Pohjoisen taivaan alla..
Tämän päivän ensimmäinen tehtävä ”To DO!” -listalla olisi ytimekäs ”Kirjoita blogiteksti”… Njaaha. Liekö sattumaa, mutta samaan aikaan taustalla soi Timo Rautiaisen cover -versio Leevi and The Leavings -yhtyeen kappaleesta ”Pohjoisen taivaan alla”.
Mitäpä olisi tänään pohjoisen taivaan alla? Ulkona tulee lunta kovan tuulen kera ja pakkastakin on sopivasti muutamia asteita. Eli toisin sanoen ”business as usual” tai niin kuin aikanaan Balkanin vuoristossa kinosten ja kostean viileän vuoristotuulen keskellä seikkaillessaan kuuli sanottavan ”normala katastrofa, nema problema”. Silloin oli kylmä, suomalaisellakin. Balkanilainen kostea vuoristoilma menee tehokkaasti vaatteiden läpi, oli päällä millainen vaatekerta tahansa. Kokemuksesta voin siis sanoa, että kylmiä olosuhteita löytyy tuhansia kilometrejä etelämmästäkin, eikä niitä olosuhteita kannata väheksyä täältä pohjoisesta päin katsellessa. Tähän viitaten; helppo talvi ei ole myöskään Etelä-Eurooppaan ja Balkanin alueelle saapuvilla turvapaikanhakijoilla, joita alueella liikkuu jatkuvana ihmisvirtana.
Pohjoiset normaaliolosuhteet ovat jossakin päin maailmaa ”extremeä”. Talveen ei varauduta varusteiden tai osaamisen kehittämisen suhteen edes pelastustoiminnassa, saati sitten ihmisten normaaleissa arkirutiineissa. Vähäinen annos pakkasta ja lunta aiheuttavat helposti haasteita itsessään, puhumattakaan siitä, jos lunta tuleekin yllättäen puoli metriä ja pakkasta parikymmentä astetta kovan tuulen kera. Sään ääri-ilmiöiden myötä talvi tulee yllättämään niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Tämä on niitä tulevaisuuden skenaarioita, joihin tulee varautua.
Suomessa pelastustoiminnan kylmäosaaminen on kertynyt pitkän kehitystyön tuloksena kentällä normaalin päivätyön ohessa ja moni haastava arkinen ongelma on luonut myös yhtä monta innovatiivista ratkaisua. Siperia on opettanut ja pakko sanellut. Työtä on tosin tehty jokainen omassa työyhteisössään ja tiedonvaihto sekä kylmäosaamisen tiedon jakaminen omien rajojen ulkopuolelle on ollut hyvin vähäistä. Kirjallisen materiaalin löytäminen ensimmäisen EU:n rahoittaman Cold Condition Module (CCM) -kylmätoimintaprojektin käynnistämisen yhteydessä vuonna 2010 oli haasteellista. Varsinkin englanninkielisenä aineistona se oli melko lailla hankalaa löytää käsiinsä tai ladata sähköisesti verkosta.
Suomalaisen pelastustoiminnan kylmäosaamisen vienti osaksi Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismin valmiuksia on saanut paljon hyvää palautetta. Brysselissä on osaamisen tuominen osaksi pelastuspalvelumekanismin valmiuksia toivotettu tervetulleeksi jo vuodesta 2010. Suomi rekisteröi kylmiin olosuhteisiin varautuneen INSARAG-klassifioidun keskiraskaan rauniopelastusmuodostelman Euroopan unionin Voluntary Pool -valmiuksiin vuonna 2015. Hupsista keikkaa… Taas meni termeillä puhumisen puolelle, mutta suomennettuna osaamista on. Ja sitä ollaan tarpeen vaatiessa valmiita antamaan. Esimerkkinä olkoon viimekeväinen muodostelman hälytys Nepaliin. Annetussa toimintavalmiusajassa henkilöstö ja varusteet olivat Kuopion lentokentällä. Kentällä oli odottamassa sinne tilattu lentokone, jolla muodostelma oli valmiina suuntaamaan tehtäviin useamman tuhannen kilometrin päähän Nepalin alueelle iskeneen voimakkaan maanjäristyksen jälkeen. Tässä vaiheessa kansainvälinen koordinaatio tuli peliin mukaan ja Suomi sai käskyn olla ”Stand By”, koska vastaanottavassa päässä oli ylitsepääsemättömiä ongelmia maahan jo pyrkivien tiimien eteenpäin saamisessa. Ja pelin henki on selkeä näissä ympyröissä: tehdään niin kuin käsketään. Apua annetaan jatkossakin osana Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismia, mutta apu perustuu aina sitä pyytävän maan tarpeisiin ja virallisiin avunpyyntöihin.. Katastrofialueelle ei vaan mennä, jos sinne ei virallisesti apua pyydetä. Ei vaikka oltaisiin kuinka halukkaita auttamaan ja valmiina lähtöön kuten Japanin maanjäristyksen ja valtavan tsunamin jälkeen oltiin vuonna 2011.
Suomi ei tietenkään ole yksin pohjoisessa hankien ja pakkasten keskellä, vaan kaikki pohjoiset naapurimaamme ovat samaan tapaan kehittäneet omia pelastustoiminnan valmiuksiaan. Mutta nimenomaan Suomi toi rauniopelastustoiminnan kylmäosaamisen osaksi EU-pelastuspalvelumekanismin laajaa kirjoa muun muassa puolalaisten High Capacity Pumping (HCP) -yksiköiden ja Luxemburgin evakuointilentokoneen ja satelliittiyhteyksien rinnalle. Tämä ”projekti” jatkuu nyt myös EU-rahoitteisten kehittämishankkeiden toimesta.
Seuraava askel kansainvälisen pelastustoiminnan kehittämisessä on se, että Suomi ja Ruotsi yhdessä kehittävät pohjoismaista yhteistä toimintamallia rauniopelastusmuodostelmien tehokkaampaan yhteiskäyttöön. Tavoitteena on luoda vielä nykyistäkin vahvempi pohjoinen alueellinen kapasiteetti sekä kehittää entistä tehokkaampia ja varsinkin kustannustehokkaita toimintamalleja. Tätä kaikkea harjoiteltiin Kuopiossa Pelastusopiston harjoitusalueella viime vuoden joulukuussa ja tämä projekti jatkuu tässä vaiheessa kevääseen 2016. Voi olla, että jatkoa seuraa ja muita pohjoismaita saadaan kehitystyöhön mukaan. Projektin tähänastiset tulokset ja palaute ovat olleet kannustavia jatkoa ajatellen.
Vuosi 2016 menee Suomen rauniopelastusmuodostelman osalta osana EU:n pelastuspalvelumekanismin valmiutta. Rauniopelastusmuodostelman lisäksi Suomi tulee tänä vuonna tarjoamaan valmiuteen teknisen tuen ryhmää (FI TAST) sekä yksittäisiä EU pelastuspalvelumekanismin koulutuksen läpikäyneitä asiantuntijoita. Tulossa on toimintavalmiuden ja edellä mainitun kehitystyön lisäksi harjoituksia sekä koulutuksia Suomessa että ulkomailla. Joten merkintöjä ”To DO!” -listalla tulee olemaan paljon. Suomi on ollut Euroopan unionin pelastustoiminnan valmiuksien kehittämisen kärkipäässä muiden pohjoismaiden kanssa. Työtä on paljon jäljellä.. EU:n pelastuspalvelumekanismin valmiuden keihäänkärki ”Voluntary Pool” ei ole vielä valmis. Toivotaan siis, että Euroopan Unionin muutkin jäsenvaltiot tarjoavat jatkossa entistä enemmän valmiuksiaan Voluntary Pool -valmiuteen mukaan. Heille voisin todeta Avenged Sevenfold -yhtyeen sanoin: ”Welcome to the Family”.
