Vuosi 2018 on jo niin pitkällä menossa, että lähimmäisille voi toivotella hyvällä omallatunnolla menestystä loppuvuodeksi. Vauhti ei edellisvuodesta ole yhtään laantunut, vipinää ja touhua on kalenteroitunut tällekin vuosiluvulle lupaavasti. Tosin mummoni tapasi aina sanoa, jotta laiska töitään lukee…
Luonnollisesti oppilaitoksen arjen pitää pyöriä. Opiskelijat etenevät opetus- ja toteutussuunnitelmien ja lukujärjestysten mukaisesti. Opettajat ja muu henkilökunta vastaavat omien tehtäviensä mukaisesti oppimisen mahdollistamisesta. Samanaikaisesti resursseja pitäisi riittää suunnittelutehtäviin, joita suuren sote- ja maakuntauudistuksen myötä on siunaantunut monen virkamiehen pöydälle. Ainakaan Pelastusopiston näkökulmasta uudistusaikataulun viivästyminen ei ollut pelkästään hyvä juttu: pitkittyessään asiat tuppaavat myös mutkistumaan.
Aluehallintovirastojen perintönä Pelastusopistolle ovat siirtymässä alueellisten maanpuolustuskurssien järjestämistehtävät. Täysin uusina varautumiskoulutuksen sektorilta tulevat maakuntien yhteiset harjoitukset. Vähän on olo kuin sokkotreffeillä, suunnitellaan toimintaa tahon kanssa, jota ei vielä ole edes olemassa.
Ministeri Risikon käynnistämä pelastusalan koulutuksen kehittämishanke saavuttaa ensimmäisen etappinsa helmikuun lopussa. Työryhmän raportin odottelu on jännittävää. Onko rohkeutta ja visioita katsoa kyllin kauaksi eteenpäin vai tyydytäänkö lähinnä ehostaviin toimiin? Vaikka Pelastusopisto onkin sisäministeriön alaisuudessa, emme ole muusta koulutuskentästä irrallamme, vaan koulutusta on tarkasteltava isommassa kokonaisuudessa. Vähänkään asioista perillä oleva voi todeta, että verrattuna muuhun viranomaiskenttään alamme olla koulutustasoissamme takamatkalla.
Sopimuspalokuntien koulutuksessa on tapahtumassa muutoksia. Pelastusopistolle on tulossa opetussuunnitelmatyö, vastuu oppimateriaalituotannosta, kouluttajakoulutus ja kouluttajarekisterin ylläpito. Kouluttajakoulutus soveltuukin Pelastusopistolle luontevasti. Tavoitteena ja tarkoituksena ei ole kouluttaa koko sopimuspalokuntien väkeä, vaan sen tekevät meidän kouluttamamme kouluttajat. Tästä asiasta on liikkunut paljon virheellistä ja turhaa ahdistusta herättänyttä tietoa. Tosin näin ei ole tapahtunut ihan ensimmäistä kertaa.
Jälleen kerran valmistaudutaan alueelliseen hätäkeskuspäivystäjäkurssiin. Runsas mediarummutus ja näkyvyys tuottivat erinomaisen hakijamäärän, josta toivomme seuloutuvan hyvän kurssillisen opiskelijoita Vaasaan. Jos rahoitus järjestyy, tulevaisuudessa Kuopiossa aloittaa vuosittain kaksi kurssia lievittämään Hätäkeskuslaitoksen krooniseksi äitynyttä henkilöstöpulaa.
Kansainvälisen pelastustoiminnan siirtoa Kriisinhallintakeskuksesta osaksi Pelastusopiston koulutus- ja opiskelijapalveluita valmistellaan tavoitteena tuleva vuodenvaihde. Tässä, kuten kaikissa muissakin muutoksissa on kuitenkin tärkeää muistaa, että muutospäivämäärä ei tarkoita sitä, että kaikki on valmista. Silloin uuden mallin mukainen toiminta vasta pääsee alkuun.
Vaikka muutokset ja niiden suunnittelu työllistävätkin – ja joskus kieltämättä työläännyttävätkin – on kuitenkin tärkeää, että olemme mukana vaikuttamassa asioihin ja päätöksiin, jotka vaikuttavat meihin. Kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja turnajaiskestävyyttä, mutta samalla ennakkoluulottomuutta, uskallusta ja pientä huimapäisyyttäkin toivon meille kaikille.
