Sisäministeriön hallinnonalan oppilaitosten yhdistämistä koskevaan keskusteluun on saatu tuore puheenvuoro. Kyseessähän ei ole mikään uusi asia, vaan sisäisen turvallisuuden oppilaitoksesta, ”turvallisuusakatemiasta” on puhuttu esimerkiksi niin poliisin hallintorakenneuudistuksen kuin pelastustoimen tutkimus- ja kehittämistoiminnan selvityksen yhteydessä. Sisäministeriö rahoitti Poliisiammattikorkeakoulun selvityshankkeen, jonka raportti julkaistiin vuodenvaihteessa, raportti on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http://www.polamk.fi/julkaisut
Selvitys osoittaa, että lyhyellä aikavälillä sisäministeriön hallinnonalan oppilaitosten (Pelastusopisto ml. Kriisinhallintakeskus, Poliisiammattikorkeakoulu sekä Raja- ja merivartiokoulu) yhdistämisellä ei ole saavutettavissa merkittäviä synergioita tai hyötyjä. Oppilaitoksia erottavina tekijöinä näyttäytyvät suoritettavien tutkintojen tasot, kytkennät omiin hallintosektoreihin hallinnonalan sisällä, valmistaminen määrättyihin työtehtäviin sekä Raja- ja merivartiokoulun osalta sotilaallisuus ja päällystövirkoihin pätevöityminen Maanpuolustuskorkeakoulussa. Vaikka selvityksen mukaan juuri nyt ei olekaan edellytyksiä yhtenäisemmälle koulutusrakenteelle, voisi kuitenkin pitkällä aikajänteellä ”turvallisuusakatemia” olla jopa tavoittelemisen arvoinen visio.
Raportin kirjoittajiin on helppo yhtyä. Toisaalta on yhtä helppoa olla tyrmäämättä visiota heti kättelyssä. Siihen on kuitenkin pitkä matka, jossa on monta mutkaa ja kiemuraa selvitettävänä. Itse olen erityisen huolestunut siitä, että organisaatioiden yhdistämistä yhdeksi ja suuremmaksi kokonaisuudeksi pidetään usein automaattisesti toimintaa tehostavana toimenpiteenä – enkä tarkoita pelkästään oppilaitoksia. Ehdotuksia heitellään ilmaan varsin keveinkin perustein ja luodaan vaikutelma, että organisaatioissa on, jos ei ihan valtavasti, niin vähintäänkin merkittävästi löysää, joka voidaan ottaa pois yhdistämällä toiminnat. Erinomaisen syyllistävääkin, kun tietää, kuinka ohuella organisaatiolla esimerkiksi omassa talossa toimitaan. Tämä ns. mittakaavavirhe näyttäytyy myös siten, että syntyykin kokonaan uusia kustannuksia, kun organisaation koko kasvaa. Hakoteillä ollaankin, jos tarkastelussa tyydytään vertaamaan olemassa olevia organisaatioita unohtaen niiden vertaaminen suhteessa suunniteltuun uuteen organisaatioon. Selvityksessä paljastui, että talouden tunnusluvut oppilaitoksissa eivät ole erityisen yhteismitallisia, mikä on tietysti hämmästystä herättävää, onhan kyse saman ministeriön alaisista oppilaitoksista. Jos kaavaillaan yhdistymistä säästöjen toivossa, on ehdottomasti ja ihan ensimmäiseksi saatava numerot samoihin sarakkeisiin.
Jokainen sisäministeriön hallinnonalan oppilaitos kiinnittyy vahvasti omaan ammattialaansa ja sille ominaiseen toimintakulttuuriin. Yhtenäisemmän koulutusrakenteen muodostaminen vaatisi toisenlaiseen toimintakulttuuriin siirtymistä, jossa tietenkin on sekä hyviä, kannatettavia että kyseenalaisempia näkökulmia.
Selvityksessä on perehdytty Viron oppilaitokseen, jota on useasti tarjottu mallina suomalaiselle koulutusjärjestelmälle. Tällä hetkellä Viron Sisekaitseakadeemia toimii neljässä eri toimipisteessä, eri ammattialojen koulutukseen varta vasten rakennetut resurssit on sijoitettu eri paikkakunnille, mikä asettaa omat reunaehtonsa koulutuksen toteuttamiselle. Vaikka Suomessa päädyttäisiinkin ”turvallisuusakatemian” perustamiseen, oltaisiin lähellä Viron tilannetta kolmelle eri paikkakunnalle sijoittuvine oppilaitoksineen. Esimerkiksi Pelastusopiston harjoitusalueeseen Korvaharjussa on upotettu niin paljon euroja, että jos sinne päätettäisiin pistää pönkä portille, päätöksentekijän henkistä tilaa epäilisivät todennäköisesti muutkin kuin minä.
Maailma muuttuu ja oppilaitosten on seurattava muutoksen mukana, ei muutosta katseella seuraten, vaan siihen aktiivisesti vaikuttaen ja osallistuen. Hallinnonalan oppilaitoksilla on annettavaa toisilleen, yhteisiä sisältöjä opinnoille on jo nyt olemassa ja lisää on löydettävissä erityisesti viranomaisyhteistyön, johtamisen ja strategisen suunnittelun alueilla, muutaman esimerkin mainitakseni. Oppilaitosten yhdistämisen paikka on mielestäni siinä kohden, kun sen myötä pystytään tutkitusti saavuttamaan sellaisia toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä ja synergioita, joita ei muutoin ole mahdollista saavuttaa.
