Libanonin pääkaupungin satamassa tapahtui 4.8.2020 voimakas räjähdys, kun varastoalueella syttynyt tulipalo räjäytti yli 2 700 tonnia varastoituna ollutta ammoniumnitraattia. Räjähdyksen voima oli niin massiivinen, että paikalliset seismografit tulkitsivat sen 4,7 magnitudin maanjäristykseksi Ricterin asteikolla. Räjähdys surmasi välittömästi kymmeniä ihmisiä, joiden joukossa oli mm. yhdeksän sammutustöissä ollutta palomiestä. Samalla tuhoutui satama-alueella sijainnut viljasiilo, joka oli Libanonin ruokahuollon kannalta merkittävä. Satama-alueella sijaitsi myös sairaalatarvikkeita ja COVID19 -testaukseen liittyviä tarvikkeita sisältänyt varasto, josta kuin ihmeen kaupalla saatiin suuri osa pelastettua.
Tehtävä käynnistyi Libanonin hallituksen avunpyynnöllä
Tuhot olivat kaiken kaikkiaan niin mittavat, että Libanonin hallitus pyysi 5.8. kansainväliseltä yhteisöltä ja mm. EU:n pelastuspalvelumekanismilta apua. Pyyntöön vastasi suuri joukko erilaisia tiimejä; rauniopelastusmuodostelmia, kenttäsairaaloita, CBRN-tiimejä ja pieniä, tuhojen vaikutusten arviointiin erikoistuneita tiimejä. Myös materiaaliapua alkoi virrata maahan.
Erityisesti EU:n kautta tulevan avun koordinoimista ja tiedonkeruuta varten kohdemaahan lähetetään tällaisissa tapauksissa nk. EU civil protection team tai EUCPT. Tällä kertaa tuo tiimi oli poikkeuksellisen suuri, yhdeksän henkeä. Tiimi tarvitsee tukijoukon ympärilleen, joka pystyy tarvittaessa tuottamaan heille kaiken avun, majoituksesta vessoihin, ruokaan tai tietokoneisiin. Tällainen joukko kulkee nimellä TAST ja tässä kohtaa Suomi ja Pelastusopisto astui kuvaan mukaan. Varustauduimme EU:n pyynnöstä ”pahimpaan mahdolliseen”, eli perustamaan koordinaatiokeskuksen telttaleiriin jollekin sopivalle tontille.
Kesälomalta suoraan Beirutiin
Itse sain tiedon tehtävästä kesälomalle, juuri kun olin menossa tyttäreni kanssa elokuviin. Koska kyseessä oli sellainen tehtävä, johon saamani koulutus hyvin valmensi, päätin hakea mukaan. Kuinka ollakaan, tulin valituksi ja seuraava päivä 6.8. kului kuin ”sumussa”; Pelastusopistolla varusteiden valinnassa, lääkärintarkastuksessa, välillä kotona pakkaamassa ja välillä taas Pelastusopistolla. Seuraavana aamuna klo 10.00 löydän itseni Helsingin lentoasemalta, istumassa liettualaisen rahtikoneen klaffituolissa katsomassa, kun muodostelman kalustoa (mm. telttaleiri koko 17 hengen sakille saunoineen kaikkineen) rahdataan kyytiin. Iltapäivällä oltiinkin jo helteisessä Beirutissa. Tilanne olikin matkan aikana muuttunut; telttaleiriä ei tässä vaiheessa tarvita. Mennään hotelliin työskentelemään, rakennetaan toimisto sinne ja arvioidaan tilanne uudestaan. Illalla nukkumaan mennessä yhtäjaksoista valvomista olikin jo yli 40 tuntia takana.
Tehtävät etenivät suunnitelman mukaisesti
Seuraavat päivät sujuivat lähes täsmälleen siten, kun omissa ja EU:n pelastuspalvelumekanismin koulutuksissa on harjoiteltu. Perustetaan koordinaatiotoimisto sisältäen tiedonhallinnan mekanismin, tiedon visualisoinnit, hankitaan paikalliset SIM-kortit, selvitetään paras tapa liikkumiseen paikasta toiseen, tehdään turvallisuussuunnitelmaa jne. Ja hankitaan toimistoon kahvia.
Päivien edetessä tilanne alkoi pikkuhiljaa selvitä; aktiivisen pelastustoiminnan aikaikkuna 96h alkaa tulla täyteen ja pian raunioista ei enää etsitä elossa olevia. Sairaaloiden tilanne alkoi pikkuhiljaa selvitä ja yhteistyökanavat paikallisviranomaisten kanssa vahvistua. Painopiste alkaa muuttua kohti humanitääristä vaihetta ja myöhemmin kohti jälleenrakennusta. Muutamaa päivää myöhemmin voitiin todeta, että EUCPT on vallitsevaan tilanteeseen nähden liian suuri ja sitä voidaan alkaa vähentää. Samalla vähenee tuen tarve, joten myös TAST -joukko pienenee. Maan sisäinen turvallisuustilanne heikkeni samalla ja hallituksen erottua hetken aikaa oli tilanne, jossa kukaan ei oikein tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu. Kansainvälisiin avustajiin ei kansan viha kuitenkaan kohdentunut ja pystyimme poistumaan maasta hyvässä järjestyksessä. EUCPT kutistui neljään ja TAST kahteen henkilöön ja hekin poistuvat maasta myöhemmin samalla viikolla.
Matka oli antoisa kokemus
Kokemuksena tehtävä oli antoisa, vaikka jäikin suunniteltua lyhyemmäksi. Vaikka majoittuminen hotellissa teki asioista helpompaa, ei 15 tunnin työpäivien jälkeen tarvinnut unta houkutella. Oman haasteensa toi maan COVID19 -tilanne, joka otettiin kyllä vakavasti. Suomeen palattuamme olemme tiimin kesken hämmästelleet, miten erilainen suhtautuminen suomalaisessa yhteiskunnassa asiaan on. Libanonissa testattiin jokainen maahantulija, kaupoissa, hotelleissa ja ravintoloissa oli maskipakko ja lämpötila mitattiin mm. aina hotelliin tullessa. Maskiin tottui nopeasti ja taidan jatkaa sen käyttöä kotimaassakin, kunhan tämän karanteenin jälkeen kauppaan taas pääsee.
