Pelastusalan monipuolisuus kiinnostaa

Pelastajaopiskelija seisoo sammutusauton edessä, opiskelijalla päällään sammutusasu. Opiskelija katsoo kameraan ja hymyilee.

Tammikuussa 2025 Pelastusopistossa Kuopiossa aloittanut Ville Laitinen kertoo pelastajatutkinnosta ja siitä, miten opiskelut ovat alkaneet.

Miten päädyit hakemaan pelastajatutkintoon?

Aiempi koulutustaustani on lukio ja armeija. Hain kouluun kerran ja pääsin sisään ensimmäisellä – en tiedä oliko se tuuria vai mitä. Ei se ole aina sanottua, pääsetkö ensimmäisellä vai viidennellä. Sisäänpääsy voi olla ihan tuurista joka kerta kiinni, vaikka sinulla olisi hyvä kunto ja pisteet.

Jos en olisi tiennyt, millaista tämä on, olisin ehkä hakenut uudestaan. Jos taas olisin etukäteen tiennyt, millaista täällä on kurssilaisten kanssa, olisin voinut hakea vaikka kymmenen kertaa.

Miten opinnot ovat lähteneet käyntiin?

Ensimmäisellä lukukaudella opinnoissa on ollut tasapainoisesti teoriaa ja käytäntöä. Ensimmäiset pari viikkoa meidät opetettiin talon tavoille, ja siitä eteenpäin on vedetty aika lailla täyttä höökiä. Sanotaanko, että puolet viisaampi olen kuin mitä silloin, kun tammikuussa aloitin.

Mikä on ollut parasta opiskelussa?

Parasta opiskelussa on ollut ehdottomasti kurssikaverit, millaisia ystäviä on tullut ja päässyt tuntemaan. Meitä on eri puolilta Suomea ja erilaisilla taustoilla, niin se on mielestäni tosi rikas kokemus. Sitten tietysti toiminnalliset päivät, mitä meillä oli nyt ensimmäisiä kertoja ensihoidon puolella. Nämä kaksi asiaa on minulle ihan ykkösiä täällä, sen takia tykkään täällä olla.

Mikä pelastusalassa kiinnostaa eniten?

Kiinnostavin ja mielenkiintoisin aihe minulle on monipuolinen työkenttä ja työnkuva. Sitä ei ikinä tiedä, mitä on vastassa ja kuinka paljon tulet vuorossa tekemään töitä. Työnteko on hyvin pitkälti soveltamista. Työn monipuolisuus on se, miksi tänne hain.