Tutkimuksissa on todettu, että yksi syy suomalaisten uutuuden etsintään ja matkustuskaipuuseen löytyy ihmisen perimästä, dopamiinireseptoreihin vaikuttavasta geenistä DRD4. Geeni on yleinen väestöissä, joiden esivanhemmat vaelsivat pitkien matkojen päähän lähdettyään Afrikasta kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

Miten tämä sitten liittyy päivän aiheeseen?

– No me suomalaisethan olemme olleet aina innovatiivisia ja kekseliäitä, toki tähän ovat vaikuttaneet karut elinolosuhteemme ja muut haasteet, joita on meillä on historian saatossa riittänyt – ja nyt, kun DigitalisaatiO (joka on mielestäni suoraan kytköksissä innovatiivisuuden ja kekseliäisyyden kanssa) otettiin trendikkäästi myös oman virastomme kärkihankkeeksi, aloin pohtimaan, mitä tämä termi oikein pitää sisällään ja miten se ymmärretään? (tai no miten se oikeasti pitäisi ymmärtää…?)

Ensin pitää tietysti selvittää, mitä digitalisaatiolla oikein tarkoitetaan – mitä muuta se on kuin sana, joka alkaa D:llä ja päättyy O:hon? Heti perään pitää kuitenkin sanoa, että tämä on vain yhden kirjoittajan näkemys asioista. Termi on sananakin varsin uusi eikä sillä ole yhtä, kaiken kattavaa määritelmää, ohessa muutamia.

– Gartner: “Digitalization is the use of digital technologies to change a business model and provide new revenue and value-producing opportunities; it is the process of moving to a digital business.” Digitalisaatio on IT-kehityksen kolmas aikakausi ja teknologian kehittymisen myötä kasvanut paradigmamuutos ja väistämätön digitaalisen evoluution seuraava vaihe. Ne kaksi aiempaa aikakautta olivat IT-käsityöläisyyden aikakausi sekä IT-teollisuuden aikakausi. Gartnerin mukaan digitaalinen johtajuus ja näkemyksellisyys ovat kultaakin arvokkaampaa osaamispääomaa.

ETLAn mukaan: Digitalisaation suora määritelmä on digitaaliteknologian integrointi jokapäiväiseen elämään digitoimalla kuvaa, ääntä, dokumenttia tai signaalia biteiksi ja tavuiksi kuvaamaan asioita ja tietosisältöä. ETLA:n raportti toteaa lisäksi, että digitalisaatio ei ole pelkästään digitaalisen tiedon hallintaa yritysten lukuisissa tietojärjestelmissä, vaan uuden arvon tuottamista tiedon avulla.

Tulevaisuudentutkimuksen jatko-opiskelija Miikka Heinäsmäki tarkoittaa digitalisaatiolla digitaalista uusiutumista eli digiteknologian integrointia kaikkeen organisaation toimintaan.

BusinessDictionary.com: Integration of digital technologies into everyday life by the digitization of everything that can be digitized.

Digitalisaatioon liittyen on julkaistu valtionhallinnon suunnalta useita selvityksiä ym., joista ohessa linkit Valtiokonttorin julkaisemaan loppuraporttiin, ”Valmiina digikiriin” http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/Virastoille_ja_laitoksille/Digitalisaatio/Loppuraportti_Valmiina_digikiriin .

Sivustolla on aiheeseen liittyvää materiaalia muutenkin. Digikiriä vauhdittaa seitsemän kohdan toimenpideohjelma:

1. Palveluketjut selkeämmiksi
2. Tieto saataville ja hyötykäyttöön
3. Asioiden käsittely sujuvammaksi
4. Viranomaisten yhteistyö ja selkeät vastuut asiakkaan eduksi
5. Osaaminen ja resurssit joustavammin käyttöön
6. Hallinto ketterämmäksi
7. Tukea muutokseen yhteisistä hankkeista ja palveluista

Myös valtiovarainministeriö on julkaissut digitalisoinnin yhdeksän periaatetta, jotka ohjannevat meitä tulevaisuudessa yhtä väkevästi, kuin taannoiset ”kymmenen käskyä” http://vm.fi/digitalisoinnin-periaatteet :

1. Kehitämme palvelut asiakaslähtöisesti.
2. Poistamme turhan asioinnin.
3. Rakennamme helppokäyttöisiä ja turvallisia palveluita.
4. Tuotamme asiakkaalle hyötyä nopeasti.
5. Palvelemme myös häiriötilanteissa.
6. Pyydämme uutta tietoa vain kerran.
7. Hyödynnämme jo olemassa olevia julkisia ja yksityisiä sähköisiä palveluita.
8. Avaamme tiedon ja rajapinnat yrityksille ja kansalaisille.
9. Nimeämme palvelulle ja sen toteutukselle omistajan

Nuo yhteensä 16 periaatetta tai toimenpidettä eivät mielestäni kuitenkaan vielä anna kunnollista ja selkeää käsitystä siitä, mikä meitä itseasiassa odottaa jo kulman takana. Virkamiestyöryhmien loppuraportit saavat digitalisaationkin kuulostamaan niin rajatulta, yksinkertaiselta ja selkeältä…

Sipilän hallitusohjelmassa mainitaan digitalisaatio -sana seitsemän kertaa neljällä eri sivulla. Eräs tavoitteista on sivulla 26 ”digitalisaation muutosjohtamisen organisointi”. Tämä on tärkeä tavoite, mutta valtionhallinnon tuntien samalla haastava, sillä siinä lähdetään muuttamaan johtamistyyliä, -ideologiaa ja -tapaa yli hyvin erilaisten toimintakulttuuri- ja käsiterajojen. Tässä onnistuminen antaa kuitenkin varsin paljon eväitä tulevaisuudelle, joten sitä kannattaa myös tavoitella (myös muissa organisaatioissa kuin maan hallituksessa). Lähde: http://blogs.helsinki.fi/avtenhun/2015/07/30/digitalisaatio/

Kuten nähdään, on digitalisaatio käsitteenä ja aihealueena hyvin laaja ja moniulotteinen termi.

Nyt kun nuo mielikuvitusta rajoittavat pakolliset faktat eivät jatkossa rajoita ajatusten virtaa niin mennäänpä sitten digitalisaation syvimpään olemukseen. Viime syksynä Pelastusopistolla opetuksen kehittämisviikolla luennoinut tulevaisuudentukija pyysi meitä miettimään villeimpiä visioita, jotka eivät mielestämme voi koskaan toteutua ja samalla hän lupasi, että suurin osa niitä tullaan toteuttamaan jollakin aikajänteellä – historiahan on jo täynnä esimerkkejä tästä. Teknologian kehityksen eksponentiaalisesti kiihtyvä nopeus pitää siitä huolen. Digitalisaatio = teknologian kehitys.

Googlella on jo olemassa uusi käyttöjärjestelmä, johon kaikki maailman esineet voidaan liittää.

Tekesin uusi digijohtaja Pekka Sivonen puhui maaliskuussa ERVE –foorumissa tulevaisuuden kilpailutekijöistä ja mainitsi esimerkkinä tästä edellisenä viikonloppuna järjestetyn hackathon – tapahtuman, jossa joukko osaavia ihmisiä teki töitä yhteensä n. 1000 tuntia viikonlopun yli ja lakimiehet jäivät viimeistelemään lopputuloksen patenttihakemuksia ym. IPR asioita. Kaikki syntyi ilman raskasta byrokratiaa – kuitenkin hallitusti. Pekka puhui myös ”yhteiskunnan rebootista”, joka tarvitaan, jotta saadaan digiloikka, kilpailukykyloikka, ja Suomen teollisuuden reboot toteutumaan.

Digitalisaatio vaatii näkemyksellisyyttä.

Olemme edelleen vuonna 2016 toteuttamassa kolmen kuuluisan ihmisen visioita.

Doug Engelbart visioi jo vuonna 1960 siitä, kuinka tietokoneiden avulla voidaan lisätä ihmisten älykkyyttä ja yhdessä toimimista. Olemme vasta puolessa välissä tämä vision toteuttamisessa.

Googlen tekninen johtaja Ray Kurzweilin on sanonut, ettei tekoälyä kannata pelätä. Tekoäly lisääntyy kovaa vauhtia ympäristössämme ja vuonna 2045 ihmisäly tulee hänen mukaansa yhdistymään tekoälyyn. Siis < 30 vuoden kuluttua.

Ohjelmistosuunnittelija Marc Andresseenin mielestä softa on asia, joka vain tulee ja syö kaiken. Eli kaikki tulee jossakin vaiheessa digitalisoitumaan.

Kysymys kuuluukin, miten pystyisimme oppimaan asioista, jotka eivät ole vielä edes tapahtuneet, siis
kehittämään näkemyksellisyyttä?

Digitaalisen näkemyksellisyyden kehittämisessä on kolme peruspilaria, jotka tulee huomioida:

1. Tarvitaan digitaalinen infrastruktuuri.
2. Älykkyyden ja voimavarojen oikea resursointi.
3. Vaikuttavuuden aikaansaaminen, pelkkä kokeilukulttuuri ei siis riitä.

Onnistuakseen kaikkia digitalisaatiostrategioita tulisikin tarkastella näiden peruspilarien kautta. Tarvitaan siis digitaaliset tuntosarvet, joilla tönitään digitalisaatiota oman vision suuntaan.
Elämme jo nyt kompleksisessa maailmassa, johon digitaalisuus kuuluu vahvasti. On myös olemassa suuri tarve erilaisille kokeiluille, mutta tämän kokeilutoiminnan kulmakivenä tarvitaan kuitenkin aina systeemiajattelua, joka ohjaa kaikkia näitä kokeiluja. ”Think small” on parempi kuin ”think big”, sillä pienempiä asioita on helpompi kokeilla rohkeasti. Lisäksi asiakastarpeiden tulisi näkyä kaikessa tässä toiminnassa. Vanha tapa johtaa ja mitata asioita ei kannusta yhteistyöhön. Ainoastaan rakenteita muuttamalla voimme muuttaa toimintakulttuuria. Mitä vähemmän organisaatioilla on sisäisiä rakenteita, sitä enemmän niillä on pelivaraa ja tuloksena saadaan kontekstiinsa sopivampia organisaatioita. Myöskin nykyiset toimintatapamme ovat puutteellisia, luulemme edelleen, että systemaattisella suunnittelulla saamme aikaan suuria asioita, mutta valitettavasti se ei enää nykymaailmassa pidä paikkaansa.

Esimerkkinä terveydenhoidon digivallankumous

Kuvittele maailma, jossa puolet nykyisistä työpaikoista on hävinnyt ja jossa tehdään työtä, jota emme voi vielä edes kuvitella. Internet of everything tulee nielemään kaiken, sekä ihmiset että asiat. Tällä hetkellä maailmassa on noin 9 mrd internetiin kytkettyä laitetta, mutta määrä tulee kasvamaan nopeasti ja v.2022 internetiin kytkettyjä laitteita on jo noin 50 mrd. Iso osa näistä laitteista tulee lähelle ihmiskehoa, ja tämän kautta voimme saavuttaa tulevaisuudessa muun muassa immuniteetin taudeille, nanomikroskooppisen näön ja telepatian. Laskelmat terveydenhoidosta ovat kuitenkin karuja, vuoteen 2030 mennessä puolet maailman ihmisistä on ylipainoisia. Mobiliteetti ja digitaalisuus toimivat terveydenhoidon polttoaineena, ja sitä kautta syntyy innovaatioita kaikkiin terveydenhuollon arvoketjun osiin. Terveydenhuolto myös demokratisoituu ja diagnosoinnista tuleekin tulevaisuudessa proaktiivista.

Robotiikka on vaikutuksiltaan vieläkin suurempi kuin internet.

Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä robotiikka mahdollistaa. Jo nyt on visioita, että tulevaisuudessa ihmisiä kuljettaisivat erilaiset robotit – itseohjautuvat kulkuneuvot. Myös parvirobotit, jotka pystyvät liikkumaan maalla, vedessä tai ilmassa ja lähettämään dataa, ovat jo todellisuutta. Robotiikka on vastaus hyvin monenlaisiin ongelmiin. Se, joka kykenee yhdistämään sosiaalisen median ja robotiikan, on vahva toimija tulevaisuudessa.

Kannattaakin lyöttäytyä yhteen diginatiivin sukupolven kanssa, joka on elänyt koko elämänsä tietokoneiden keskellä.

Annetaan tästä digisukupolvesta koostuville ryhmille tehtäväksi miettiä, mitä tarvitaan, jotta jokin tehtävä saadaan tehtyä ilman, että ihmisen tarvitsee millään tavalla puuttua asiaan. Lopputulos saattaa yllättää meidät.

Robotiikan kasvu on nopeaa, jo pelkästään Kiinassa kasvua oli viime vuonna yli 60 prosenttia. Taloudelliset vaikutukset vuoteen 2025 mennessä tulevat olemaan kymmeniä triljoonia (10¹²) euroja.

Robotit auttavat konkreettisesti erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi robotti voi toimia lääkärinä, kun lääkäriä ei ole saatavilla. Robotit voivat olla myös sosiaalisia, ne ovat fyysisesti lähellä ja tuovat sitä kautta turvaa moniin tilanteisiin. Robotit luovat vaurautta, sillä ne eivät kyseenalaista toimiaan ja voivat tehdä työtä 24/7 ilman keskeytyksiä. Ihmisten rooli muuttuu, kun perinteiset työt katoavat ja tilalle tulee uudenlaista toimintaa ja tehtäviä.

Suomen robottikeskustelussa hymistellään ja naureskellaan. Suomessa puhutaan paljon työstä, mutta ei siitä kuinka työtä voisi tehdä paremmin, eikä täällä myöskään oteta mallia maailmalta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa tehtiin taannoin ”robottistrategia”, jonka seurauksena teollisuus lähti vetämään ja loi uudenlaista tuottavuutta aikaisemmin kannattamattomillekin toimialoille.

Digitalisaatiossa on kyse luovuudesta, voidaan saavuttaa uusia ulottuvuuksia, kun ”ei tarvitse pelata varman päälle”, jolloin päästään tavoittelemaan onnistumisia. Digitalisaation myötä tulevaisuudessa ei tarvita samaa määrää työntekijöitä, asioita voidaan tehdä uudella tavalla. On mahdollista saada saman tien vastaus mihin tahansa ongelmaan kyseisen alan asiantuntijalta mistä tahansa maapallolla.

Post-kapitalistinen maailman järjestys, jossa ihmiset saavuttavat digitalisaation avulla uuden tason, jossa kaikki on jaettavissa ja kaikki ovat yhteydessä keskenään. Onnibus haastaa VR:n, Tori.fi haastaa Stockmannin jne., jakamistalous kasvaa. Tieto ja informaatio demokratisoituvat ja verkkojen tarjonta laajenee entisestään. Erilaiset toimijat yhdistyvät. Kuitenkin edelleen puuttuvat keinot, joilla eri sukupolvet saadaan yhteen – tosin tämä ongelma taitaa hoitua itsestäänkin ajan kanssa.

Digitalisaatio luo uusia mahdollisuuksia, digivallankumous on myös ihmiskunnan historian suurin liiketoimintamahdollisuus.

Mitenkä tässä sitten luodaan organisaatio, joka hyötyy digitalisaatiosta?

Tässä osin omia ja osin lainattuja ajatuksia, joita voi soveltaa mielestäni myös pelastustoimen saralla ja jotka kenties auttavat ymmärtämään, miten kompleksisesta asiasta digitalisaatiossa on kyse. Ne, jotka jaksoivat lukea tänne saakka, oppivat samalla digitalisaation termistöä, joka kenties helpottaa keskustelua aiheen ympärillä myös jatkossa .

Ajatuksia tähän kirjoitelmaani sain Soneran järjestämästä B2D seminaarista 2.9.2015 Bio Rexissä Helsingissä. http://blogit.sonera.fi/2015/09/sonera-b2d-seminaari-live-blogi/
”Jos ideasi ei ikinä menisi läpi tuotekehityksessä, se olisi todennäköisesti hyvä,
sillä nykymaailmassa ei tarvita keskinkertaisuuksia”