Pyysimme kahden tutkinnon opiskelijoitamme valottamaan taustoja ratkaisulle, jossa heillä ovat tähtäimessä sekä päällystö- että pelastajatutkinnot.
Kirjoittajat: Opiskelijat Valtteri Korteniemi, Lauri Hirvonen, Niclas Wickström, Juha Seppälä, Joose Veteläinen, Jesse-Joonas Mikkonen ja Tuomas Lintula.
AMK-pelastajat
Viime vuosina Pelastusopistossa on havaittu uusi ilmiö, joka tuntuu vuosi vuodelta saavan enemmän opiskelijoita mukaansa. Osa nuorisopuolen päällystökurssien opiskelijoista on nimittäin alkanut hakeutua pelastajakursseille. Useimmiten tämä tapahtuu kahden ja puolen vuoden kohdalla päällystöopintojen monimuotovaiheessa, jolloin sekä pelastaja- että päällystökurssia on mahdollista käydä yhtä aikaa. Pelastajakursseille on hakeutunut jälkeenpäin myös päällystökursseilta jo valmistuneita ja päällystöviroista kokemusta hankkineita henkilöitä.
Viisi kuusi vuotta sitten pelastajakursseille hakeutui vain yksittäisiä päällystöopiskelijoita, mutta sittemmin ilmiö on vuosi vuodelta yleistynyt. Nyt tammikuussa syntyikin Pelastusopiston uusi ennätys, kun meitä ”amk-pelastajia” aloitti yhteensä seitsemän pelastajakurssi 95:llä. Viisi meistä on N13-kurssilta, yksi N12-kurssilta ja onpa joukossamme yksi N11-kurssilta valmistunut päällystöviranhaltijakin.
Mitä järkeä?
Mitä järkeä tällaisessa koulutusten väärinpäin opiskelussa sitten on? Yksi syy on tietenkin kolme ilmaista ruokaa päivässä, ilmainen asunto sekä muut opintososiaaliset edut, jotka ovat varmasti omiaan aiheuttamaan laitostumista. Onnistuukohan meiltä lopulta enää elämä Pelastusopiston aitojen ulkopuolella ollenkaan? No, mutta vakavasti sanoen syitä, miksi käydä kurssit ”väärinpäin”, on varmasti vähintään yhtä monta kuin meitä asianosaisiakin. Yhteisiä syitä meillä kuitenkin on aito halu päästä tekemään asioita käytännössä ja halu saada valmiudet toimia missä tahansa pelastustoimen tehtävässä suihkuputken käytöstä aina pelastusyhtymän johtamiseen saakka. Kaksoiskouluttautumisen etuja valottaa myös vanha klisee: ”Kun tietää miten ollaan hyvä alainen, on helpompi olla myös hyvä johtaja”.
Päällystökurssilla päivät usein kuluvat kirjojen, tietokoneen ja ehtymättömien oppimistehtävien äärellä. Vähistä käytännön harjoituksistakin osa on jouduttu kovissa säästöpaineissa karsimaan pois. Päällystökurssin jälkeen useimmille meistä jäikin tunne, että pelastusteknisistä taidoista oli opittu vain pienen pintaraapaisun verran, joten näitä asioita olisi tarpeen oppia huomattavasti enemmän ja saada niihin samalla rutiinia. Tämä tunne sitten konkretisoitui pelastajakurssille hakeutumisena. Miehistökoulutukseen siirtyminen ei kuitenkaan ole meiltä protesti päällystökoulutusta kohtaan. Päällystökurssi on päällystökurssi, eikä 240 opintopisteeseen millään voi kuitenkaan mahduttaakaan kaikkea, mitä työelämässä lopulta tulee tarvitsemaan. Päivystävän palomestarin tehtävien hoitaminen hyvin ei mielestämme välttämättä vaadi pelastajakurssin käymistä, vaikka se toki antaakin lisää näkemystä ja ehkä helpottaakin joissain tilanteissa pelastustoiminnan johtamista.
Monille herää myös kysymys: ”Eikö olisi järkevämpää hakea ensin pelastajakurssille ja käydä sen jälkeen vasta päällystökurssi?” No, ainakin päällystökurssin kovimpien vastusten eli yleisopintojen käyminen on meille monelle helpompaa nuorena. Lisäksi jotkut meistä tulivat päällystökurssille suoraan alan ulkopuolelta, jolloin ei välttämättä osannut arvata, kuinka tärkeitä pelastajan taitojen tunteminen olisi myös päällystöviroissa. Kiinnostus pelastajan työtä kohtaan syttyi vasta opintojen kuluessa ja osalle pelastajakurssin arvostus konkretisoitui lopullisesti vasta työelämässä. Varsinkin eteläisen Suomen suurissa pelastuslaitoksissa on lähes mahdotonta päästä mukaan operatiivisiin päällystötehtäviin ilman pelastajatutkintoa. Pelastajakurssin arvostus tuntuu siis kentällä olevan kova ja toivomme, että kaksi tutkintoa tulee olemaan valttimme myös työllistymisessä ja uralla etenemisessä.
Mielenkiinnolla seuraamme nyt tulevan syksyn pääsykokeita. Mikäli huhut pitävät paikkansa, ensi tammikuussa alkavien pelastajakurssien hakijoiden joukossa on vähintäänkin saman verran päällystökurssilaisia kuin meitä oli syksyllä. Ilmiö on siis tullut jäädäkseen. Mielestämme se on hyvä asia ja uskomme, että samaa mieltä on myös suurin osa opettajistamme ja tulevista työnantajistamme. Uskomme, että ilmiö vaikuttaa positiivisesti myös Pelastusopistoon rikkomalla pelastaja- ja päällystökurssien välisiä raja-aitoja.
Pelastajaopiskelijat (P95):
Valtteri Korteniemi
Lauri Hirvonen
Niclas Wickström
Juha Seppälä
Joose Veteläinen
Jesse-Joonas Mikkonen
Tuomas Lintula
