Kannattaako hyvää odottaa?
Olemme kuin luotuja odottamaan; lottovoittoa, sateen päättymistä, puolisoa, projektin alkamista, tai saapuvaa junaa. Omat valintamme vaikuttavat siihen, odotammeko sitä junaa asemalaiturilla vai tunnelissa…
Työyhteisön turvallisuuden vaaliminen ja kehittäminen eivät onnistu odottamalla. Ne vaativat ennakointia ja yhteistyötä eri asiantuntijaryhmien välillä, suunnitelmallista riskienhallintatyötä, ajantasaista tietoa organisaation nykytilasta ja muutostarpeiden ymmärtämistä. Turvallisuuden johtamisessa yhdistyvät kokonaisvaltaisesti niin lakisääteisen kuin omaehtoisen turvallisuuden hallinta. Tämä tarkoittaa menetelmien, toimintatapojen ja ihmisten johtamista, jossa vastuut määräytyvät joko lakiperusteisesti, työjärjestyksestä tai tehtävän kautta.
Vaikuttavuutta ennakoinnilla
Pelastusalaa ja sen toiminnan vaatimustenmukaisuutta ohjaavat lukuisat eri säädökset, ohjeet ja sopimukset. Keskeinen, myös pelastusalaa ja sen harjoitteluympäristöjen työturvallisuutta normittava säännöstö löytyy työturvallisuuslaista (738/2002). Pelastustehtävillä voidaan useinkin joutua työtehtäviin, jotka ovat työturvallisuuslain mukaan työtä, josta aiheutuu erityistä tapaturman ja sairastumisen vaaraa. Tällaista työtä saa tehdä vain työntekijä, joka on siihen osaamisensa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa kautta sopiva. Työriskien tunnistaminen on ennakoivan työsuojelun tärkeimpiä vaiheita, koska vain havaittuja riskejä voidaan torjua. Työn vaarojen arvioinnin suhteen ei riitä, että se tehdään niin sanotusti kerralla valmiiksi ja sillä yleistyksellä, että kaikki tekijät ovat yhtä kokeneita tai ammattitaitonsa sekä ominaisuuksiensa puolesta samalla tasolla. Vaarojen arvioinnissa tulee huomioida työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito ja muut hänen henkilökohtaiset edellytyksensä.
Vaarallista työtä – turvallisesti
Pelastustoiminnan johtaja on onnettomuustehtävällä paljon vartijana myös työturvallisuuden osalta. Pelastustoimintaan liittyvät päätökset koskevat suoraan sekä välillisesti niitä henkilöitä, jotka tämän “palapelin ratkaisuun” osallistuvat. Annammeko vakioituja vastuualueita, tehtäviä ja käskyjä niillä olettamuksilla, että saamme koneistostamme aina samat tehot irti riippumatta siitä “mitkä osat” siihen on asennettu? Tässä riittääkin pohtimista, kun mietitään esimerkiksi työvuorojen rakenteita henkilöstön ikääntyessä tai vastaavasti pelastusjoukkueen “todellista” osaamista, kokemusta, toimintakykyä tai terveydentilaa vaativan onnettomuuden ja työturvallisuuden näkökulmasta. Omaan organisaatioon vakiintuneiden toimintatapojen ja käytänteiden haastaminen vaatii turvallisuuden näkökulmasta tekijöiltään avoimuutta ja rohkeutta.
Voiko “rajoitemies” toimia suojaparissa? – Jos voi niin mihin saakka? – Miten rakennuspalo ilmoittaa, kun se muuttuu tavanomaisesta vaativaksi? – Kuinka hybridiyksikkö toimii pintapelastustehtävällä? – Kykeneekö nuori sopimuspalokuntalainen liikenteenohjaustehtävään moottoritiellä? Onko koulutusta, osaamista, suorituskykyä? Tässä vain muutama esimerkki mietinnän tueksi, tähän hetkeen tai paremminkin huomiseen sopivaksi. – “Ennakoiden”
Turvallisuuskulttuuri luodaan yhdessä
Hyvän turvallisuuskulttuurin luomiseksi tarvitaan resursseja ja koko organisaation sitoutumista. Selkeät toimintatavat ja -ohjeet, avoin ja monipuolinen viestintä sekä erityisesti eri toimijoiden ja vastuutahojen välinen keskustelu vallitsevasta turvallisuustasosta, riskeistä ja hyväksyttävistä toimintatavoista ovat hyvän turvallisuusjohtamisen tunnusmerkkejä. Kokonaisvaltainen turvallisuuden hallinta pelastuslaitoksessa ja oppilaitoksessa on vaativa tehtävä ja sen rakentuminen vaatii paljon osaamista ja tiivistä yhteistyötä. Yhteistyö mahdollistaa suunnitelmien toteutumisen jokapäiväisessä arjessa myös “tuotannon tasolla.”
Pelastustoimessa ja sen koulutusympäristöissä Pelastusopistolla on oltava “valppaana” turvallisuuden arvioinnin, kehittämisen ja toteuttamisen sektoreilla. Toimenpiteiden ja asioiden kehittämisen näkökulmasta tulee olla jatkuvasti tietoinen – missä nyt mennään? Siis arvioidaan turvallisuuden hallintajärjestelmien ja riskienhallinnan menetelmien riittävyyttä työyhteisössä perustellusti.
Asenne ensin
Pelastustoiminta, pelastustoiminnan johtaminen sekä työturvallisuus nivoutuvat voimakkaasti toisiinsa ja muodostavat keskinäisiä riippuvuussuhteita. Omat asenteemme, arvomme ja organisaatiokulttuurimme määrittävät sen, kuinka tärkeäksi koemme turvallisuuden ja mitä olemme valmiit sen hyväksi tekemään.
“Asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää.”
(Konsta Pylkkänen)
Inhimillisesti – Ammatillisesti – Luotettavasti – Turvallisesti
