Opiskelijan suusta
Kuka: Ville Ikonen ja Tomi Järvinen,
Pelastajakurssi 86, 7.1.2014 – 29.5.2015
Alku talvi 2013, Reilu 500 miestä ja muutama nainen harjoittelee syksyllä vastaan tuleviin Pelastusopiston fyysisten ja psyykkisen kunnon testeihin. Tästä porukasta 64 tulee lopulta pääsemään kouluun ja meidän kurssille siitä 32 erilaista, mutta kuitenkin saman henkistä kaveria. Nyt noin 2 vuotta myöhemmin nämä 32 melkein valmista brankkaria valmistautuu ensimmäisiin työtehtäviinsä eri pelastuslaitoksilla. Alalle hakeutuvilla lähes kaikilla on jo joku ammatti valmiina, on oma asunto, tyttöystävä tai jopa perhe. Myös ikähaarukka kouluun hakeutuvilla on suuri. Osa tulee suoraan koulunpenkiltä, osa maailmaa parantamasta rauhanturvaajan tehtävistä ja osa siitä omasta oravanpyörästään eri ammateista. Samoin on myös yhtä monta eri syytä lähteä kohti Kuopiota. Kirjoittajilla syy oli kyllästyminen vanhaan ammattiin ja pitkäaikainen kiinnostus pelastusalaa kohtaan.
Tammikuu 2014
Ensimmäinen koulupäivä ja ”isoja” miehiä jännittää samoin kuin ala-asteella. Mutta miksi? Monen pitkäaikainen haave on vihdoin totta. On tehty kova työ testien läpäisemiseksi ja päästy kouluun. Edellä mainituista asioista osa on jättänyt kotiin tyttöystävän tai perheen, on muutettu täysin uuteen kaupunkiin ja samaan mukavan viihtyisään ja tiiviiseen asuntoon viiden täysin vieraan miehen kanssa. Koulupäivät kuluvat hyvällä porukalla kuin siivillä, koska ensimmäinen vuosi on uusien asioiden opettelua. Paljon aluksi oli teoriatunneilla istumista, joka on tietysti varsinkin työelämästä suoraan tulleille melko raskasta. Pian kuitenkin alkoivat harjoituspäivät Pelastusopiston harjoitusalueella, jossa ensimmäinen lukukausi on Pelastajan perustaitojen harjoittelua. Harjoitusalueella puitteet ammatin harjoitteluun ovat hyvät, vai jopa loistavat?
Elokuu 2014
Kesälomat lusittu, osa vietti kesän siinä vanhassa ja totutussa ammatissa ja osa sitten jo eri pelastuslaitoksilla. Nyt hartioilla kimmeltelee kaksi kultaista raitaa, aletaan sovittelemaan yhä useammin punaisia ensihoitajan vaatteita päälle. Opiskelua ja tekemistä on paljon, päivät ja illat kuluvat kirjoja selatessa ja miettiessä, mitä tunnilla on rautaisen ammattitaidon omaavien opettajien toimesta opetettu. Toiseen lukukauteen kuuluu opiskeluajan ainoat harjoittelut, 2 viikkoa ambulanssissa ja viikko sairaalassa. Toisen lukukauden lopussa aletaan sitten harjoittelemaan henkilökohtaisten taitojen sijasta ryhmäkohtaisia pelastustehtäviä. Vihdoin päästään savusukeltamaan! Vaikka päivät ovat pitkiä ja raskaita, ovat ne silti opiskelun parhaita aikoja. Hetkeksi sitä havahtuu, että kohta on jo joulu ja yli puolet koulusta jo takana.
Tammikuu 2015
Joululomat ovat ohi ja ensimmäisenä päivänä käy pieni vilkaisu olkapäälle. Kolme, siis nyt jo kolme kultaista raitaa kimmeltää hartioilla. Nämä juuri koulun aloittaneen 32 jätkää ovat koulun vanhimpia pelastajaopiskelijoita ja uusien opiskelijoiden esimerkkejä. Siirrytään soveltaviin harjoituksiin ja tehtävät alkavat muistuttaa tulevia työtehtäviä. Harjoitellaan johtamista ja pelastajan yhtä tärkeintä työtehtävää, valistamista. Lukukauden lopussa tehtävissä fyysisen kunnon testeissä vielä varmistetaan, että kaverista on pelastajaksi. Ja kyllähän meistä kaikista on!
Nyt vähän jo haikein mielin voi todeta, että tässäkö se nyt oli? 1.5 vuotta näiden 32 jätkän kanssa meni jo. Yhteenvetona koko ajasta voi sanoa, että päivääkään ei ole tarvinnut katua sitä päätöstä kun kouluun lähti. Paljon enemmän tästä ajasta sai, kuin mitä siihen tarvitsi laittaa. On tutustunut hienoihin ihmisiin ja toivottavasti näitä aikoja kokoonnutaan samalla porukalla muistelemaan vielä useita kertoja. Alussa mainittu asumismuoto on myös mielestämme ainoa oikea tämän koulun käymiseen. Ikinä ei tarvitse kokeisiin lukea yksin, treenaamaan saa aina kaverin. Ja ollaanhan me nyt vähän hauskaakin pidetty.
