Nyt eletään taas aikaa, jolloin voidaan lukea lehdestä tai kuulla uutisista talven yllättävän autoilijat. Toivottavasti vakavilta onnettomuuksilta säästytään ja voidaan kuulla vain aineellisista vahingoista. Ennakoiminen on kai tässäkin asiassa ”päivän sana”. Pelastajien ajo-opetuksessa keskitytäänkin suurelta osin ennakointiin ja asenteeseen vaikuttamiseen, unohtamatta kuitenkaan sitä ajoneuvon käsittelyyn liittyvää harjoittelua. Luonnollisesti riskit kasvavat, kun keli huononee. Luin hiljattain eräästä alan julkaisuista artikkelia, jossa mainittiin, ettei monessakaan oppilaitoksessa, joista valmistuu mm. ensihoitoon työntekijöitä, harjoitella hälytysajoa ja siihen liittyvien riskien hallintaa. Erittäin huolestuttava uutinen, luin sen sitten opettajana tai kuntalaisena. Olisiko tähän edes hieman hälytysajon turvallisuutta edistävä tekijä se paljon puhuttu ”hälytysajokortti”. Vilkut eivätkä sireenit muuta fysiikan lakeja.
Pelastusalan tutkintojen uudistamishanke on parhaillaan käynnissä ja siinä myös tarkastellaan pelastajakoulutuksen asemaa ja sen tulevaisuuden rakennetta. Kenellä on se kristallipallo, josta voidaan ennustaa pelastajien tehtäväkenttää esim. vuonna 2025? Onneksi työryhmässä on edustusta ministeriöstä opetustiimeihin sekä kentän tietotaitoon asti. Uskonkin, että tulevaisuuden tarpeita peilataan hyvinkin useasta eri näkökulmasta, jotta saisimme vieläkin toimintakykyisemmän koulutusjärjestelmän, myös kansainvälisesti vertailtuna. Toisaalta jollain tasolla tulevaisuuden ennustaminen on meille jo tuttua. Saimme juuri valmiiksi lukujärjestyksen vuodelle 2018 ja katseet ovat kääntyneet jo kovaa tahtia vuoden 2019 toteuttamissuunnitelmiin. Eli vaikka opetamme vuotta 2017, elämme jo osittain paria vuotta edessäpäin.
Ensihoidon opettajan työssä pääsemme opettamaan kaikkia tutkinto-opiskelijoita, alkaen auttamisen ketjun ensimmäisestä lenkistä hätäkeskuspäivystäjästä päättyen palopäällystön koulutukseen, pääpainon ollessa toki pelastajatutkinnon kohdalla. Vaikka pelastajista ei tällä hetkellä tule tuplatutkinnolla myös ”terveydenhuollon ammattihenkilöitä”, heistä tulee moniosaajia, joilla on tiettyihin ensihoidollisiin tehtäviin hyvä osaaminen sekä lain ja asetuksen mukainen pätevyys toimia osana ensihoitopalvelua. Mahdollisuudet mm. pienryhmäopetukseen, harjoitusalueella tapahtuvaan ensihoitoprosessin kokonaisuuden hallintaan, simulaatiopetukseen sekä moniviranomaisyhteistyössä toimimiseen mahdollistavat tähän lopputulokseen pääsemisen. Ensihoitotiimin opetustyö on ollutkin syksyn edetessä taas kiivaimmillaan. Vanha sanonta ”meiltä joutaa mies vaikka kiireisimpään heinäaikaan” onkin tullut tutuksi useiden eri täydennyskoulutuksen ja ammattikoulutuksen pyöriessä täydellä teholla. Vaikka työtaakka usein tuntuu painavalta hentojen ensihoito-opettajien hartioilla, tunne, joka tulee joulukuun päätösjuhlan ollessa ovella, palkitsee ruhtinaallisesti. Ennen kuin huomaammekaan, olemme kättelemässä valmistuneet opiskelijat ja antamassa tsempit työelämään siirtymiseen.
Toivotankin hyvää syksyä kaikille ja valmistuville opiskelijoille voimia loppurypistykseen.
