Ammatillisen koulutuksen tärkein tehtävä on auttaa oppijaa muodostamaan oikeanlainen mentaalinen malli opittavasta asiasta
Ajokoulutuksessa tämä tarkoittaa oikeanlaista käsitystä hyväksyttävästä turvallisesta suorituksesta kussakin tilanteessa. Halu toimia oikein voi olla merkityksellisempi kuin pitkäkään ajokokemus. Toisaalta ajokokemuksen merkitystä ei voi väheksyä, koska ajoneuvon hallintataidoissa on saavutettava riittävä automaatio, jotta liikennetilanteen hallinnassa tarvittava tiedonkäsittelykapasiteetti ei ylity. Oikeiden käsitysten on siis jalostuttava kyvyksi toimia oikein. Hyväksyttävällä riskitasolla toimiminen vaatii lisäksi oikeanlaista asennetta ja suhtautumista turvallisuuskulttuuriin. Oppimisen määritelmän mukaisesti ajokoulutuksen on siis oltava tuloksellista tiedollisilla, taidollisilla sekä asenteellisilla alueilla.
Rataharjoittelussa voidaan keskittyä ajoneuvon peruskäsittelyyn, erikois- ja hätätilanteissa toimimiseen tai massan ja nopeuden lainalaisuuksien demonstroimiseen. Edellä mainittujen tilanteiden oppimistavoitteet poikkeavat merkittävästi toisistaan ja erityisesti luokassa tapahtuvasta oppimisesta. Pelkän rataharjoittelun huonosti toteutettuna on todistettu jopa lisäävän onnettomuuksia siihen osallistuneiden pitkäaikaisseurannassa. Hälytysajoneuvon kuljettamisen riskienhallinta ei myöskään saa rajoittua pelkästään hälytysajoon, sen sääntöperusteisiin tai ajoneuvoteknisiin seikkoihin. Tilastollisesti hälytysajoneuvoille sattuu eniten pieniä peltivaurioita matalilla nopeuksilla parkkipaikoilla ja vastaavissa olosuhteissa esim. peruutustilanteissa. Osaamisvaje on silloin ajoneuvon peruskäsittelyssä ja on ymmärrettävää ja helppoa suunnata ajokoulutusta niihin taitoihin. Vakavien onnettomuuksien ehkäisyssä on lisäksi kysymys siitä, kuinka kuljettaja tunnistaa ja ottaa huomioon fysiologisia ja psyykkisiä reaktioitaan ja ylimääräisiä motiivejaan, jotka voivat häiritä päätöksentekoa ja liikennetilanteen hallintaa paineenalaisessa tilanteessa. Osaamisvajeen tunnistaminen ja sen korjaaminen ovat tällöin huomattavasti haasteellisempia.
Teoreettinen viitekehys hälytysajoneuvon kuljettamisen riskienhallintaan on etsittävä käyttäytymistieteistä. Liikennepsykologit mallintavat ajokäyttäytymisen hierarkisesti. Liikkeelle lähdetään kuljettajan persoonallisuudesta, itsetuntemuksesta ja -kontrollista, elämyshakuisuudesta ja suhtautumisesta sääntöihin ja määräyksiin. Seuraavaksi käsitellään ajamisen tarkoitusta ja motiiveja, sekä kuvaan tulevien ylimääräisten, usein elämyshaluisten motiivien kontrollointia. Näitä tekijöitä tulee huomioida jo oppilasvalinnoissa. Kolmantena tasona on liikennetilanteen hallinta ja vasta viimeisenä, neljäntenä tasona, ajoneuvon hallinta. Kaksi viimeksi mainittua ovat eri asia.
Toisena viitekehyksenä pidän ennakoinnin kolmiportaista hierarkiaa. Perinteisesti ennakointi mielletään ajon aikaiseksi psykomotoriseksi havainnoinniksi ja toiminnaksi. Kuvaan on lisättävä joukko tekijöitä, jotka on otettava huomioon ennen ajotilannetta sekä tilanne, jossa onnettomuus näyttää väistämättömältä ja kysymys ei varsinaisesti ole ennakoinnista, vaan onnettomuuden seurausten minimoimisesta ja siitä toipumisesta. Koulutuksen tavoitteet ja sisältö tulee rakentaa edellä mainituista liikennekäyttäytymisen ja ennakoinnin viitekehyksistä käsin, muuten ajokoulutuksella on riski suuntautua elämyshakuiseksi kruisailuksi ja puuhasteluksi.
Pelastusopistolla on tieto ja taito hoitaa ajokoulutus hyvin teorian ja käytännön osalta
Suurin käytännön puute on liikennetilanteen hallintataito todellisen hälytysajon aikana. Tätä aukkoa voisi paikata virtuaalitodellisuus (virtual reality), joka saataisiin aikaan esimerkiksi vr-laseilla ja niihin kytketyillä ajoneuvon hallintalaitteilla. Laitteen tulee olla ensisijaisesti päätöksentekosimulaattori, joka ohjaa oikeisiin valintoihin esimerkiksi ajonopeuden, turvavälin, ajolinjan jne. suhteen. Onnistumisen tulee olla seuraus oikeista valinnoista ja väärien valintojen tulee johtaa epäonnistumiseen ja lisäoppimiseen. Työelämässä siirtyminen hälytysajoneuvon kuljettajaksi voisi parhaimmillaan tapahtua kokeneen ajoperehdyttäjän mukana sovitun ajan ennen siirtymistä kuljettajan paikalle.
Ihmettelen, ettei hälytysajoneuvojen kuljettajia pidetä säädöstasolla ammattikuljettajina kuten Trafi pitää esimerkiksi bussien ja jakeluautojen kuljettajia. En toivo siviililiikenteen koulutusdirektiivien määräämistä sellaisenaan viranomaispuolelle, mutta olisiko vihdoin aika määritellä ja standardoida koko valtakunnassa hälytysajoneuvon kuljettamisen riskienhallinta ja turvallisuusosaaminen tasolle, jota ammattitoiminnalta voi odottaa korkean luotettavuuden organisaatiossa. Olemmeko riittävän turvassa työparina, potilaana tai sivullisena tienkäyttäjänä suhteessa hälytysajoneuvoihin ja ennen kaikkea niiden kuljettajiin? Ajaminen on ajattelemista ja päätöksentekoa!
Lisätietoa
Pelastusopisto tarjoaa täydennyskoulutusta ensihoitopalveluiden henkilöille, joilla on tavoitteena toimia ajokouluttajina omissa organisaatioissaan. Tutustu kurssiin tästä linkistä »
