Opiskelijan suusta
Kuka: Terhi Leppänen, hätäkeskuspäivystäjä
Pelastusopistolla hätäkeskuspäivystäjän tutkinto-opinnot 12.8.2012 – 20.12.2013
Keväällä 2012 haaveilin ensihoitajan urasta. Työskenneltyäni aiemmin tarjoilijana sekä kuntosalilla, ja mietittyäni ”aikuisuraa” olin päättänyt hakeutuvani pelastusalalle. Kuitenkaan Kuopiossa ei sinä keväänä alkanut ensihoitajan koulutuksen AMK tutkintoa. Juteltuani parin ystävän kanssa, tuli ilmi, että Kuopiossa voisi opiskella myös hätäkeskuspäivystäjäksi. Siitä se ajatus sitten lähti ja hakuprosessien jälkeen kutsu kouluun kävi. Elokuun puolessa välissä alkoi taival kohti tuntematonta, nimittäin minulla ei ollut juurikaan kuvaa mitä hätäkeskuspäivystäjän työ on. Silloin ammatti ei ollut vielä niinkään suuren kansan tietoudessa, toisin kuin nyt, kun tv:stä tulee 112-sarja, joka hieman aukaisee, mitä hätäkeskuspäivystäjän työ on.
Sisäänpääsy Pelastusopistolle oli suuri kunnia ja motivaatio oli huipussaan. Ensimmäisen päivän juhlallinen lukukauden avaus vain kasvatti arvostusta sekä motivaatiota tulevaa kohtaan. Siitä päivästä alkoi hyvin monimuotoinen ja -puolinen koulutus kohti tulevaa ammattia. Me opiskelimme kaikkea alkusammutuksesta hätäensiapuun, pelastussuunnitelmista, lainoppia, turvallisuusneuvontaa, eri viranomaisten tehtävänkäsittelyä sekä tietenkin käytäntöä. Osa opinnoista käytiin Tampereella Poliisiammattikorkeakoulun tiloissa, mutta pääasiassa opiskelimme Kuopiossa Pelastusopistolla. Käytäntöön kävimme myös tutustumassa kentällä ensihoidon, pelastuksen ja poliisin parissa sekä harjoittelujaksoilla hätäkeskuksissa. Kaikki se valtava määrä tietoa ja taitoa nivottiin sitten yhteen viimeisillä viikoilla simulaatioissa ja kaiken päättävässä loppukokeessa.
Pelastusopistolla opetus oli loistavaa, mutta myös muuten ilmapiiri oli motivoiva ja kannustava. Yleiset hyvät käytöstavat kukoistivat koulun käytävillä ja yleisesti ottaen olo oli, kuin olisi osa ”yhtä suurta perhettä”. Kanssaopiskelijoista sai paljon uusia ystäviä ja siteet ovat kestäneet myös opiston päätyttyä. Yhteishenki opistolla oli hyvä ja myös vapaa-ajalla ”kaveria ei jätetty”.
Nyt olen työllistynyt Pohjanmaan hätäkeskukseen, josta sain heti vuoden 2014 alkaessa viran. Yleisesti koko kurssimme on työllistynyt hyvin. Työn monipuolisuus ja tietysti myös raskaat puolet ovat vasta nyt alkaneet valjeta todellisuudessa. On onni, että koulutuksemme sisälsi kuitenkin paljon myös raskaiden asioiden käsittelyä, mutta tämä työ opettaa kyllä hyvin pitkälti myös tekijäänsä. Jokaiseen työpäivään riittää mielenkiintoa, sillä koskaan päivät eivät ole samanlaiset. Hyvä työyhteisö ja hurtti huumori auttavat jaksamaan vuorotyössä, jossa kaikki on mahdollista.
