Suomen osallistuminen kansainväliseen pelastustoimintaan
Suomi osallistuu kansainväliseen pelastustoimintaan Euroopan unionin ja kansainvälisten järjestöjen kautta sekä kahdenvälisten ja monenkeskisten valtioiden välisten sopimusten puitteissa. Suomi voi sisäministeriön päätöksellä lähettää katastrofitilanteissa toisen valtion tai kansainvälisen järjestön pyynnöstä pelastus- ja avustusyksiköitä sekä pelastustoimen asiantuntija-apua ulkomaille. Joissakin tilanteissa Suomi voi myös osallistua pelastustehtävään materiaali- tai taloudellisen tuen kautta sisäministeriön päätöksellä. Tällainen tilanne on esimerkiksi luonnononnettomuus, ympäristöonnettomuus, ihmisen aiheuttama onnettomuus tai terrorismin aiheuttama tuho. Pelastusopisto vastaa sisäministeriön edellyttämistä varautumis- ja valmiustoimenpiteistä kansainvälisiin tehtäviin. Valmiuksiin sisältyy muun muassa rekrytointi, koulutus sekä materiaalinen valmius.
Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismi
Euroopan unionin vuonna 2014 uudistettu pelastuspalvelumekanismi on yksi Suomen tärkeimmistä kansainvälisen pelastustoimen painopisteistä. Pelastuspalvelumekanismi on perustettu parantamaan ja tehostamaan Euroopan maiden yhteistyötä ja helpottamaan koordinointia pelastuspalvelun alalla luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisyssä, varautumisessa ja avustustoiminnassa. Mekanismin toiminta perustuu jäsenvaltioiden tarjoamiin voimavaroihin, joita vuoden 2014 uudistuksessa vahvistettiin perustamalla eurooppalaiset hätäapuvalmiudet (civil protection pool), jotka koostuvat jäsenvaltioiden ilmoittamista pelastusmuodostelmista ja muista standardimuotoon rakennetuista avustusvalmiuksista (moduuleista).
Suomi osallistuu tällä hetkellä EU:n civil protection pool -valmiuteen teknisen tuen tiimillä (TAST). Moduulit ovat nopeasti toimintavalmiita, erikoistuneita ja autonomisia pelastusyksiköitä. Suomi on aktiivisesti mukana kehittämässä unionin yhteisiä hätäapuvalmiuksia erityisesti kylmien olosuhteiden osaamisessa yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa. Voimavarojen käyttöä unionissa ja sen ulkopuolella koordinoidaan Brysselissä ympärivuorokautisesti toimivassa hätäavun koordinointikeskuksessa (ERCC).
Muut kumppanit
YK:n alaisen humanitaaristen asiain koordinointitoimiston (OCHA) kautta asiantuntija-apua voidaan lähettää katastrofien arviointi- ja koordinointiryhmään (UNDAC). Vuonna 2014 Suomi oli maailmanlaajuisesti aktiivisin UNDAC-asiantuntijoita lähettänyt maa. Apua lähetetään myös globaalisti toimivan Kansainvälisen humanitaarisen kumppanuustoiminnan (International Humanitarian Partnership IHP) kautta. IHP-toiminnassa on Suomen lisäksi myös mukana seitsemän Euroopan valtiota. Myös NATOn euroatlanttinen pelastuspalvelun koordinointikeskus (EADRCC) voi toimia pelastusavun pyytäjänä tai välittäjänä.
Suomi voi myös lähettää tai vastaanottaa pelastuspalveluapua monenkeskisten valtiosopimusten perusteella. Esimerkiksi NORDRED-pelastusyhteistyösopimuksen puitteissa tapahtuvaa rajat ylittävää pelastusapua hyödynnetään lähes päivittäin Pohjois-Suomessa, jossa hätätilannetta lähinnä oleva pelastusyksikkö saattaa sijaita rajan toisella puolella. Operatiivista monenkeskistä yhteistyötä on lisäksi Suomen, Norjan, Venäjän ja Ruotsin vuonna 2008 solmiman Barentsin euroarktisen alueen pelastuspalvelusopimuksen puitteissa. Kahdenväliset avunantosopimukset Suomella on Viron ja Venäjän kanssa.
Muuttuvassa maailmassa kriiseistä on tullut entistä monimuotoisempia ja haastavampia. Tämän vuoksi pelastuspalvelun osaamista käytetään usein laaja-alaisesti humanitaaristen operaatioiden tukena erityisesti operaatioiden alkuvaiheessa, jolloin painopiste on logistiikan ja infrastruktuurin rakentamisessa varsinaisia avustustoimia varten. Sisäministeriö on esimerkiksi lähettänyt unionin mekanismin kautta vuoden 2014 loppupuolella Suomen apuna sekä asiantuntijoita että materiaaliapua Länsi-Afrikkaan tukemaan Ebolan vastaisia globaaleja toimia. Tammikuussa 2015 Kriisinhallintakeskukselta lähetettiin Ukrainaan talvikäyttöön soveltuvia telttoja paikallisten pelastusviranomaisten käyttöön.
