 |
| | Pelastustoimen tutkimusohjelma (PETU) 2010–20141 TUTKIMUSTOIMINNAN LÄHTÖKOHDAT
Pelastustoimen kehittäminen edellyttää varsin poikkitieteellistä tutkimusta. Parhaiten pystytään tällä hetkellä hyödyntämään lähinnä palotutkimuksen piirissä tuotettua tietoa. Tämänkin hyödyntämisen tasoa ja tehokkuutta tulee edelleen kehittää ja laajentaa. Uutena haasteena on järjestelmän laajentaminen olemassa olevan pelastustoimen kannalta relevantin tutkimustiedon keräämiseksi myös hallinto-, yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden alueilta. Henkilöstön toimintakykyyn, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä tutkimus edellyttää lisäksi terveys-, lääke- ja liikuntatieteen asiantuntemusta.
Pelastusopisto huolehtii tässä kuvatun tutkimusjärjestelmän ylläpidosta ja osaltaan kehittämisestä.
Läheskään kaikki luonnontieteiden, hallinnon, yhteiskuntatieteiden ja käyttäytymistieteiden piirissä tehtävä tutkimus ei ole pelastustoimen tutkimusta. Pelastustoimen tutkimus suunnataan teemoihin:
tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisy
pelastustoiminta, jolla tarkoitetaan ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi ja pelastamiseksi, vahinkojen rajoittamiseksi ja seurausten lieventämiseksi onnettomuuksien sattuessa tai uhatessa kiireellisesti suoritettavia toimenpiteitä
varautuminen ja väestönsuojelu
Edellä esitetyllä tavalla rajattunakin pelastustoimen kokonaisuus rakentuu monesta eri osa-alueesta, joita voidaan tarkastella lainsäädännön, toimintavolyymin, rahoituksen, henkilöstöresurssien, harrastustoiminnan, tai muun vastaavan mukaan.
Pelastustoimen tutkimustoiminnalla tulee olla seuraavia ohjaavia periaatteita:
Erityisesti pelastustoimen onnettomuuksien ennaltaehkäisytehtävä, mutta myös pelastustoiminta edellyttää viranomais- ja järjestötoiminnan lisäksi turvallisuuskulttuurin kehittymistä yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Turvallisuuskulttuurin kehittymisen edistäminen vaatii merkittäviä toimenpiteitä. Kotona, vapaa-aikana ja työelämässä tarvitaan tietoisuutta onnettomuusriskeistä, onnettomuuksien ennalta ehkäisystä sekä toimenpiteistä mahdollisen onnettomuuden sattuessa. Pelastustoimen haasteena on asiantuntijaroolin kehittäminen tähän liittyvässä kehitystyössä.
Teknologinen kehitys on tuonut mukanaan joitakin uusia onnettomuusriskejä, mutta se on myös vähentänyt onnettomuuksia monella alueella. Rakennukset ovat entistä paloturvallisempia ja liikennevälineiden turvallisuus on lisääntynyt. On järjestelmiä, joilla onnettomuus, kuten tulipalo, voidaan havaita ajoissa, ja järjestelmiä, joilla palo saadaan hallintaan. On myös järjestelmiä, joilla pelastustoimintaa ja siihen liittyvää sammutustyötä voidaan helpottaa. Näilläkin alueilla riittää edelleen kehittämistä. Esimerkiksi rakentamistavan muutokset tuovat muutoksia sammuttamiseen ja pelastamiseen. Rakennuskompleksien laajuus voi johtaa vaikeasti ennakoitaviin tilanteisiin onnettomuuden sattuessa. Tässä korostuu palon leviämisen, poistumisen ja sammutuksen mallinnuksen merkitys, mallinnuksesta saatavan tietämyksen vieminen pelastustoimen koulutukseen sekä myös kiinteistöinformaation hyödyntämismahdollisuudet.
Erityisiä haasteita liittyy inhimillisistä virheistä johtuvien onnettomuuksien vähentämiseen. Lisäksi tulipaloista merkittävä osa on tahallaan sytytettyjä tuhopolttoja. Erityisesti teknologisen kehityksen näkökulmasta tarkasteltuna tavoitteena tulee olla yhä inhimillisempi teknologia. Inhimillistä teknologia on silloin, kun tekniset tuotteet ovat ihmiselle sopivia ja käyttöturvallisia sekä ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistäviä. Ihmisen ja tekniikan välisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen on välttämätöntä ”älykkään” eli käytön pohjalta oppivan turvallisuustekniikan kehittämisessä.
 2.2 PelastustoimintaPelastustoiminta on perinteisesti pelastustoimelle kuuluva perustehtävä. Silti myös se tarjoaa suunnitteluun ja pelastustoimintaan varautumiseen liittyviä merkittäviä kehittämishaasteita.
Pelastustoimen kaluston, teknologian ja menetelmien on pystyttävä vastaamaan toimintaympäristönsä haasteisiin. Yhä todennäköisemmiksi tulevat tilanteet, joissa pelastustoiminta joudutaan suorittamaan korkeateknologisessa toimintaympäristössä. Keskeiseksi kysymykseksi voi tulla esimerkiksi sähköisessä muodossa olevan tiedon pelastaminen tulipalotilanteessa. Parempi tietoisuus ihmisen elinympäristöön vaikuttavista tekijöistä asettaa myös vaatimuksia pelastustoiminnalle. Pelastaminen ja sammuttaminen on voitava tehdä kuormittamalla ympäristöä mahdollisimman vähän. On kehittävä varusteita, välineitä, kalustoa, sammutteita ja toimintamenetelmiä. Kehittämisessä on tarpeen ottaa huomioon myös pelastushenkilöstön työturvallisuus ja sen edistäminen.
Pelastustoimen alueellistaminen on tuonut uusia mahdollisuuksia valmiuden ylläpitojärjestelmien kehittämiseen. Uudistunut lainsäädäntö on selkiyttänyt muiden viranomaisten ja organisaatioiden osallistumista pelastustoimintaan. Pelastustoimen vastuulla on tähän liittyvän suunnittelun koordinointi sekä onnettomuustilanteissa tilannekuvan ylläpito ja johtaminen. Tähän liittyen tarvitaan paljon kehitystyötä. Itse pelastustoimintaan liittyy haasteita sekä onnettomuusriskien arvioinnin, pelastusmenetelmien että johtamisjärjestelmien kehittämisen alueella.
2.3 Varautuminen ja väestönsuojeluKäsitteisiin varautuminen ja väestönsuojelu liittyvät usein mielikuvat väestön suojaamisesta ja pelastustoiminnasta sodassa tai siihen verrattavissa olosuhteissa. Yhteiskunnan eri toimijoiden tulee kuitenkin varautua kaikenlaisiin häiriötilanteisiin alkaen onnettomuuksista aina inhimillisen toiminnan, kuten rikollisuuden, terrorismin ja sotien, mukanaan tuomiin turvallisuusongelmiin.
Pelastustoimella on väestönsuojelussa useita yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisiä tehtäviä. Näistä henkilöstön varaamiseen väestönsuojelutehtäviin, valvontaan ja tarkastuksiin, omatoimiseen suojeluun sekä johtamisvalmiuden ylläpitoon liittyy paljon kehittämishaasteita. Kehittämishaasteita liittyy myös ensisijaisesti pelastustoimen vastuulle kuuluvien pelastustehtävien hoitamiseen valmiuslaissa ja puolustustilalaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa. Koko yhteiskunnan varautuminen poikkeusoloihin on laaja tehtäväkenttä, jossa pelastustoimi on yksi toimija osana kokonaisuutta. Siinäkin pelastustoimen rooli voidaan nähdä varsin keskeisenä yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ajatellen. Tämän roolin selkiyttämiseen liittyy merkittäviä haasteita.
Kansainvälistyvässä, yhä eriytyvämmässä toimintaympäristössä teolliseen tuotantoon liittyvät suuronnettomuusriskit korostuvat. Ulkoistamiset muut pelkästään taloudellisuusnäkökulmasta toteutetut kilpailukyvyn tehostamistoimet lisäävät onnettomuusuhkia ja samalla onnettomuuksien välilliset seuraukset tulevat yhä vakavammiksi ja laaja-alaisemmiksi. Kansainvälisen terrorismin mahdollisuus on tulevaisuudessa entistä enemmän otettava huomioon myös pelastustoimen tehtäväkentässä. Teknologinen kehitys saattaa tuoda mukanaan lisääntyneen vaarallisiin aineisiin liittyvän suuronnettomuusriskin samalla, kun kasvanut riskitietoisuus mahdollisesti vähentää joitakin muita onnettomuusriskejä. Ihmisen hallinnan ulottumattomissa saattaa olla ilmastonmuutos, joka pahimmillaan tulevaisuudessa asettaa mittavat haasteet varautumiselle, yhteistoiminnalle ja pelastustoiminnan johtamiselle.
2.4 Pelastustoimen järjestelmä ja yhteiskunnallinen vaikuttaminenAlueellistamisen myötä tärkeäksi arviointikohteeksi on noussut pelastustoimen koko järjestelmän toimivuus. Pelastustoimen konkreettiset, yksilöä ja yhteisöä lähellä olevat palvelut tuotetaan pääsääntöisesti pelastuslaitoksissa sekä pelastusalan järjestöissä. Sisäasiainministeriö, lääninhallitukset ja Pelastusopisto osana pelastustoimen järjestelmää luovat osaltaan toimintaedellytyksiä hyvin toimivalle pelastustoimelle. Varauduttaessa onnettomuustilanteisiin mukaan liittyy vielä paljon muita yhteiskunnallisia toimijoita. Onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä yhteistoimintakumppaneita on vielä tätäkin enemmän. Onnettomuusriskien hallinta on lisäksi yhteydessä yksittäisten organisaatioiden ja jopa kansalaisten turvallisuusajatteluun. Tämä kaikki edellyttää pelastustoimelta laajaa yhteiskunnallista vaikuttamista.
On kysymys resurssien käytöstä ja toiminnan painopisteen asettamisesta pelastustoimen tehtävien hoitamiseksi. On tarpeen puhua verkottumisesta, yhteistoiminnasta ja kumppanuudesta, koska pelastustoimen tehtäväkenttä on nykyisin niin laaja, että niitä ei enää kyetä pelkästään omin resurssein hoitamaan. Jo ensisijaisesti pelastustoimen vastuulle kuuluvien tehtävien, kuten palokuolemien ja tuhopolttojen ennalta ehkäisy, edellyttää kiinteää yhteistoimintaa muiden organisaatioiden kanssa.
Kaikkiin edellä käsiteltyihin pelastustoimen haasteisiin liittyy tarvetta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen verkottumalla ja luomalla kumppanuuksia. Haasteita liittyy myös yleiseen tietoisuuden lisäämiseen onnettomuusriskeistä ihmisyksilöiden, kotitalouksien, työpaikkojen, tuotantolaitosten, toiminnanharjoittajien ja koko yhteiskunnan tasolla. Yhä tärkeämpää on pelastustoimen roolin määrittäminen yhteiskunnan turvallisuuden eri alueilla. Uudistuneesta lainsäädännöstä huolimatta pelastustoimen rooli on vieläkin jossakin määrin täsmentymätön esimerkiksi pelastustoiminnan yhteistoiminnan suunnittelun sekä varautumisen alueella. Tämä asettaa haasteita vaikuttamiselle myös poliittisella tasolla toimintaedellytysten luomiseksi.
Suomella on mahdollisuus kehittyä kilpailukykyiseksi asumisen, toimivien liikenneyhteyksien ja hyvien ympäristöjen mallimaaksi, jossa tarjotaan asuinpaikasta riippumatta miellyttäviä, hoidettuja arkiympäristöjä ja niihin liittyviä palveluita. Tämä tarjoaa hyvän toimintaympäristön myös yrityksille. Hyvässä toimintaympäristössä otetaan myös turvallisuusnäkökohdat huomioon, mikä korostaa pelastustoimen tärkeyttä verkottua.
Pelastustoimen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tutkimus edellyttää paitsi pelastustoimen, myös siihen liittyvien muiden osa-alueiden ja niiden yhteen kytkeytymisen tutkimusta. Pelastustoimen eri toimijoiden laatimien tutkimusstrategioiden tulee tässä suhteessa olla keskenään johdonmukaisia ja toisiaan tukevia ja siten edistää pelastustoimen tavoitteiden saavuttamista.
Pelastustoimen kokonaisuuteen kohdistuvan tutkimuksen lisäksi tarvitaan myös osa-alueiden tutkimusta eri näkökulmista. Tarkastelua voidaan tehdä lainsäädännön, toimintavolyymin, rahoituksen, henkilöstöresurssien, harrastustoiminnan tai muun vastaavan mukaan. Pelastustoimen järjestelmän ulkoinen toimivuus edellyttää myös sisäistä toimivuutta.
Ulkoisen tehokkuuden ohella on kiinnitettävä huomiota myös henkilöstön työkykyyn, työssä jaksamiseen sekä työilmapiiriin. Avainasemassa on henkilöstön työkyvyn, työssä jakamisen ja työilmapiirin parantamiseen tähtäävää turvallisuusjohtaminen. Se on turvallisuuden kokonaisvaltaista hallintaa sisältäen sekä toimintatapojen ja -menetelmien että ihmisten johtamisen. Esimerkiksi tapaturmat usein johtuvat työn organisoinnista ja johtamisesta tai työoloista eikä pelkästään työntekijästä itsestään.
2.5 Yhteiskunta toimintaympäristönäPelastustoimen kannalta on tärkeää ymmärtää yhteiskunnan toimintamekanismeja. Haasteena on poliittisen, taloudellisen, teknologisen, sosiaalisen ja ekologisen kehityksen ennustaminen. On osattava erottaa kestävät, pitkän ajanjakson muutostrendit jaksollisista ja kausiluontoisista muutoksista, joiden kaikkien tunnistamista ja tiedostamista tarvitaan niin onnettomuusriskien kehittymisen kuin myös toimintaedellytyksissä tapahtuvien muutosten havaitsemisen kannalta. Esimerkiksi väestön ikääntyminen, kansainvälistyminen, teknologinen kehitys ja ympäristötietoisuuden sekä toisaalta riskitietoisuuden lisääntyminen ovat tekijöitä, jotka saattavat muuttaa merkittävästi pelastustoimen tehtäväkuvaa jo lähitulevaisuudessa.
Kansainvälistyminen on tuonut mukanaan joukon mahdollisia ulkoisia turvallisuusuhkia, joita vastaan valtioiden rajat eivät enää suojaa. Näitä voivat olla esimerkiksi ympäristöuhat, energian saannin ongelmat, kansainvälinen rikollisuus tai terrorismin laajeneminen Suomeen. Globaalisuus tuo mukanaan myös velvollisuuksia. EU:n ja kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n ja NATO:n, toimintaan kuuluu paljon pelastustoimen tehtäväkenttään liittyviä alueita. Jo kansainväliseen pelastustoimintaan osallistuvien eri osapuolten roolien hahmottaminen muodostaa merkittävän haasteen. EU:n toiminnassa voidaan arvioida turvallisuusasioiden ja myös turvallisuustutkimuksen merkityksen korostuvan, ja on tärkeää kyetä näkemään kansallisen pelastustoimen rooli osana myös tätä kansainvälistä turvallisuutta.
Monikulttuurisuus kasvaa suomalaisessa yhteiskunnassa kansainvälisen toiminnan jatkuvasti vilkastuessa. Monikulttuurisuudessa on kyse yhtäältä erilaisuudesta, joka ulottuu arvoista ja asenteista vuorovaikutukseen, ja toisaalta tasa-arvosta, jossa erilaisuus ei ole eriarvoisuutta. Monikulttuurinen osaaminen on luontevaa elämistä monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Jos tämä osaamiskehitys häiriintyy tai epäonnistuu, seuraa syrjäytymistä ja inhimillistä kärsimystä. Yhteiskunnassa on jatkuvasti seurattava ja analysoitava niitä prosesseja, jotka johtavat eri kulttuuriryhmien vuorovaikutuksen vähenemiseen ja syrjäytymiseen. Tällaiseen ei-toivottuun kehitykseen liittyvät asiat yhteiskunnassa saattavat varhaisessa vaiheessa olla näkyvissä pelastustoimen tehtävien kehityksessä. Pelastustoimessa tarvitaan herkkyyttä näiden ilmiöiden havaitsemiseksi sekä osallistumista yhteistoimintaan eri osapuolten kesken haitallisen kehityksen korjaamiseksi. Luottamuksellisten suhteiden säilyttämiseksi eri kulttuuriryhmiin tarvitaan ehkä tulevaisuudessa myös Suomessa toimenpiteitä siihen, että jakauma omassa henkilöstörakenteessa vastaisi yhteiskunnan kulttuurista jakaumaa.
Pelastustoimen toimintavalmiuden ja resurssien kehittämisen kannalta on tärkeää sekä seurata että ennakoida onnettomuuksissa ja onnettomuusriskeissä tapahtuvaa muutosta. Esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana tulipalot onnettomuustyyppinä ovat vähentyneet ja muut pelastustehtävät samalla lisääntyneet. Palovahingot eivät ole vähentyneet samassa suhteessa, koska useat palot ovat olleet merkittäviä vahinkoja aiheuttaneita suurpaloja.
3 TUTKIMUSTEEMATPelastustoimen haasteiden käsittelyssä esiin nousseiden yhdistävien kokonaisuuksien pohjalta pelastustoimen kannalta keskeiset tutkimusteemat on koottu kuuteen eri aihepiiriin ryhmiteltyyn kokonaisuuteen. Teemat liittyvät pääosin pelastustoimen strategiassa määriteltyihin painopisteisiin ja strategisiin päämääriin.
Turvallisuuskulttuurin ja omaehtoisen riskienhallinnan edistäminen onnettomuuksien ehkäisyssä Monilla onnettomuusriskien alueella ollaan tilanteessa, jossa teknisillä ratkaisuilla ei turvallisuutta enää voida parantaa ilman huomattavia lisäkustannuksia. Onnettomuuksia sattuu yhä useammin ihmisen toiminnan vuoksi. Tutkimuksen haasteena on löytää keinoja organisaatioiden ja yksittäisten ihmisten omaehtoisen riskienhallinnan edistämiseksi sekä selvittää sekä yhteisöjen että koko yhteiskunnan turvallisuuskulttuurin kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä.
Tarvitaan kartoitustietoa päihteiden käytön ja muiden elämäntapatekijöiden vaikutuksesta onnettomuuksien syntymiseen. Päihteet ovat tunnetusti keskeisiä onnettomuuksien riskitekijöitä. Esimerkiksi kahdella kolmasosalla vuonna 2008 tulipaloon kuolleesta toimintakyky oli rajoittunut päihteiden käytön seurauksena. Uhreista 72 % oli miehiä. Tupakointi oli yleisin kuolemaan johtaneen palon syttymissyy.
Onnettomuuksien tutkinta on osa systemaattista turvallisuustyötä. Tutkintatyön luonteeseen vaikuttavat teoreettiset mallit, joilla pyritään selittämään onnettomuuksien syntymistä. On tarpeen kehittää näitä malleja, jotka voivat vähimmillään käsittää onnettomuustapahtumaan johtaneet tekniset ja suorittajaportaan inhimilliset seikat. Laajemmin niihin voivat sisältyä sosiaaliset, organisatoriset ja kulttuuriset olosuhteet, jotka vaikuttavat yhdessä yhteisön tai yhteiskunnan riski- ja turvallisuusasenteiden kanssa. Tähän voi liittyä myös palautejärjestelmä eri organisaatioiden toisiltaan oppimiseen sekä toisten kokemusten hyödyntämiseen.
Vaarallista toimintaa harjoittavilla organisaatioilla läheltä piti -tapauksista ja onnettomuuksista oppiminen on tärkeä tapa parantaa toiminnan turvallisuutta pitkällä tähtäyksellä. Oppimisprosessin kartoittaminen ja syvällinen ymmärtäminen antaa organisaatioille edellytykset hyödyntää entistä paremmin kokemuksiaan turvallisuuden parantamiseksi. On myös yleisesti kehitettävä osaamista yritysten pelastussuunnittelun tukemiseksi sekä yritystoiminnan turvallisuutta parantavaan toimintaan osallistumiseksi. Erilaisissa ryhmissä yhteiskunnassa saattavat vallita hyvin erilaiset käsitykset riskien olemuksesta ja niiden hallinnasta. Moniarvoistuvassa ja väestörakenteeltaan monimuotoistuvassa suomalaisessa yhteiskunnassa on tärkeää selvittää, miten taustaltaan erilaiset ihmiset arvioivat riskejä sekä miten riskeistä ja turvallisuudesta tulisi viestiä niin, että kaikkia kohdellaan tasaveroisesti. Keskeistä on erityisen riskialttiiden ryhmien tunnistaminen sekä tiettyihin ryhmiin tai yksilöihin kohdistuvat tyypilliset riskit. Lisäksi tarvitaan menettelytapoja riskiryhmien kohtaamiseksi viestintä- ja vuoropuhelutilanteissa. Lapset, nuoret ja nuoret aikuiset muodostavat Suomessa huomattavan onnettomuuksille alttiin ryhmän. On varsin vähän tutkimustietoa siitä, miten lapset, nuoret ja nuoret aikuiset kokevat, arvioivat ja käsittelevät riskejä lähiympäristössään. Lisäksi tarvitaan tietoa näiden ryhmien sosiaalisten ja yhteiskunnallisten ympäristöjen merkityksestä onnettomuuksien suhteen. Näitä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ympäristöjä paikallisella tasolla ovat esimerkiksi sosioekonominen rakenne, työmarkkinat ja niiden kehitys sekä alkoholikulttuuri. Toisaalta edellä mainitut ryhmät mahdollistavat uuden turvallisuuskulttuurin juurruttamisen yhteiskuntaan kasvatuksen ja koulutuksen keinoin.
Lähiajan tutkimus- ja kehittämishaasteina on edellytysten luominen
Pelastustoimen toimintaympäristön muutokset: tulevaisuuden kehitystrendit ja onnettomuusprofiilin muutokset Yhteiskunnan poliittis-taloudellis-sosiaalis-teknologinen kehitys muuttaa yhä nopeammin pelastustoimen toimintaympäristöä. Samalla onnettomuusprofiili muuttuu sekä välittömästi ihmisen toiminnan seurauksena että välillisemmin esimerkiksi ilmaston muutoksen myötä. Tulevaisuuteen tähtäävän tutkimuksen haasteena on ensisijaisesti tunnistaa muutostrendit, mutta toissijaisesti myös jaksolliset ja kausikohtaiset muutokset pelastustoimen resurssien käyttämiseksi tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.
Pelastustoimessa tarvitaan toimintaympäristön muutoksesta tulevaisuuden kehityssuuntauksista tutkimustietoa, jolla toimijoita voidaan auttaa varautumaan muutoksiin sekä pystytään tuottamaan ehdotuksia siitä, millaista arvottamista, innovatiivisuutta, strategista päätöksentekoa ja ennakoivaa toimintaa pelastustoimessa tarvitaan halutun tulevaisuuden tilan saavuttamiseksi. Tarvitaan myös tietoa pelastustoimen työnkuvan muutoksesta ja sen vaikutuksesta pelastushenkilöstöön.
Yhteiskunnan turvallisuutta koskevaa päätöksentekoa varten tarvitaan laaja-alaisia ja monipuolisia menetelmiä riskien arvioimiseksi. Yhä tärkeämmiksi nousevat riskien arviointimenetelmät, joissa riskejä ja niiden hallintaa tarkastellaan kestävän kehityksen näkökulmasta.
Haasteena on toimintaympäristön muutoksia ennakoiden arvioida pelastustoimen organisaatio- ja toimintamallien kehittämistarpeita. Tämän pohjalta voidaan arvioida edelleen työammattien kehityssuuntia, mikä puolestaan luo edellytyksiä esimerkiksi urasuunnittelulle pelastustoimessa.
Lähiajan tutkimushaasteet liittyvät
Pelastustoiminnan menestystekijät: uusien välineiden ja menetelmien hyödyntäminen Tutkimuksen haasteena on edistää teknologisen kehityksen myötä tulleita uusia mahdollisuuksia. Erityisesti uutta teknologiaa voidaan hyödyntää pelastustoimen perinteisillä alueilla: sammuttamisessa ja pelastamisessa, tilannekuvan ylläpidossa sekä pelastustoiminnan johtamisessa.
Tekniikka tarjoaa lisääntyviä mahdollisuuksia maantieteellisiin riittävyystarkasteluihin ja pelastustoimen prosessien arviointiin. On tärkeää kehittää edelleen menetelmiä riskiprofiilien kartoitukseen, voimavarojen sijoittelun suunnitteluun sekä pelastustoimen prosessien mallintamiseen.
Pelastustoimen tekniikan käytön lisääntyessä ja siihen liittyvien investointien kasvaessa nousee kysymys näiden investointien hyödyllisyydestä ja niistä saadun hyödyn arvioinnista. Arviointia tarvitaan sekä investointeja käsittelevän johtoportaan että käyttäjätason näkökulmasta. Johtoportaan näkökulmasta kiinnostavia ovat tarve- vaikuttavuus- ja seurausanalyysit. Käyttäjätasoa kiinnostaa teknologiasta saatava käytännöllinen hyöty sekä teknologian toimivuus sen käyttötarkoitukseen liittyen.
Tarvitaan tietoa pelastustoimen työnkuvan muutoksen vaikutuksesta pelastushenkilöstöön sekä mahdollisuuksista toimintaedellytysten parantamiseen. Vaihtoehtoisten sammutusmenetelmien avulla voidaan parantaa erityisesti sammuttajien työturvallisuutta rajattujen tilojen paloissa. Pelastussukellusta tukevien uusien apuvälineiden kehittäminen on myös edelleen tärkeää. Liikenneonnettomuuksiin joutuneiden ajoneuvojen turvavarusteiden kehityksen mukana on pysyttävä ja pelastustoimintamenetelmiä muokata toimintaympäristön muutosten edellyttämään suuntaan.
Lähiajan tutkimushaasteet liittyvät
Yhteiskunnan varautuminen: pelastustoimen rooli Suunnittelua ja varautumista palvelevaa tutkimustietoa tarvitaan erilaisten kriisiskenaarioiden tuottamiseen. Lisäksi on tarpeen selvittää pelastustoimen roolia poikkeusoloissa yleensä sekä erityisesti muutamissa keskeisissä kriisiskenaarioissa. Näiden selvitysten pohjalta syntyy useita pelastustoimen roolin tukemiseen tähtääviä jatkotutkimustarpeita.
Hyvinvointiyhteiskunnassa on lukuisia turvallisuuden kannalta erityisen kriittisiä riskitekijöitä. Tällaisia ovat systeemiset riskit, kuten esimerkiksi energiantuotantoon, erilaiset kuljetusjärjestelmiin sekä sairaanhoitoon kohdistuvat riskit. Hyvinvointiyhteiskunnan turvallisuus riippuu oleellisesti kyvystä tunnistaa, ennakoida ja torjua erilaisiin riskeihin liittyviä tekijöitä. Lisäksi tarvitaan selvitystä pelastustoimen osallistumisesta elinkeinoelämän ja yritysten kriisivalmiuden kehittämiseen ja häiriötilanteisiin varautumiseen.
Pelastustoiminnan johtaminen on pelastusviranomaisen tehtävä niin normaali- kuin poikkeusoloissa. Pelastustoiminnan johtaminen kompleksisissa, laajoissa yhdyskuntaonnettomuuksissa, asettaa erityisiä vaatimuksia johtajuudelle ja päätöksenteolle. Tarvitaan tietoa päätöksentekoon liittyvän kuormituksen vähentämiseksi. Lisäksi tarvitaan tietoa johtamis- tilannekuva- ja viestijärjestelmien kehittämiseen suuronnettomuuksien ja ympäristötuhojen hallinnan parantamiseksi.
Kompleksisissa yhdyskuntaonnettomuuksissa pelastustoimintaan osallistuu useita organisaatioita ja yhteisöjä mahdollisesti hyvin erilaisilta toimialoilta. Vaikka eri toimijoiden sitoutuminen olisi voimakasta, jo kulttuurieroista johtuen yhteistoiminnassa saattaa olla ongelmia. Kiinnostavia kysymyksiä ovat, miten monialaonnettomuuksia pitäisi johtaa ja mitkä tekijät aiheuttavat mahdollisia esteitä organisaatioiden yhteistoiminnalle.
Ilmastonmuutos lisää äärimmäisten sääolojen todennäköisyyttä. Siihen ja muihin luonnonilmiöihin saattaa liittyä laajaan tuhoon johtavia tapahtumasarjoja. Lisäksi ihmisen toiminta aiheuttaa muita ympäristötuhoja. Pelastustoimessa tarvitaan ilmastonmuutokseen, muihin luonnonilmiöihin ja ympäristötuhoihin liittyvää tutkimusta varautumisen tehostamiseksi ja valmiusjärjestelmien kehittämiseksi.
Kaikkien toimintojen ja myös riskien kansainvälistyessä nousee kysymys tarpeesta luoda edellytyksiä toisaalta ottaa vastaan toisten valtioiden apua onnettomuus- ja kriisitilanteissa sekä toisaalta lähettää avustukseen tarvittavia voimavaroja kansainväliseen pelastustoimintaan. Tarvitaan tutkimusta antamaan valmiuksia kansainvälisten pelastusoperaatioiden koordinointiin johtamisjärjestelmien sopeuttamiseen sekä mahdollisten kulttuuristen esteiden ylittämiseen.
Lähiajan tutkimushaasteet liittyvät
Pelastustoimen järjestelmän toiminta ja organisoituminen osana yhteiskuntaa On tarpeen selvittää pelastustoimen tavoitteen asettelua, toiminnan suunnitelmallisuutta, yhteiskuntaan verkottumista, kumppanuuksia sekä tähän liittyen eri toimijoiden rooleja. Tavoitteena on selvittää pelastustoimen järjestelmän ulkoista ja sisäistä toimivuutta sekä organisoitumista osana yhteiskuntaa.
Pelastustoimen tehtävien suorittamiseen tarvitaan sektorirajat ylittävää yhteistoimintaa. Yhdessä eri toimijoiden kanssa on kyettävä luomaan aivan uusia käytänteitä ja uutta turvallisuuskulttuuria. Tarvitaan jatkuvaa seurantatietoa pelastustoimen järjestelmän kehittymisestä ja toimivuudesta muuttuvassa toimintaympäristössä sekä tietoa siitä, millaisten toimijoiden tulee tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä pelastustoimen tehtävien suorittamiseksi.
Kustannukset ja yhteiskunnan maksuvalmius erilaisten onnettomuusriskien ennalta ehkäisyssä vaihtelee huomattavasti. Kansalaisten ja päätöksentekijöiden riskeihin suhtautumisen selvittämiseksi tarvitaan mittaus- ja vertailutietoa kustannus-hyötyanalyysien pohjaksi. Tällaista tietoa olisi esimerkiksi ihmishengen ja loukkaantumisen tilastollinen arvo vastaavalla tavalla kuin nämä asiat arvotetaan tieliikenneonnettomuuksissa. Vertailutietoa kansalaisten ja päätöksentekijöiden osalta tarvitaan riskien havaitsemisessa ja priorisoinnissa riskien eri ihmisryhmille jakautumisen oikeudenmukaisuudessa sekä maksuvalmiudessa turvallisuustason parantamiseksi.
Valtio, kunnat, yritykset, yhteisöt ja yksittäiset kansalaiset sijoittavat merkittäviä voimavaroja onnettomuuksien ehkäisyyn, valmiuden ylläpitoon ja vahinkojen rajoittamiseen onnettomuustilanteissa. Tutkimuksellisena haasteena on selvittää, miten paljon panostusta johonkin tiettyyn riskejä vähentävään toimintaan itse asiassa on perusteltua käyttää suhteessa muihin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin. Tärkeä selvitettävä asia on myös vastuun jakautuminen pelastustoimen, muiden viranomaisten, yhteisöjen ja yksittäisten kansalaisten kesken turvallisuusasioissa.
Pelastustoimen tulee osallistua asiantuntijatiedon tuottamiseen päiväkotien ja koulujen sekä eri alojen ammatillisen koulutuksen opiskelijoille perusvalmiuden antamiseksi turvallisuuden edistämisestä huolehtimiseen sekä turvallisuussuunnitteluun ammatissaan. Lisäksi on kehitettävä valmiutta osallistua suuronnettomuuksiin varautumiseen liittyvien koulutus- ja harjoitustapahtuminen kehittämiseen.
Tulee kehittää menettelytapoja kuntien valmiussuunnittelun, paikallisen turvallisuussuunnittelun tukemiseksi sekä harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalveluiden varmistamiseen osallistumiseksi. Tutkimusta tarvitaan vapaaehtoisen palokuntatyön merkityksestä yhteisölle ja pelastustoimen järjestelmälle sekä myös palokuntatyön toimintaedellytyksistä.
On kehitettävä menettelytapoja Pelastustoimen osallistumiseksi turvallisuusalan toimijoiden monialaisiin toimintoihin, kuten varhaisen puuttumisen toimintaan lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä yhteisöllisyyden tukemiseksi. On kehitettävä osaamista väkivaltaisen toiminnan tunnistamiseen, väkivaltaan puuttumiseen sekä väkivallan uhrien auttamiseen liittyvään monialaiseen toimintaan osallistumiseksi. Tulee kehittää menettelytapoja asumis- ja vapaa-ajan turvallisuuden sekä liikkumisturvallisuuden sekä hoito- ja hoivalaitosten turvallisuuden edistämiseen osallistumiseksi.
Ulkoisen toimivuuden ohella tarvitaan pelastustoimen organisaatioiden sisäisen toimivuuden tutkimusta. Tähän liittyvät henkilökunnan urakehitys-, työssä jaksamis-, työilmapiiri- ja työturvallisuusasiat. Organisaatiotasolla tarkasteltavaksi tulevat erilaiset kulttuuritekijät ja arvostukset sekä esimerkiksi muutosvalmius ja muutokseen suhtautuminen.
Lähiajan tutkimushaasteet liittyvät
Pelastustoimen eri toimijoiden ja yhteistoiminnan vaikuttavuuden arviointi Vaikuttavuuden arviointi edellyttää mittaamista. Tutkimuksen haasteena on mittausmenetelmien kehittäminen ja tarpeellisten mittareiden tuottaminen. Ensi vaiheessa tarvitaan mittareita kokonaisuuksien seurantaan ja myöhemmin osatekijöiden vaikuttavuuden arviointiin.
Toimintojen hyödyllisyyttä ja merkitystä yhteiskunnalle arvioidaan yhä enemmän niiden taloudellisen tuottavuuden perusteella. Myös pelastustoimen tulee pystyä yhä paremmin osoittamaan määrällisillä mittareilla sen toiminnasta yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle koituva hyöty. Tärkeitä tutkimuskohteita ovat myös pelastustoimesta yhteiskunnassa muodostunut organisaatiokuva sekä siihen osaltaan vaikuttava pelastustoimen organisaatiokulttuuri: alalla vaikuttavat arvot, normit, odotukset ja oletukset, joista suurin osa on kirjoittamattomia ja usein myös tiedostamattomia. Organisaatiokulttuuri heijastuu pelastuslaitosten ulkopuoliseen toimintaan. Jos oma asenne on kunnossa, on helpompi siirtää siihen liittyvää koulutusta ja neuvontaa muillekin.
Lähiajan tutkimushaasteet liittyvät
4 YHTEENVETOTutkimusohjelma sisältää kuusi pelastustoimen tavoitteiden saavuttamisen kannalta tärkeää tutkimusteemaa: 1) turvallisuuskulttuurin ja omaehtoisen riskinhallinnan edistäminen onnettomuuksien ehkäisyssä, 2) tulevaisuuden kehitystrendit: pelastustoimen toimintaympäristön muutokset ja onnettomuusprofiilin muutokset, 3) pelastustoiminnan menestystekijät: uusien välineiden ja menetelmien hyödyntäminen, 4) yhteiskunnan varautuminen: pelastustoimen rooli. 5) pelastustoimen järjestelmän toiminta ja organisoituminen osana yhteiskuntaa, ja 6) pelastustoimen eri toimijoiden ja yhteistoiminnan vaikuttavuuden arviointi. Tutkimusteemat koskevat myös muita yhteiskunnan sektoreita, ja sektorirajat ylittävää tutkimusyhteistoimintaa tarvitaan.
Pelastustoimen tutkimusohjelma laaditaan aina seuraavaksi viideksi vuodeksi ja se kytketään vastaavan ajan pelastustoimen toiminta- ja taloussuunnitelmaan. Tämän Pelastustoimen tutkimusohjelman 2010–2014 tarkoituksena on ohjata pelastustoimessa tehtävää tutkimusta ja suunnata tutkimusvoimavarat tehokkaasti ja tuloksellisesti.
LÄHTEITÄ Sisäisen turvallisuuden ohjelma 2008–2011.
Forskning för ett säkrare samhälle (2008). Forskningsprojekt med finansiering från Räddningsverket. Statens räddningsverk. Fredholm, L., Göransson, A.-L. (red.) (2006). Ledning av räddningsinsatser i det komplexa samhället. Karlstad: Räddningsverket. Hietaniemi, J. (2006). Paloturvallisuustutkimus VTT:ssä. Muistio 3.5.2006 Kokki, E., Jäntti, J., Rasmus, T., Tervo, V.-P. (2008). Pelastuslaitosten tutkimat palokuolemat 2007. Pelastusopiston julkaisu, B: 1/2008. Nilsson, A., Sellius, K. (2006). Systematiskt brandskyddsarbete sätter människan i centrum, Sirenen 4/2006. Nurmi, V.-P. (2002). Palojen määrän vähentäminen kaipaa uutta näkökulmaa PALONEHKÄISYSTÄ TODELLISEEN PALOJEN ENNALTAEHKÄISYYN. Pelastustietolehti 3/2002. Nurmi, V.-P. (2003). Kehitys perustuu tutkimukseen. Esitelmä palotutkimuksen päivillä 2003. Pitkä aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008.. Sisäasiainministeriö (2006). Pelastustoimen ajantasaiset tilastot: www.pelastustoimi.fi/tilastot/Suomen Akatemia, Tekes ja Verkkotie Oy (toim.) (2006a). Finnsight 2015. Tieteen, teknologin ja yhteiskunnan näkymät. Paneelien raportit. Helsinki: Suomen Akatemia ja Tekes. Suomen Akatemia, Tekes ja Verkkotie Oy (toim.) (2006b). Finnsight 2015. Tieteen, teknologin ja yhteiskunnan näkymät. Paneelien sisällöt. Helsinki: Suomen Akatemia ja Tekes. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 23.11.2009. Tillander, K., Korhonen, T., Keski-Rahkonen, O. (2005). Pelastustoimen määräiset seurantamittarit. VTT Working Papers 19. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia. Valtioneuvoston periaatepäätös 23.11.2006.  Takaisin | Tulosta sivu |
