Tässä kuussa julkaistaan sisäisen turvallisuuden ohjelma. Sisäministeriö on jo tähän mennessä tiedottanut, että tulevaisuudessa pelastustoimen ja ensihoidon järjestävät jatkossa yhteistyöalueittain ne viisi maakuntaa, jotka ylläpitävät yliopistollista keskussairaalaa. Tahtotilaksi on myös ilmaistu, että uudistuksen myötä halutaan varmistaa, että pelastustoimen mahdollisuudet toteuttaa ensihoitoa ja yhteistyöhyödyt sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa säilyvät. Sisäministeriössä järjestellään myös pelastustoimen järjestämislakia. Järjestämislaki seuraa aluejaon lisäksi muitakin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä tehtäviä ratkaisuja. Pelastusylijohtaja Esko Koskisen mukaan pelastustoimen uudistus haluttiin toteuttaa yhdessä sosiaali-ja terveystoimen uudistuksen kanssa, jotta pelastuslaitosten hoitaman ensihoitopalvelun jatkuvuus saadaan turvattua. Pelastusylijohtajan mukaan toisenlainen ratkaisu olisi merkinnyt pelastustoimen supistumista, ensivastepalvelun asteittaista loppumista ja pelastajan ammattitaidon huomattavaa kaventumista. Kaikki nämä olisivat heikentäneet suomalaisten arjen turvallisuutta.
Näin rivistä katsoen toimintaympäristössämme on tapahtumassa huomattava muutos. Ensihoidossa puhutaan joskus ”isoista pojista” joiden päätökset vaikuttavat ensihoidon toimintamalleihin. Nyt näyttäsi, että sisäministeriön, pelastusosaston ja eri pelastuslaitosten ”isojen poikien” tahtotila on vahva, ensihoidolla on vankka asema tulevaisuuden pelastustoimessa.
Miten tähän tulossa olevan toimintaympäristön muutokseen on Pelastusopistolla varauduttu? Tähän mennessä olemme odottaneet päätöstä, mikä on tulevaisuudessa pelastajan asema ensihoitopalvelussa? Ensihoitoasetukseen ei ole tulossa muutosta, joten tulevaisuudessakin pelastajat ovat kelvollisia toimimaan ensihoidossa, jollei sote-alueilla toisin päätetä. Ensihoitotiimissä tämä on ollut koko ajan toiminnan perusajatus. Pelastusopiston tulee määrätietoisesti noudattaa samaa perusajatusta. Meillä täytyy koko ajan olla käsitys, näkemys ja visio siitä, mitä osaamista ensihoidossa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Tämä vaatii yhteistyötä ja verkostoitumista tulevien pelastustoimi- ja ensihoitoalueiden kanssa. Pitäisikö tulevaisuudessa tiimissä olla vierailevan opettajan virka? Ensihoitotiimi tekee tällä hetkellä koulutusyhteistyötä eri AMK-oppilaitosten kanssa ja on mukana myös ensihoidon valtakunnallisessa koulutusverkostossa.
Tulevassa OPS-uudistuksessa on tärkeätä pitää huolta, että tulevaisuudessakin opetamme pelastajille niitä asioita ja taitoja, joita kentällä tarvitaan.
Talous on asettanut omat haasteensa Pelastusopistolle. AMK-rahoituksen muuttuminen ja kehysmäärärahan pieneneminen ovat käynnistäneet säästöohjelman. Säästöt on toteutettu ”henkilöstö edellä” periaatteen mukaisesti. Viimeisimmän talouskatsauksen mukaan pää näyttäisi pysyvän pinnalla ja YT-neuvotteluihin ei olisi tarvetta.
Käytännössä säästöt ovat näkyneet pelastajakoulutuksessa vähentyneinä harjoitusaluepäivinä. Vähentyneet harjoitusaluepäivät näkyvät heikentyneenä osaamisena. Kentälle lähtevä pelastaja saa edelleen parhaan mahdollisen koulutuksen, mutta pätevän paloesimiehen ja työparin merkitys tulee korostumaan tehtävillä, jotka vaativat enemmän soveltamista.
Strategiassa suunniteltu digiloikka ja uudet pedagogiset ratkaisut ovat kannatettavia, mutta niillä ei voida ratkaista kädentaitojen opetusta. Lääkärikoulutuksesta saadut kokemukset tukevat tätä mielipidettä. Lainaan Aristotelesta, joka oli myös opettaja. Aristoteles on kuulemma sanonut: ”Asioita, jotka pitää oppia tekemään, oppii tekemällä niitä.”
Säästöt ovat myös näkyneet vähentyneinä hankintoina ja investointeina. Säästöjen toteuttamisen linja on kunnioitettava ja voimme olla tyytyväisiä siitä, että valittu linja on onnistunut. Pitemmän päälle säästöt voivat johtaa kuitenkin toiminnan näivettymiseen ja vaikeuttaa Pelastusopiston pysymistä kentän vaatimusten mukana. Ensihoitotiimin simulaatiojärjestelmien tekniikka on tulossa tiensä päähän. Jos tätä järjestelmää ei saada uusittua, menettää tiimimme huomattavan koulutus- ja kilpailuvaltin. Pelastusopiston ensihoitotiimi on ollut oppilaitosten eturivissä simulaatiokoulutuksen toteuttajana, kehittäjänä ja kouluttajana. Säästöt ovat myös iskeneet kovalla kädellä tuntiopettajien käyttöön. Tämä johtaa vähentyneeseen kentän näkemykseen opetuksessa.
Säästöille ei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole varmaankaan vaihtoehtoa, mutta meidän tulee olla huolissamme yllämainitusta näivettymisestä ja miehistökoulutuksen osalta täytynee harkita teorian ja käytännön opetuksen suhde uudelleen.
Suomen talouden kannalta on ratkaisevaa saadaanko vienti vetämään. Onko näin myös Pelastusopiston talouden kohdalla? Miten Pelastusopistolla saataisiin vienti vetämään? Lisä- ja täydennyskoulutuksen määrän kasvu ja täten lisärahoituksen saaminen on asetettu yhdeksi päätavoitteista. Ensihoitotiimillä on valmiita koulutuspaketteja ja vahva kokemus ja valmiudet laatia räätälöityjä koulutuksia eri ryhmille. Yleinen taloudellinen tilanne heijastuu kuitenkin vientiin. Tuntuu, että joka paikassa säästetään, valitettavasti säästöt kohdistuvat myös koulutukseen. Ensihoidon lisä- ja täydennyskoulutuksen vientivalttina pysyy vuodesta toiseen simulaatio-ohjaajan perus- ja jatkokurssit. Täytyneekö jatkossa tarjontaa kehittää erilaisten kouluttajakoulutusten suuntaan?
Rivissä täytyy pitää pää pystyssä ja katse eteenpäin. On oltava valmiutta muuttaa toimintamalleja ja opetusta hyvinkin nopeasti, jos toimintaympäristön muutos niin vaatii. Täytyy myös osata puolustaa käytänteitä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja toimiviksi.
Toivotan kaikille hyvää ja rentouttavaa kesälomaa!
