Kolmen vuoden välein toteutettavalla Pelastusasenteet-tutkimuksella selvitetään suomalaisten asenteita pelastustointa ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta kohtaan. Samalla kartoitetaan kansalaisten turvallisuusosaamista, omatoimista varautumista sekä näkemyksiä roolistaan turvallisuuden ylläpitämisessä.

Tutkimuksen mukaan suomalaisten kokemat uhkien todennäköisyydet vaihtelevat aihealueittain. Erilaisten uhkien kohtaamisen todennäköisyys nähdään kuitenkin kokonaisuudessaan aiempaa suurempana. Positiiviset käsitykset pelastustoimesta ovat vuonna 2020 kutakuinkin samat kuin edellisen mittauksen yhteydessä 2017, mutta negatiiviset käsitykset ovat nousussa. Yhtä kaikki pelastustointa pidetään yleensä ottaen tehokkaana etenkin onnettomuustilanteissa. Yleisimmät kokemukset pelastustoimen mahdollisesta virheellisestä toiminnasta liittyvät hidastuneeseen tai viivästyneeseen vasteeseen tai palvelematta jäämisen tunteeseen.

Tärkeimmät turvallisuustarvikkeet, -laitteet ja -keinot ovat suomalaisten mielestä palovaroitin, julkinen turvallisuusviestintä sekä evakuointisuunnitelmat. Palovaroitin löytyy edelleen käytännössä kaikista kodeista. Palovaroittimien kunnon tarkistamisessa olisi kuitenkin petrattavaa.

Suomalaisten varautuminen onnettomuuksiin on kehittynyt vaihtelevasti: joditabletteja ja paristokäyttöisiä radioita omistetaan koko ajan vähemmän, kun taas ensiaputarvikkeita ja esimerkiksi sammutuspeitteitä hankitaan koteihin yhä useammin. Varsinaisia alkusammutusvälineitä löytyy suhteellisen harvoilta. Kotivara tunnetaan ja sillä varustaudutaan poikkeustilanteisiin yhä paremmin.

Miltei kaikki suomalaiset tuntevat yleisen hätänumeron. Kuitenkin vain alle kymmenesosa vastanneista kertoo osaavansa toimia oikein kuullessaan yleisen vaaramerkin.

Pelastustoimesta halutaan saada tietoa pääsääntöisesti television, viranomaisten ja sanomalehtien kautta. Eniten kaivattaisiin ohjeita onnettomuus- ja vaaratilanteisiin sekä häiriötilanteisiin varautumiseen. Vastuun lasten tapaturmaopetuksesta nähdään kuuluvan ensisijaisesti vanhemmille, mutta myös koulujen koettu merkitys turvallisuuskasvatuksessa nousee esiin aiempaa vahvemmin.

Koronapandemia heijastunee tuloksissa ainakin lisääntyneenä kiinnostuksena varautumisen teemoja kohtaan. Myös kokemukset erilaisten uhkien toteutumisen todennäköisyydestä henkilökohtaisessa elämässä ovat saattaneet lisääntyä poikkeuksellisen tilanteen myötä, toteaa tutkimuksen tekoon osallistunut Pelastusopiston erikoistutkija Alisa Puustinen.

Tutkimus toteutettiin syksyn 2020 aikana verkkokyselynä (N = 3050), ja tulokset on julkaistu Pelastusopiston julkaisusarjassa 4.5.2021. Vastaajajoukko edustaa Manner-Suomessa asuvaa 18–79-vuotiasta väestöä.

Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan täällä »

Lisätiedot: erikoistutkija Alisa Puustinen, alisa.puustinen@pelastusopisto.fi, puh. 0295453533

Pelastuslaitosten ilmoitusmenettelyjen ja yhteistyöryhmien kehittämishankkeen loppuraportti julkaistiin Pelastusopiston julkaisusarjassa 23.2.2021. Hanke toteutettiin vuosina 2019−2020. Sen päärahoittajana oli Palosuojelurahasto, ja tiiviinä yhteistyö- ja toteuttajakumppanina Poliisihallitus. Hankkeessa oli mukana n. 80 yhteyshenkilöä kaikilta pelastus- ja poliisilaitoksilta.

Hankkeen päätavoitteena oli luoda vakioitu, kirjallinen ja näin myöhemmin todennettavissa oleva menettely pelastuslain (379/2011) 41 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen. Kyseisessä pykälässä pelastusviranomaiset velvoitetaan ilmoittamaan poliisille tahallisiksi ja tuottamuksellisiksi arvioimistaan paloista, samoin kuin syttymissyyltään epäselviksi jääneistä paloista. Edelleen pelastusviranomaisen pelastuslakia valvovana viranomaisena tulee ilmoittaa myös epäillyistä pelastusrikkomuksista poliisille.

Tämän rinnalla hankkeen tavoitteena oli edistää pelastus- ja poliisilaitosten yhteistyöryhmien kehittämistä. Aiempi yhteistyö on rakentunut erityisesti pelastuslaitosten palontutkinnan ja poliisin teknisen tutkinnan välille, ja se on koettu hyväksi. Tunnistamatta on kuitenkin jäänyt potentiaali, mikä liittyy taktisen tutkinnan ja tutkinnanjohtajatason saamisesta kiinteän yhteistyön piiriin. Tästä on hankkeen aikana saatu hyviä kokemuksia mm. Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen alueilla.

Tuottamuksellisten palojen ilmoittamisen yksi ongelma on ollut puuttuva tieto tuottamuksellisten tapausten määrittelystä ja rajanvedosta erityisesti suhteessa vahinkoihin. Hankkeessa on tarjottu koulutusta tähän HTM Mari Lehtimäen Tuottamukselliset tulipalot -hankkeessa luoman tuottamuksellisuuden punnintamallin pohjalta.

Soveltamisen ongelmat ovat vähentäneet myös pelastusrikkomusten (PelL 106 §) tunnistamista ja ilmoittamista. Maarit Salosen hankkeen yhteydessä tekemä opinnäytetyö Pelastusrikkomuksen perusteet: Pelastusrikkomuksen vähäinen käyttö ja sen syyt on ensimmäinen kokonaisesitys pelastusrikkomuksen säädöshistoriasta, soveltamisesta ja sen ongelmista.

Hankkeessa yhteiskehitetty kirjallinen PelL 41 §/106 § -ilmoitusmenettely otettiin käyttöön 18 pelastuslaitoksella. Se on merkittävästi lisännyt sekä ilmoitusten määrää, että laatua. Koska paremmat ja laadukkaammat alkutiedot alustavat aiempaa paremmin hyvin poliisin tutkintaa, erityisesti tuottamuksellisiin paloihin liittyvien ilmoitusten määrä myös poliisiasiain tietojärjestelmässä on kasvanut huomattavasti. Eritoten pelastusrikkomus-nimikkeellä kirjattujen ilmoitusten lukumäärä on kasvanut moninkertaiseksi aiempien vuosien tasosta. Systemaattisella ja laadukkaalla PelL 41 §/106 § -ilmoitusvelvollisuuden toteuttamisella turvataan kansalaisten yhdenvertaista kohtelua ja johdonmukaista rikosvastuun toteuttamista. Lisäksi sillä on vaikutusta myös onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn: tietämys mahdollisista seuraamuksista vähentää epätoivottua toimintaa. Lisäksi parempi PelL 41 §-ilmoitusvelvollisuuden toteuttaminen on lisännyt paloriskikohteiden tunnistamista (PelL 42 §) sekä palvellut onnettomuuskehityksen seurantaa (PelL 43 §).

Raportti on luettavissa täällä »

Lisätiedot:
tutkija Päivi Mäkelä, paivi.makela@pelastusopisto.fi; 050 407 2525