Opiskelijan suusta -blogi

Kirjoittaja Niko Muukkonen opiskelee parhaillaan pelastajakurssilla 103.

Opintojen alku

Monen vuoden haave alan ja ammatin vaihdosta on vihdoin käynnistynyt. Matka Pelastusopistolle tuntui välillä pitkältä, välillä se oli hikinen ja useimmiten molempia yhtäikaa. Mutta viimein tammikuussa 2018 alkoivat opinnot kurssilla 103. Ja turhia kainostelematta opinnot aloitettiin varovasti kaasu pohjassa.

Tutkinto suoritetaan kolmessa lukukaudessa, joten uuden tiedon sisäistämistä tulee olemaan paljon. Samaan tahtiin jo opittuja asioita jalostetaan käytännön harjoitteiksi. Kädentaitoja on tarkoitus opiskella ja jos annettu tieto ei jalostu suoritteiksi kentällä, niin kurkkaus peiliin taitaa olla paikallaan. Tähän mennessä kun käydyt harjoitukset ovat olleet sellaisia yksinkertaisia ja palomiesystävällisiä rautalankamalleja.

Mutta jotta asiat saadaan opetuksellisesti yksinkertaiseen muotoon, vaaditaan opiston opettajilta, kouluttajilta ja koko henkilökunnalta huippuluokan osaamista. Ei ole mikään pikku juttu kouluttaa 18 kuukaudessa paloautossa istuvia ammattilaisia. Tämä visio mielessä on mukava antaa opiston tehdä tehtäväänsä seuraavat 1,5 vuotta.

Mietteitä ennen Pelastusopistoa

Olisiko minusta pelastajaksi? Tätä kysymystä pyörittelin mielessäni ennen hakua Pelastusopistoon. Ikää on kertynyt 35 vuotta. 10 vuotta on mennyt metallialan parissa. Perheen vahvuus on tätä nykyä 2+3. Kotikaupunki oli silloin 400 km päässä Kuopiosta. Mielessä pyöri opiskeluun liittyen monia ammottavia aukkoja ja kysymyksiä vailla vastausta. Olenko jo liian vanha? Muutanko yksin vai muuttaako perhe? Mitenkä rahoitus järjestyy? Olenko riittävän hyvässä kunnossa?

No asia kerrallaan homma hoidettiin kotiin. Soitto Kuopakseen (Kuopion opiskelija-asunnot Oy) ja asunto hakuun. Rahahuolet ulkoistettiin Kelalle ja pankinjohtajalle. Pakkasin perheen autoon ja ajoin Kuopioon. Tutustuminen savolaisiin 🙂 Parasta on kuitenkin ollut huomata, että alkujännityksestä huolimatta kaikki asiat järjestyivät ennen kurssin alkua.

Pelastusopistoon hakeville

Pelastajan työ on paljon muutakin kuin tulipalojen sammuttamista. Ensihoidollisia tehtäviä tulee niin harjoituksissa kuin työssäkin olemaan runsaasti. Jos omalla toiminnalla haluaa lisätä turvallisuutta sekä yleistä hyvinvointia ja omaa sellaista luontaista auttamisen halua kanssaihmisiä kohtaan, niin lähtökohta on jo kohdallaan. Fyysistä kuntoa vaaditaan läpi opintojen ja varmasti läpi työelämän. Salitreenit eivät ole ohi lihaskuntotestin jälkeen. Ja valintakokeita silmällä pitäen sanoisin, että treenatkaa cooperia. Karsii aika tehokkaasti valintakokeisiin päässeitä.

Mitä ikään tulee, niin lasken sen vain eduksi opinnoissa. Työ- ja elämänkokemus sekä vanhemmuus tuovat varmuutta ja rauhallisuutta elämään. Se heijastuu ainakin omalla kohdallani suoraan käytännön harjoitteisiin. Ei se nyt täysin poista epävarmuutta, mutta ainakin vähentää. Joten vähän ”iäkkäämmätkin” hakijat rohkeasti vain hakemaan. Se tunne on mahtava, kun opinnot lopulta alkavat.