Miten sujuu matematiikka, ruotsi, kemia ja fysiikka? Entä miltä kuulostaa tutustua Esteriin, Virveen ja Ericaan? Haluanko tietää, mitä ovat STUPE, SAPE, SAKU, PIPE, EVY tai KEJO? Taisin itse vastata ensimmäiseen kysymykseen epäröivästi ”Noooh” ja kahteen muuhun kysymykseen ”Totta Mooses”. Vastausteni perusteella Pelastusopiston Pelastusalan päällystötutkinto on ehdottomasti oikea valinta.
Näin 40-vuotiaana totaalinen alanvaihto, vaikka takana on jo 20 vuotta työelämää ja ura, oli aluksi aikamoinen järkytys. En ajatellut elokuussa 2018 Pelastusopistolle tullessani, että kuinka vaikealta tuntuu luopua omasta rauhasta siirtymällä soluasumiseen ja jakamalla huone. Olin kyllä valmistautunut radikaaliin muutokseen elämässäni, mutta voin nyt vain todeta, että parhaimmat asiat elämässä saavutetaan vain tekemällä omasta epämukavuusalueesta uutta mukavuusaluetta.
Alun perin kipinä alanvaihtoon tuli, kun liityin vuonna 2012 VPK-toimintaan ja totesin, että työ alkoi tuntumaan vain ja pelkästään työltä. Kiitos muutaman ystäväni, mahdollisuus hakeutua opiskelemaan Pelastusopistolle Pelastusalan päällystötutkintoa tarjoiltiin nenäni eteen kannustuspuheiden kera. Olen mielestäni yksi hyvä esimerkki siitä, että alanvaihdon kanssa on liian myöhäistä vasta haudassa.
Jos on aina halunnut treenata pakaralihaksiaan ja suurinta lihastaan eli aivoja, niin täällä se onnistuu vaivatta. Oppitunneilla saa istua täyttä päivää sisäistämässä pelastusalan sielunelämää ja täyttää mieltään uusilla ajatuksilla. Kyllähän sitä joutaakin istua, jotta saa kaikki 240 opintopistettä suoritetuksi ja tutkintotodistuksen käteen. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, täällä opiskellessa pääsee myös kokeilemaan kaikkea sitä, mitä tulevat pelastajatkin opiskelevat. Kun paineilmahengityslaitteen käyttö sujuu kuin tanssi, voit viedä uuden tanssiparisi selässäsi letkutorniin. Ylös päästyäsi on mieleesi varmasti juolahtanut muutama uusi tanssikuvio. Pelkkään istumiseen ei siis tarvitse tyytyä.
Miten hauskaa opiskelu täällä on, riippuu siitä, miten hauskaa itse tai huone- tai kurssitoverisi siitä tekevät. Missä muualla saa kokea pikkujouluaikaan ”rakettipiparit”, joita kaulitaan termospullolla asuntolassa, saa sysslata palomiesten kanssa, vaikka sitten kalenterien muodossa tai opiskella ruotsia mitä kekseliäimmillä tavoilla. Kuten kuvasta näkyy, huonetoverini keksi erittäin mainion tavan opiskella ruotsin epäsäännöllisiä verbejä. Ja mikäs on aamuisin herätessä, tiedän ainakin mitkä vaatteet laitan päälle. Ei tarvitse vaatetustakaan murehtia.
Se, mitä olisin halunnut tietää tullessani Pelastusopistolle opiskelemaan, oli että WC-paperia saa lisää maanantaisin samasta paikasta kuin puhtaita lakanoita. Aamulla voi hymy kääntyy väärinpäin, kun vastaan tulee vain tyhjiä WC-paperin hylsyjä.
Kun kirjallisia tehtäviä on tekemättä enemmän kuin sormia käsissä, itselleni tulee mieleen Putoushahmon Aina Inkeri Ainaisen hokema: ”Voi Luoja, ota minut pois täältä.” Kaikesta huolimatta en haluaisi jäädä ilman tätä kokemusta. Tätä seikkailua on jäljellä muutaman vuoden verran. Nautin tästä opiskeluajasta niin kauan kuin sitä riittää.
