Uusi lukukausi on jälleen pyörähtänyt käyntiin ja uudet opiskelijat ovat aloittaneet urakkansa. Näitä päiviä värittää aina aivan omanlaisensa tunnelma. Ilmassa suorastaan tihkuu odotus. Erityisesti opintonsa aloittaville opiskelijoille ensimmäiset päivät ovat jännittäviä. Moni heistä miettii, mitä tuleman pitää, miten pääsee opintoihin kiinni, miten menestyy opinnoissa, miten kotiasiat sujuvat. Olemme viestittäneet opiskelijoille, että Pelastusopistolla oppiminen on keskiössä. Henkilökunta on opiskelijoita varten, meidän tehtävänämme on luoda oppimiselle otollinen ympäristö ja olosuhteet. Opiskelijat ovat kuitenkin itse vastuussa oppimisestaan. Mitäpä muuta voisi ajatellakaan Savossa sijaitsevasta oppilaitoksesta, voi joku tuumailla.
Odotus on tarttunut itseenikin, vaikkakin vähän toisesta näkökulmasta. Kaikki, mitä tapahtuu yhteiskunnassamme, meillä koto-Suomessa ja muualla maailmassa, vaikuttaa meihin täällä Pelastusopistolla joko suoraan tai välillisesti, heti tai jonkinmoisella viiveellä. Nyt on koko joukko asioita, jotka odottavat ratkaisuaan – ovat odottaneet jo turhankin pitkään. Yksi iso asia, jossa oppilaitoksessa olemme erityisen tarkkaavaisesti kuulolla, on pelastusalan koulutusuudistus. Tänä syksynä toivottavasti saamme tietää, miten asiassa edetään, uudistetaanko rakenteita vai edetäänkö tutkintojen sisältöjä päivittäen. Viimeksi mainitun olemme jo aloittaneetkin jäämättä odottamaan eri kehotusta siihen.
Henkilökohtaisesti olen rakenteiden uudistuksen kannalla. Pelastusala on muihin turvallisuustoimijoihin verrattuna eittämättä koulutuksellisesti takamatkalla. Kuitenkin koulutuksen kautta saadaan eväät mm. viranomaisyhteistyöhön, jonka merkitys tulevaisuudessa korostuu entisestään. Koulutus luo pohjan toiminnalle, maailman muuttuessa toiminnan on vastattava muutokseen, ja tämä ei onnistu, jos koulutus ei pysy siinä tahdissa mukana. Huomisen ammattilaisia ei voi kouluttaa eilispäivän opein. On tärkeää muistaa, että muutokset koulutuksessa tai koulutusmäärissäkään eivät näy heti, vaan vasta viiveellä. Meillä ei ole aikaa hukattavana.
Koulutusuudistus jakaa alan toimijoiden mielipiteitä, kaikki eivät ole asiasta yhtä innostuneita. Mutta se, mitä itse vähintäänkin toivon, on asiallinen ja rakentava keskustelu, joka ei mene henkilöihin, vaan jossa avoimesti ja rohkeasti katsotaan tulevaisuuteen sen oman rakkaan hiekkalaatikon reunan yli, ja kauemmas kuin ensi vuoteen, olkoonkin, että tulevaisuuden ennustaminen on käynyt aiempaakin haastavammaksi. Sisäministeriön pelastusosasto ja sisäministeri ovat nyt paljon vartijoita tässäkin asiassa.
Tarkoitukseni ei ollut tässä yhteydessä kajota lainkaan resurssiasiaan, joten tyydyn vain toteamaan, että odotamme edelleen budjetilta jotakin muuta kuin miltä ensimmäinen versio näyttää.
