarvittiin hätäkeskustiimiin lisää käsiä. Olin onnekas ja tulin valituksi määräaikaiseen pestiin. Itse valmistuin hieman yli 6 vuotta sitten hätäkeskuspäivystäjäkurssilta numero 27. Siitä lähtien olen ollut töissä hätäkeskuksessa sekä Vaasassa että Oulussa. Työssäni olen oppinut laajasti eri osa-alueilta, joita hätäkeskuspäivystäjä tarvitsee osata omassa työssään. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus jakaa edes osa noista opeista tuleville kollegoille. Opiskelijoiden ahaa-elämykset ilahduttavat Olen ollut töissä Pelastusopistolla vasta hieman yli puoli vuotta. Huolimatta lyhyestä ajasta uskon, että olen pystynyt omalla osaamisellani ja tekemiselläni vaikuttamaan kohta valmistuvan hätäkeskuspäivystäjäkurssi 37 opiskelijoiden osaamiseen. Kun mietin millä tasolla osaaminen oli tullessani taloon töihin ja vertaan sitä tämänhetkiseen tilanteeseen, kun heillä on jo osaamisen arviontikin jo suoritettu, niin näen selvästi miten hieman epävarmoista mutta innokkaista päivystäjän aluista on kehittynyt jo kokonaisuuksia hahmottavia ja osaavia hätäkeskuspäivystäjiä. Opetustilanteissa minulle on itselleni olleet hienoimpia tilanteita, kun opiskelijan kanssa käydyssä oppimiskeskustelussa on itse huomannut ja analysoinut omaa tekemistään ja osaamistaan. On ollut useita tilanteita, kun selvästi näkee, että opiskelijalla lamppu syttyy ja ilme kirkastuu. Totta kai suurin osa tästä on opiskelijan itsensä tekemää työtä asian tiimoilla. Uskon kuitenkin, että pieni osa tuosta ahaa-elämyksestä on toivottavasti tullut minun tekemilläni kysymyksillä, kommenteilla, huomioilla tai sanoillani. Kollegojen ammattitaito vaikuttavaa ja vakuuttavaa Näihin aikoihin, kun tämä juttu julkaistaan, ovat ensimmäiset simulaatioharjoitukset alkaneet tuplakurssin opiskelijoille. Ollaan siis taas tilanteessa, kun aloitetaan nousujohteinen oppiminen käytännön töihin. Nyt kun itselläni on kokemusta yhdeltä kurssilta vastaavasta jaksosta, niin uskon että olen pystynyt kehittymään opettajana. Pystyn paremmin ohjaamaan, tukemaan, opastamaan opiskelijoita tulevassa tiukassa oppimisjaksossa. On ollut upeaa huomata miten ammattitaitoisesti kollegat täällä pelastusopistolla osaavat opettaa. Omassa tiimissäni, hätäkeskustiimissä, opetusta pyritään kehittämään koko ajan. Opiskelijoilta sekä yhteistyötahoilta tulevat toiveet pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Työ tuntunut merkitykselliseltä niin hätäkeskuksessa kuin opettajana Oma henkilökohtainen osaaminenkin on kehittynyt ja päivittynyt kun saamme viimeisimmät ohjeet ja tiedot Hätäkeskuslaitokselta. Tiimissä ei pelätä kokeilla uusia asioita ja jos joku tapa ei toimi, niin kokeillaan toista. Opetuksen laatu on todella korkealla ja tiedän että Hätäkeskuslaitos tulee saamaan nyt ja jatkossakin erittäin hyvät perusvalmiudet osaavat hätäkeskuspäivystäjät palvelukseensa. Työni hätäkeskuksessa oli erittäin merkityksellistä ja tuo sama merkityksellisyys on vahvasti läsnä myös nykyisessä työssäni. Tuntuu siltä, että olen itse vahvasti mukana auttamisen ketjussa. Auttamisen ketjulla tarkoitan tässä hätäkeskusta yhdessä muiden viranomaisten (ensihoito, poliisi, pelastuslaitokset ja sosiaalitoimi).
Aino Harinen, tutkija 7.3.2023 Työskentelen Pelastusopiston TKI-palveluissa viestinnän tutkijana. Tulin Pelastusopistolle ensimmäiseen viestinnän projektiini toukokuussa 2017, ja siitä lähtien olen työskennellyt TKI-palveluissa erilaisissa pelastus- ja turvallisuusalan viestintään liittyvissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Olen ollut monin tavoin mukana kehittämässä pelastusalan viestintää. Olemme hankkeissa kartoittaneet pelastuslaitosten viestinnän tilaa ja suomalaisten pelastusasenteita sekä mm. tutkineet mobiilipelien potentiaalia alakoululaisten turvallisuusosaamisen lisäämisessä. Viimeisin hankkeeni tuotti pelastus- ja turvallisuusalalle koulutusta ja työkaluja viestintään sekä tarjosi alan toimijoille mahdollisuuksia vertaisoppimiseen ja -tukeen viestinnän kysymysten ympärillä. Nyt meneillään on neljäs pelastusalan valtakunnallinen hankkeeni, jossa pureudumme yhdessä laajan sidosryhmäjoukon kanssa pelastusalan tutkimus- ja tiedeviestinnän kehittämiseen. Hanketyön lisäksi teen talossa myös jonkin verran viestinnän opetusta, ja olen muutenkin monin tavoin mukana myös Pelastusopiston yleisen ja TKI-yksikön viestinnän kehittämisessä. Parasta, kun saa oppia uutta ihan joka päivä Inspiroidun kohtaamisista ja verkostoista, vuorovaikutuksesta ja tarinoista, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta sekä kehittämisestä ja jatkuvasta oppimisesta. Olen mukavuusalueellani, kun pääsen tekemään aikatauluja, koordinoimaan ja kokoamaan joukkoja yhteisten asioiden äärelle innostumaan, keskustelemaan ja tekemään yhdessä. Parasta nykyisessä työssäni on mahdollisuus oppia uutta ihan joka päivä – niin toimialasta, viestinnästä kuin elämästä ylipäätään. Viestinnässä sydäntäni lähellä ovat erityisesti viestinnän vastuullisuuden, työyhteisöviestinnän sekä häiriötilanne- ja kriisiviestinnän teemat. Jaksan innostua viestinnän inspiroivasta maailmasta uudelleen ja uudelleen. Taustalla monipuolista työkokemusta niin julkishallinnosta, oppilaitoksista kuin järjestöistäkin Valmistuin 2003 Filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnän pääaineesta. Olen lähtöisin Joensuusta mutta peruskoulun ja lukion kävin Hangossa. Yliopisto-opinnot veivät minut Jyväskylän lisäksi vuodeksi vaihtoon Itävallan Graziin, missä opiskelin mm. kulttuurienvälistä viestintää, saksan kieltä ja kulttuuria sekä markkinointia. Valmistumisen jälkeen olen suorittanut työn ohessa mm. Johtamisen erikoisammattitutkinnon, ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot sekä Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon. Työelämässä olen tähän mennessä ollut mukana monenlaisissa asiantuntija- ja esihenkilötehtävissä eri sektoreilla – niin julkishallinnossa, oppilaitoksissa kuin järjestöissäkin. Nykyisin asun Tampereen keskustassa aviomieheni kanssa, ja työskentelen pääsääntöisesti etänä joko kotitoimistolta tai kaupunginkirjasto Metson lukusaleista käsin. Vapaa-ajan täyttävät muun muassa osallistuminen ammattijärjestötoimintaan, toimiminen vapaaehtoisena rikos- ja riita-asioiden sovittelijana sekä ulkoilu ja liikunta eri muodoissaan. Etuoikeus olla mukana tekemässä turvallista yhteiskuntaa Haasteellinen, merkityksellinen ja jatkuvia oppimisen paikkoja tarjoava asiantuntijatyö pelastusalan viestinnän tutkijana ja kehittäjänä on tällä hetkellä minulle kaikkein paras mahdollinen. Työ antaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin kohtaamisiin ja jatkuvaan itsensä haastamiseen ja sen kautta oppimiseen. Työni on pitkäjänteistä yhdessä tekemistä ja vaikuttamista, ja Pelastusopisto on työnantajana mahdollistanut esimerkiksi etätyöskentelyn sekä työajoissa joustamisen hienosti. Työssäni ovat jatkuvasti läsnä niin analyyttinen tutkimustyö, ihmisten kohtaaminen ja verkostoituminen kuin viestinnän suunnittelu, toteutus ja kehittäminen sekä projektien johtamiseen liittyvät hallinnolliset työt ja vastuut. Turvallisuuden edistäminen on perustehtävämme, myös viestinnän kehittämisessä. Se linjaa kaikkea tekemistäni ja antaa työlleni tarkoituksen. Koen, että on etuoikeus saada olla mukana tekemässä turvallisempaa yhteiskuntaa meille kaikille.