Kirjoitan blogitekstiä Pelastusopiston onnettomuuksien ehkäisyn opettajana. Kuten ehkä arvaatkin, asiantuntijuuteni on erityisesti pelastustoimessa. Pelastustoimessa työskentelyn ohella olen kouluttautunut sosiaalityöntekijäksi ja työskennellyt sosiaalitoimessa ennen Pelastusopistolla aloittamista. Vuodet sosiaalitoimessa ovat saaneet pohtimaan pelastus- ja sosiaaliviranomaisen yhteistyötä onnettomuuksien ehkäisyssä. Työelämässä olen pelastustoiminnan johtajana nähnyt vakavia seurauksia, kun paloriski-ilmoitus on jäänyt tekemättä.
Entä kotona asuvien poistumisturvallisuus?
Poistumisturvallisuusselvitykset ovat nostaneet hoitolaitosten paloturvallisuustasoa. Selvityksen lopputuloksena mahdollisesti asennettava sammutuslaitteisto ei enää näyttäydy palvelunjärjestäjille pelotteena. Hoitolaitoksissa ja asumisyksiköissä myös ylläpidetään henkilöstön toimintavalmiuksia palotilanteiden varalta säännöllisin koulutuksin.
Entisenä pelastus- ja sosiaaliviranomaisena olen alkanut kantaa huolta niistä tuentarvitsijoista, jotka eivät asu tai ole hoidossa hoitolaitoksissa. Näille ihmisille tuodaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kotiin. Jollain tapaa heikentynyt toimintakyky voi tarkoittaa, että poistuminen palotilanteessa omasta kodista ei onnistukaan riittävällä nopeudella. Asunnot eivät ole poistumisturvallisuusselvityksen laadinnan piirissä. Näin ollen niistä ei myöskään tule pelastusviranomaiselle tietoa, ellei viranomainen saa esimerkiksi paloriski-ilmoitusta. On tehtävä nykyistä enemmän töitä ilmoitusvelvollisuuden laajentamiseks
Ilmoitusvelvollisuus toimii molempiin suuntiin
Pelastusviranomainen ei puolestaan vaikuta olevan kovin tietoinen sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain sille asettamista ilmoitusvelvollisuuksista. Poliisi ja ensihoito ovat ilmoitusvelvoitteet sisäistäneet, mutta pelastuslaitoksen eivät näytä sijoittuvan ilmoittajatahotilastoissa kärkijoukkoon. Ilmoitusvelvollisuutta ei voi delegoida, vaan ilmoitus on tehtävä kaikkien viranomaisten, joille herää huoli myös moniviranomaistehtävissä.
Pelastusviranomaisen kannattaisi ryhtyä ilmoituksia tekemään, jolloin myös pelastustoimi tulisi sosiaaliviranomaisille tutummaksi yhteistyötahoksi. Tällä lailla pelastustoimi saisi vietyä viestiään paloriski-ilmoituksista sosiaalitoimeen päin. Ilmoitustoimintamallien vakiintuessa viranomaistahot tulevat toisilleen tutummaksi, jonka myötä ajattelisin, että yhteistyötä voitaisiin syventää yhteistyössä toteutettuihin asiakaskohtaamisiin.
Voisiko asiakkaan kohdata yhdessä?
Kun pohdin erityisryhmien asumisturvallisuutta, mietin, voisiko valvontakäyntiä toisinaan tehdä yhdessä sosiaalihuollon ammattihenkilön kanssa. Siellä nimittäin tehdään jopa säännöllisiä käyntejä esimerkiksi kotipalvelun asiakkaiden luokse. Pelastusviranomaisen asumisen turvallisuuteen liittyviä keskusteluja voisi olla asiakasystävällisempää käydä yhdessä tutun sosiaalihuollon ammattihenkilön kanssa. Viesti voisi tavoittaa yleisönsä tehokkaammin.
Toisaalta tällä toimintatavalla sosiaalihuollon ammattihenkilöiden kyky puuttua asumisen turvallisuuteen liittyviin asioihin asiakkaansa luona voisi kohentua, kun he saavat seurata pelastusviranomaista työssään. Tällainen toimintatapa voisi olla vaikuttamassa palokuolemien vähentymiseen.
Pelastusopisto yhteistyötä kehittämässä
Olen aloittanut uutena opettajana onnettomuuksien ehkäisyn tiimissä elokuun alussa. Pelastusopisto voisi ottaa roolia onnettomuuksien ehkäisyn viranomaisyhteistyön kehittämisessä tai jo muutamilla pelastuslaitoksilla luotujen toimintatapojen laajentamiseen koko pelastustoimen kenttään. Ehkäpä Pelastusopisto voisi kehittää aiheesta täydennyskoulutusta yhteistyössä asiaan vihkiytyneiden pelastuslaitosten kanssa.
Kirjoittaja
Riikka Soudunsaari
opettaja, Onnettomuuksien ehkäisyn tiimi
