Varautumiskoulutuksen opetussisällöt
Koulutusten opetussisällöt muodostuvat niistä asiakokonaisuuksista ja tehtävistä, jotka kuuluvat varautumiseen ja häiriötilanteiden hallintaan:
- kokonaisturvallisuuden perusteet,
- varautumisen lainsäädännölliset perusteet,
- valmiussuunnittelu ja muu varautumissuunnittelu,
- uhkien arviointi sekä riski- ja haavoittuvuusanalyysit,
- henkilöstön varaaminen ja kouluttaminen,
- toimitilojen varaaminen ja varustaminen,
- kaluston ja materiaalin hankkiminen,
- häiriötilanteen hallinnan ja kriisijohtamisen järjestelyt eri toimialoilla ja hallinnontasoilla,
- kriisijohtaminen, tilannekuvatoiminta ja johtokeskustyöskentely,
- viestiliikenne,
- häiriötilanne- ja kriisiviestintä,
- väestön suojaaminen ja väestönsuojelu,
- valmiusharjoitukset (toiminta häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, yhteistoiminta),
- ydinvoimalaitosten pelastustoimintaharjoitukset,
- viestiharjoitukset jne.
Varautumiskoulutusta järjestetään eri muotoisina ja kestoisina aina päivän intensiivikursseista useamman lähijakson sisältäviin valmiussuunnittelun kursseihin. Koulutuksissa hyödynnetään niihin osallistuvien omaa ammatillista osaamista ja monipuolisia opetusmenetelmiä luento-opetuksen ohella, esim. case-harjoituksia, ryhmätöitä ja -keskusteluja. Useilla kursseilla käytetään Pelastusopiston Moodle-verkko-oppimisympäristöä lähiopetuksen tukena.
Varautumiskoulutuksessa on huomioitu keskeisenä ohjausasiakirjana muun muassa valtioneuvoston periaatepäätös Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017, joka yhtenäistää varautumisen kansallisia periaatteita ja ohjaa hallinnonalojen varautumista.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa esitetään suomalaisen yhteiskunnan varautumisen yleiset periaatteet. Varautuminen toteutetaan kokonaisturvallisuuden toimintaperiaatteella, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.
Periaatepäätöksen tavoitteiden toteuttamisesta päättävät ja vastaavat viranomaiset. Strategian tavoitteena on turvata yhteiskunnan toimintakyky, säilyttää Suomen valtion itsenäisyys ja edistää kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategia YTS2017 »
Tulvantorjunnassa tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä. (Kuva: Jokilaaksojen pelastuslaitos, kuvaaja Kimmo Mattila).
Varautuminen ja väestönsuojelu
Varautuminen yleiskäsitteenä
Varautumisella tarkoitetaan yleiskäsitteenä kaikkea sitä toimintaa, jolla valmistaudutaan erilaisiin häiriötilanteisiin ja varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen kaikissa turvallisuustiloissa ja häiriötilanteissa. Varautumiseen kuuluvia toimenpiteitä ovat muun muassa valmiussuunnittelu, muut etukäteisvalmistelut ja -järjestelyt, toimintavalmiuden ylläpitäminen sekä henkilöstön koulutus ja mahdollisten häiriötilanteiden aikaisen toiminnan harjoittelu. Materiaalinen varautuminen tarkoittaa varautumista materiaalien saatavuusongelmiin.
Varautumisen tavoitteena on pyrkiä ehkäisemään ennalta häiriö- ja kriisitilanteiden syntyminen sekä toisaalta luoda edellytyksiä tilanteiden ja niiden seurausten hallintaan.
Yhteiskunnan kokonaisvarautumisen yksi keskeinen osa on väestön suojaaminen erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Väestön suojaamisen keinoja laajasti ymmärrettynä ovat muun muassa väestön varoittaminen, evakuoinnit, muu tehokas pelastustoiminta, rakenteellinen suojelu (esim. väestönsuojien rakentaminen) ja valvonta-, hälytys-ja johtamisjärjestelmien ylläpito. Viranomaisten varautuminen onnettomuuksiin tai muihin häiriötilanteisiin ei yksin riitä, vaan tärkeä osa väestön suojaamista on omatoiminen varautuminen, esimerkiksi omatoimisesti aloitettavat pelastustoimenpiteet, muun muassa alkusammutus, ensiapu ja suojautuminen sisätiloihin ja väestönsuojiin. Omatoimisella varautumisella tarkoitetaan toimintaa, jota tekevät yksityiset ihmiset, yritykset ja yhteisöt. Omatoiminen varautuminen sisältää asuintalojen, virastojen, laitosten sekä teollisuus- ja liikeyritysten varautumisjärjestelyt.
Väestönsuojelu
Väestönsuojelulla tarkoitetaan Geneven yleissopimusten I lisäpöytäkirjassa (SopS 82/1980) tarkemmin määriteltyjen humanitaaristen, eli ihmisten auttamiseen pyrkivien tehtävien suorittamista, joiden tarkoituksena on siviiliväestön suojelu vihollisuuksien ja onnettomuuksien vaaroilta ja auttaminen selviytymään niiden välittömiltä vaikutuksilta sekä välttämättömien edellytysten luominen eloonjäämiselle. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan väestönsuojelu kohdistuu yksinomaan aseellisten selkkausten aikana tapahtuvaan toimintaan. Pelastustoimen viranomaiset huolehtivat toimialaansa kuuluvista väestönsuojelutehtävistä ja huolehtivat pelastustoimintaan liittyvän poikkeusolojen toiminnan ja suunnitelmien yhteensovittamisesta.
Väestönsuojelun tehtäväluettelo on laaja ja tehtävistä huolehtivat pelastustoimen viranomaisten ohella useat muut viranomaiset ja toimijat. Muun muassa kunnat, kuntayhtymät ja muut kuntien yhteenliittymät vastaavat omien tehtäviensä ja vastuidensa osalta osana lainsäädännön edellyttämää varautumista myös varautumisesta Geneven yleissopimusten I lisäpöytäkirjassa tarkoitettuja tilanteita varten.
Väestönsuojelutehtävistä vastaavat nauttivat yleistä kunnioitusta ja suojelua ja niillä on oikeus suorittaa väestönsuojelutehtävänsä muuten paitsi ehdottoman sotilaallisen välttämättömyyden estäessä. Pelastuslain mukaan sisäasiainministeriö päättää tilanteen niin edellyttäessä, mitä henkilöitä ja materiaalia suojelu koskee (ns. väestönsuojeluorganisaatio ja sen materiaali).
