Edellinen hallitus ei saanut Sotea jaloilleen, joten Soten ensiaskeleet jäävät uuden hallituksen tuen varaan. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on aikojen saatossa tehty lukuisia uudistuksia, joissa yhtenä kantavana ajatuksena on ollut resurssien järkevä ja oikea aikainen käyttö – unohtamatta kustannussäästöjä. Yleensä nämä uudistukset ovat merkinneet tehtävien keskittämistä suurempiin yksiköihin. Ensihoito on kulkenut mukana näissä muutoksissa osana terveydenhuoltoa. Ensihoito, silloinen sairaankuljetus, tuli Kansanterveyslaissa 1972 kuntien vastuulle. Kuntien tehtävänä oli huolehtia ensiavun antamisesta alueellaan sekä järjestää alueensa sairaankuljetus. Vuonna 1972 kuntia ja kaupunkeja oli yhteensä 512 (Kuntaliitto), mikä tarkoittaa, että maassamme oli yhtä monta “ensihoitojärjestelmää”. Terveydenhuoltolaissa (v. 2010) ensihoito on määritelty osaksi erikoissairaanhoitoa ja näin ollen sen järjestämisvastuu on sitä tuottavien sairaanhoitopiirien kuntayhtymillä (20 kpl Kuntaliitto). Kuvaavaa on ollut järjestämisvastuussa olevan tahon keskittyminen, Rinteen hallitusohjelmassa mainitaan 18 itsehallintoaluetta – maakuntaa, joiden tehtäväksi niin pelastustoimen kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen annetaan. Näin päästäisiin lukumäärältään 18 ensihoitojärjestelmään. Aiheellinen kysymys ensihoidon osalta kuuluu: pärjättäisiinkö vähemmällä?
Muuttuva toimintaympäristö
Ensihoidon näkövinkkelistä hoitoympäristöt ja -polut sekä sairastavuus ja lääkitykset ovat muuttuneet, ei niinkään se tosiasia, että ihmiset tarvitsevat aika ajoin kiireellistä tai kiireetöntä apua sairaalan ulkopuolella. Ensihoitopalvelun tuottajina pelastuslaitokset ovat jo pitkään olleet merkittävä toimija. Ensihoitopalvelun toimenkuva on laajentunut ja tehtävämäärät kasvaneet tasaisesti. Vuonna 2018 Kelan korvaamia ambulanssilla tehtyjä matkoja oli 502 427 (Kelasto). Määrästä puuttuu huomattava määrä matkoja (= tehtäviä), joista ei muodostu Kelan korvaamia sairaanhoitokustannuksia. Edellä oleva terminologia kuvaa sitä, kuinka ensihoitopalvelun rahoitus on jäänyt jälkeen nykykäytännöistä, eikä välttämättä kannusta tuottamaan laadukasta palvelua. Maakunnan vastatessa ensihoitopalvelusta on luonnollista, että myös rahoitus tulee sitä kautta. Tällöin niin pelastustoimi kuin sosiaali- ja terveystoimi (ensihoito) olisivat saman “isännän” otteessa, yhteisen rahahanan äärellä.
Yhdessä eteenpäin
Minkälaiseksi Sote-uudistus Rinteen hallituksen toimesta muotoutuu – jää nähtäväksi. Nyt olisi mahdollisuus hakea synergiaetuja niin terveys- kuin pelastustoimelle, kehittää moniammatillista toimintamallia, jossa hyödynnetään niin pelastajien, lähihoitajien kuin Amk-tutkinnon omaavien ensihoitajien osaamista kansalaisten auttamisessa. Ensihoito toimialana on vielä nuori. Rakenteellisten ja hallinnollisten uudistusten lisäksi olisi hyvä koko toimialan yhdessä sopia käsitteistä, termeistä sekä toimintatavoista, mikä mahdollistaa laadukkaan kehittämis- ja tutkimustoiminnan sekä helpottaa viranomaisyhteistyötä.
Sotea, KEJOa ja EHKta odotellen.
