Kirjoittaja on syksyllä 2017 pelastajaopinnot Pelastusopistolla aloittanut opiskelijamme.
Jari Turusta, pelastajakurssi 101, 32-vuotias, rakennusinsinööri, naimisissa
Hakeutuminen
Eräänä iltana juuri ennen kevään 2017 hakuajan umpeutumista totesin vaimolle, että kyllä mää oikeasti haluan palomieheksi. Hetken aikaa vaimo oli ihan hiljaa ja sanoi: ”Jos sää sitä haluat, niin sitten sun tarvii hakea sinne opiskelemaan”. Seuraavana aamuna varasin ajan Ruissalon kylpylään kuntotestiin, jonka aika irtosi pikkaisen lyhyellä valmistautumisajalla, sain peruutus ajan. Hakupaperit kuntoon, kirjekuoreen ja kirje postiin. Kuntotesti meni heittämällä läpi ja 0,75/1.00 tuli apuja hakuun. Jos pääsykokeisiin asti riittää niin sitten olisi se uinti, cooper menee kyllä, uinti ei niin varmasti. Vesi olisi kiva elementti, jos se ei joka kerta yrittäisi hukuttaa minua… No paperit meni ja sitten odottelemaan vastausta. Samalla oli vielä opintojen taloudellinen ja sosiaalinen puoli, eli vaimo ja omistusasunto lainoineen Turussa. Homma ratkesi ennakkohakemuksella aikuiskoulutusrahastoon, josta tuli ilmoitus, että olen oikeutettu hakemaan aikuiskoulutustukea, työssäoloaika on riittävä. Vaimo ja asunto jäisivät Turkuun, opinnot kun ei kestä kuin sen puolitoista vuotta. Viikonloppuisin, aina kuin mahdollista, lähtisin Turkuun.
Pääsykoekutsu tuli noin kuukausi hakuajan umpeutumisen jälkeen, toukokuussa pääsykokeisiin. Pääsykokeet alkoivat perinteisesti nimenhuudolla, josta kiiruhdettiin linja-autoon. Cooper juostiin ensin, ne jotka ei sitä läpäisseet, eivät päässeet uintitestiin. Yllättävän moni ei juossut vaadittua 2800 metriä. Juoksun jälkeen Niiralan uimahalliin uintitestiä varten, jossa samalla radalla ui jopa neljä ihmistä. Omalla radallani uivien kanssa ehdittiin sen verran keskustelemaan, että kaikki tiesivät pääsevänsä läpi, joten sovittiin ettei ohitella vaan mennään letkassa kaikki maaliin. Tällöin ei tule potkimisia tai muita suoritusta haittaavia tilanteita. Uintitestin jälkeen loppupäivä meni psykologisissa testeissä. Testeihin kuului kirjallisia kokeita, ryhmätehtävä ja psykologin haastattelu. Päivä vedettiin niin pitkäksi kuin voitiin, jotta päästäisiin yhdellä testipäivällä, eikä tarvitsisi olla kahta testi päivää. Meidän porukalla siinä onnistuttiin, ja pääsin jo seuraavana yönä junalla Turkuun.
Yhdeksän kuukautta opiskeluja takana
Asuminen asuntolassa on ollut yllättävän mukavaa ja helppoa. Koulumatka on alle 100 metriä, ruokalan aamupalan kautta pääsee kätevästi tunneille. Ilmainen aamupala, lounas ja päivällinen on tehnyt opiskelusta helppoa, eikä tyhjin vatsoin ole tarvinnut olla. Paitsi kerran harjoitusalueella, kun ruoka loppui kesken. Huonetoverin kanssa tullaan todella hyvin juttuun, vaikka ikäeroa on melkein kymmen vuotta. Solussa eläminen rupesi sujumaan yllättävän helposti, eikä vakavia yhteentörmäyksiä ole sattunut. Ainoa mikä välillä kiristää on yksi vessa. Välillä sinne on kaikki jonottamassa.
Opintoihin on kuulunut ensin pelastajan perustaitoja, letkunvetoa ja muuta perusjumppaa. Paineilmalaitteiden ja Virven käyttöä, sammutusajoneuvolla ajamista, palofysiikkaa… Teoriaa sekä käytännön harjoituksia lisäämään opetuksen tehoa. Suuri osa päivistä on ollut täynnä opiskelua. Pelastajan perustaito -jakso huipentui kokeisiin, jokaisen jakson lopulla on jaksosta teoria- ja käytännön kokeet. Perustaitoihin kuuluu solmuja, moottorisahaa, kuormaliinoja, auton pumpun käyttöä ja paineilmalaitteiden tarkastusta yms.
Pelastajan perustaitojen jälkeen vaihtui noin viiden kuukauden ajaksi opetuksen aiheeksi ensihoito. Pelastajan kun tulee pystyä toimimaan myös ambulanssissa. Uutta asiaa tuli melkein joka päivä niin teoriatunneilla kuin simulaattoriharjoituksissakin. Opiston ensihoitosimulaattorissa kuvattiin yksikön hoitama keikka, ja sitä sitten porukalla ruodittiin videolta keikan jälkeen. Ensihoitojaksokin päättyi kokeisiin. Käytännön kokeisiin kuului yhden yksikön keikka ja kaksi kahden yksikön keikkaa, joissa jokaisessa oli useampi opettaja arvioimassa omaa osa-aluettaan ja rankaisemassa virheistä. No ei nyt rankaisemaan, vaikka arvostelu olikin hyväksytty/hylätty, kaikki opettajat opettivat oikean tavan hoitaa keikka jos (itsellä kun) siitä hylätty tuli. Ensihoitojakso oli todella tiivis paketti, joka sisälsi paljon asiaa, ja aikaa piti priorisoida sen oppimiseen.
Tätä kirjoittaessa ollaan sammutus- ja pelastustekniikan opintojaksolla, johon kuuluu mm. pintapelastustaitoja, tieliikennepelastamista, savusukellusta ja kattotyöskentelyä. Hommat huomattavasti fyysisempiä kuin ensihoidossa. Pilkoimme ja tuimme autoja eri tavoilla, teimme tilaa potilaan pois saamiseksi, pääsimme savusukeltamaan myös oikeaan ja kuumaan savuun. Oli laskeutumisharjoituksia, joissa oli myös henkilönostoja ja opeteltiin köysityöskentelyssä tarvittavat solmut. Ohessa kuva yhdestä savusukelluksen harjoituspäivistä, kuvan ottaja savupari/huonetoveri Jaakko.
Tänään oli viimeiset käytännön kokeet ja kaikki meni omalta kohdalta hienosti läpi. Paljon on vielä opittavaa, mutta eiköhän näillä opeilla pärjää kesätöissä Länsi-Uudellamaalla. Syksyllä koulu jatkuu, ja silloin onkin viimeinen rutistus kohti uutta ammattia.
