”Pelastuslaitosten viestintäkäytännöt” on Pelastusopiston hallinnoima ja Palosuojelurahaston rahoittama tutkimus- ja kehittämishanke, jossa kartoitetaan pelastuslaitosten ulkoisen viestinnän nykytilaa sekä tehdään suosituksia ulkoisen kokonaisviestinnän kehittämiseksi pelastuslaitoksilla. Hanke käynnistyi toukokuussa 2017, kesän aikana haastateltiin toimijoita kaikilla Suomen pelastuslaitoksilla, ja paraikaa on käynnissä haastatteluja täydentävä kysely, kohdennettuna niin ikään kaikille pelastuslaitoksille. Kartoituksen ensimmäiset tulokset julkaistaan vuoden loppuun mennessä. Hanke tekee myös jatkuvaa ulkoisen viestinnän kehittämistyötä yhteistyössä niin pelastuslaitosten, pelastustoimen uudistushankkeen viestintätyöryhmän kuin kumppanuusverkoston ja muiden alan toimijoiden kanssa.
Lue ajatuksia pelastuslaitosten ulkoisen viestinnän tilasta hankkeen tutkijan Aino Harisen oheisesta blogikirjoituksesta.
Tarvitaanko pelastuslaitoksilla suunnitelmallista kokonaisviestintää?
Pelastuslaitokset hoitavat työnsä moitteettomasti. Avun tarvitsijaa autetaan ja poikkeustilanteisiin varautumiseen satsataan. Pelastuslaitoksilla on vahva rooli myös onnettomuuksien ennaltaehkäisytyössä: turvallisuuskampanjat on kirjattu vuosikelloihin ja niitä toteutetaan sekä seurataan säännöllisesti. Ala nauttii myös vahvaa arvostusta yhteiskunnassa.
Pelastuslaitokset myös viestivät toiminnastaan. Pelastustoimessa ulkoinen viestintä on perinteisesti jaettu turvallisuusviestintään ja onnettomuustiedottamiseen, mikä perustuu pelastuslaissa määriteltyihin velvoitteisiin – näistä velvoitteista pelastuslaitokset suoriutuvatkin hyvin. Tänä päivänä viestintä on kuitenkin myös paljon muuta kuin lain minimivaatimusten täyttämistä, tiedotteiden kirjoittamista tai nettisivujen päivittämistä: se kietoutuu organisaatioissa kaikkeen niiden toimintaan.
Uusi mediaympäristö haastaa myös pelastustoimea
Ihmisten tiedonjano on valtava, ja tietoa halutaan yhä nopeammin. Lisäksi kun kuka tahansa voi ryhtyä oman mediansa sisällöntuottajaksi milloin tahansa, pääsevät eri äänet yhteiskunnassa esiin ennennäkemättömällä laajuudella ja nopeudella. On helppo yhtyä Pekka Saurin eräässä seminaariesitelmässään lausumiin sanoihin ”todellisuutta voidaan hallita vain viestinnällä, ei sitä rajoittamalla tai siitä pidättäytymällä, sillä maailma rakentuu kommunikaatiossa”. Tämä kaikki haastaa erityisesti viranomaisia: myös pelastuslaitoksilta vaaditaan paitsi totuudenmukaista myös yhä aktiivisempaa ja avoimempaa viestintää.
Pelastuslaitosten ulkoista viestintää ei ole aiemmin tarkasteltu valtakunnallisesti kokonaisuutena. Tähän tarpeeseen vastaa nyt Pelastusopiston hallinnoima, Palosuojelurahaston hallinnoima ”Pelastuslaitosten viestintäkäytännöt” -hanke, jossa kartoitetaan pelastuslaitosten ulkoisen viestinnän nykytilaa ja annetaan suosituksia sen kehittämiseksi. Lisäksi tavoitteena on verkostoituminen sekä toimintamallien kehittäminen valtakunnallisesti. Haastatteluaineisto on kerätty kesällä 2017, ja tuloksia on luvassa loppuvuodesta. Aineistosta piirtyy kuitenkin selkeitä ja usein myös toimijoiden kesken jaettuja kehittämisajatuksia jo nyt.
Tiedottamisesta viestintään ja valistuksesta vuorovaikutukseen – kohti vahvempaa yhteiskunnallista vaikuttamista
Pelastustoimessa onnettomuustiedottamisen prosessi viranomaisvastuinen on selkeä, mutta tapoja toteuttaa tiedottamista laajempaa onnettomuusviestintää on yhtä monta kuin pelastuslaitoksia. Vähäiset resurssit ja ajanpuute koetaan syyksi siihen, että harva hyödyntää esimerkiksi sosiaalista mediaa onnettomuusviestinnässään vielä kovinkaan monipuolisesti. Lähinnä kyse on yksisuuntaisesta tiedottamisesta viranomaiselta vastaanottajalle, perinteisiä mediakanavia hyödyntäen.
Onnettomuuksien ennaltaehkäisytyössä koulutukset, yleisötilaisuudet ja mediavälitteiset turvallisuusviestit puolustavat toki paikkaansa edelleen, mutta perinteisestä valistuksesta haluttaisiin jo luopua. Moni laitosten edustajista peräänkuuluttaakin myös turvallisuusviestintään rohkeampaa kokeilukulttuuria, uusia keinoja ja kanavia sekä aktiivisempaa dialogia yleisöjen kanssa.
On aiheellista pohtia myös, millainen on pelastustoimen asema yhteiskunnallisena vaikuttajana ja keskusteluun osallistujana. Ja kuka toimii pelastuslaitosten lobbarina resurssienjaossa? Tänä päivänä kun vaikuttajaviestintäkin on pitkälti sosiaalista ja digitaalista: eri areenoilla keskustelevat henkilöt, ja pelastustoimikin tarvitsee kasvoja, niin alueilla kuin valtakunnallisesti.
Kohti suunnitelmallista ja tuloksellista kokonaisviestintää
Pelastuslaitoksilla viestinnän osaamista tarvitaan niin pelastustoiminnassa kuin onnettomuuksien ennaltaehkäisytyössä; lisäksi perusta toimivalle häiriötilanteiden viestinnälle luodaan normaalioloissa. Luottamus viranomaisen toimintaan syntyy teoista, sanoista ja ilmeestä, ja näiden kohdatessa luottamus vahvistuu. Kansalaisten luottamus viranomaiseen tuo arvokasta mainepääomaa, joka auttaa myös haastavissa tilanteissa. Hyvä maine saatetaan kuitenkin myös menettää salamannopeasti, joko sisäisten tai ulkoisten syiden takia. On hyvä myös huomioida, että mikäli viranomaisorganisaatio ei itse kerro tarinaansa, joku muu tekee sen varmasti.
Suomen pelastuslaitoksia yhdistää halu kehittää viestintää; viestintä nähdään myös yleisesti osaksi jokaisen alan ammattilaisen työtä. Kuitenkin viestinnän merkityksellistämisessä ja resursoinnissa on kirjavuutta: viestinnän päätoimiset ammattilaiset ovat harvinaisia, ja useimmiten viestinnän vastuutehtäviä on jaettu oman toimen ohella hoidettaviksi. Syyksi mainitaan lähes aina raha: ammattilaisen palkkaaminen ei ole ilmaista.
Pelkkä rahakaan ei kuitenkaan ratkaise. Vaikka organisaatioon saataisiin viestinnän päätoiminen ammattilainen, kautta linjan tarvitaan myös halua viestiä sekä hyödyntää organisaation viestintäosaamista. Viestintään panostaminen vaatii myös johdon sitoutumista ja organisaatiossa jaettua ymmärrystä viestinnän merkityksestä tavoitteiden saavuttamisessa. Viestinnän arviointiin ja kehittämiseen sekä tuloksellisuuden osoittamiseen tarvitaan myös selkeitä tavoitteita ja mittareita.
Lisäksi koska rahaa ei jatkossakaan ole varmasti ylen määrin jaettaviksi, pelastuslaitosten ulkoisen viestinnän kehittäminen vaatii myös muita avauksia. Osa haastatelluista esittää ratkaisuksi monen tasoisen yhteistyön vahvistamista. Yhteisiä toimintamalleja ja työkaluja toivotaan laajasti, mutta myös viestintäammattilaisen työpanoksen jakamista useamman pelastuslaitoksen kesken voitaisiin ainakin kokeilla. Maakuntauudistuksen toivotaan tuovan resursseja pelastuslaitosten viestintään, ja osa toivoisi myös sisäministeriöltä vahvempaa tukea pelastuslaitosten ulkoisen viestinnän johtamiseen ja kehittämiseen.
Paraikaa käynnissä oleva pelastustoimen uudistushanke tarjoaa hyvän mahdollisuuden kehittää myös viestintää. Viimeistään nyt onkin aika heittää romukoppaan puheet viestinnästä puuhasteluna, erillisenä tukitoimintona tai ylimääräisenä rahanmenona. Ja ehkäpä eräässä hankkeemme haastattelussa esiin noussut toive ”kyllä me täällä sitä tiedottajaa kaivattaisiin” ei olekaan pian enää pelkkä toive?
